Sauli Paajanen on 42-vuotias eläkkeellä oleva perheellinen mies. Kymmenisen vuotta sitten alkoivat oudot oireet – puoli vuotta kestänyt elohiiri kasvoissa ja tasapaino-ongelmat. MS-taudin diagnoosi oli lopulta helpotus.
Rautjärveläinen Sauli Paajanen koki MS-taudin ensioireet perisuomalaisen miehen lempipaikassa, saunassa.
– Kun menin saunaan, tulivat lämmönsieto-ongelmat. Saunassa meinasi pyörtyä, mutta sinne oli kuitenkin pakko mennä, hän kertoo.
MS-tauti eli multippeliskleroosi on neurologinen sairaus, joka vaikuttaa keskushermostoon. Saunominen oli kuitenkin Saulille niin tärkeä asia, että siitä hän ei luovu vaikka olotila sen jälkeen onkin raskas:
– Saunan jälkeen vähän käveli niin kuin olisi ollut humalassa, kuin olisi uupunut, sillä lailla höntti olo, hän kuvailee.
Diagnoosin saaminen kesti todella pitkään, vuosia.
– Aluksi diagnoosi tuntui tietysti pahalta, mutta oli silti äärettömän suuri helpotus, kun oireille oli joku syy.
Sauli Paajanen on tehnyt sinunkaupat sairautensa kanssa.
Olen vähän omituinen olio, sillä en murehdi asioita, joille ei itse mahda mitään.
– Olen vähän omituinen olio, sillä en murehdi asioita, joille ei itse mahda mitään.
MS-tauti on Paajasen mukaan siitä erikoinen sairaus, että jokaisen oireet ovat yksilölliset. Hän on osallistunut sairauden sopeutumisvalmennuskurssille ja oikeastaan vasta jälkikäteen tajusi vertaistuen merkityksen.
– Sitten kun löytää sellaisen kaverin, jolla on samanlaisia oireita, se on äärettömän tärkeää.
Paajanen pohtii, että ennen sairastumistaan hän oli hyvä suustaan. Nyt Paajasen mielestä sana ei ole enää yhtä hyvin hallussa.
– Yleensäkin aivot ovat niin kuin villalankakerä, mutta MS-taudissa vaurioituvat monet johdot. Sairauden alkuvaiheessa piti opetella kaikki uudestaan, kuten että ”siirrä tuo jalka tuonne ja tuo tuonne”. Piti jokainen liike opetella uudelleen, mutta kun se oli tehty, sitten tuli ohjelmoitua itsensä uudestaan, Paajanen kuvailee.
– Kaikki menee yhä niin kuin ennen, mutta hitaammin.
Paajasen MS-tauti on viimeiset vuodet pysynyt aisoissa biologisilla lääkkeillä, joita hän käyttää pistoksina päivittäin. Paajanen uskoo, että myös elämäntapamuutoksella oli vaikutusta.
– Ennen diagnoosia käytin jonkin verran tupakkaa ja alkoholia. Ne jätin kokonaan pois. Ja en ole kyllä katunut päivääkään, mies myhäilee.
Hän visioikin mielessään sitä, että lääketieteessä tarvittaisiin tutkimusta elämäntapamuutoksen todellisesta merkityksestä.
– Suomessa on tutkittu kaikkea, tutkitaan varmaan ilmastonmuutoksen vaikutusta rahkasammaleen kasvuun ja kaikkeen. Mutta ihmisen terveyttä ei ole tutkittu, että jos elät näillä elämäntavoilla, miten pitkän elämän elät verrattuna siihen, että elämäntapasi ovat toisenlaiset.
Paajanen uskoo, että elämäntapoihin pitää kiinnittää huomiota varhain, jo lapsena. Eikä lapsellekaan riitä se, että ”syö tätä, se on terveellistä” vaan pitää perustella, miten terveellisen ruuan syöminen vaikuttaa.
Sauli Paajasen pitää liikkeellä se, että hän on sinnikäs ja haluaa tehdä asioita.
– Haluan tehdä kaikki itse, vaikka välillä väsyn. Olen tehnyt aina polttopuuhommaa ja siinä saan aikaan nykyään vähemmän. Mutta olen ajatellut, että hyötyliikunta on parasta fysioterapiaa.
Nyt Paajasen tahti on tehdä hyvänä päivänä pari puuta päivässä. Polttopuiden teossa ja puun kaadon vaiheissa on koordinaation kannalta monia hyviä työvaiheita.
Ja kyllä mies puita onkin tehty. Siitä kertovat Paajasen pihassa mahtavat polttopuuvarastot. Mies kantaa puut sisälle ja laittaa leivinuuniin tulet. Talviaikaan talon lämmittäminen on jokapäiväinen askare.
– Yritän tehdä kaikkea. Välillä se ei onnistu, mutta teen sitten vähemmän ja jatkan myöhemmin.
Sauli Paajasella on invalupa autossaan ja se on myös tarpeen.
Silloin, kun olen oikein väsynyt ja uupunut, en auton rattiin edes käy.
– Silloin, kun olen oikein väsynyt ja uupunut, en auton rattiin edes käy. Isoihin marketteihin ja hehtaarihalleihin ei ole myöskään mitään asiaa, koska ne reissut käyvät liian raskaiksi.
– Yleensäkin käytän kauppareissulla keppiä. Kun muutenkin kävelee, niin kuin olisi kännissä, niin kepin käyttäminen on vienyt kaikki puheet pois, havainnoi Paajanen sairauden aiheuttamia vääriä luuloja.
Sairaus vaikuttaa myös muistiin, ja siihenkin liittyen Paajasella on oma tarinansa kerrottavana.
– Kerran emäntä teki kauppalapun. Sen lopussa luki, että muista tulla kotiin. Naureskelin, että emäntä pitää huolta, että muistaa tulla kotiin. Emäntä sanoi, että en minä sinusta, vaan maidosta. Kun on kuuma lämmin kesä, muistaa tulla suoraan kotiin.
Sauli Paajasen tukijoukkoja löytyy lähipiiristä ja etenkin perheestä. Avovaimo Rauni Kalpio ja 11-vuotias tytär Katri Paajanen auttavat todella paljon. Perheeseen kuuluu myös Nuppu-kissa.
– Tytär soittaa pianoa ja on opettanut minuakin, Paajanen kertoo.
Sauli Paajanen on aloitellut myös nettiblogia.
– Olen kertonut siellä itsestäni ja etenkin näistä terveysasioista. Minun mielestäni terveyttä pitäisi arvostaa. En itsekään kiinnittänyt siihen millään muotoa huomiota, ennen kuin se meni. Onneksi se meni vain osittain.
Hyvä apu on myös huumorintajusta.
– Meikäläisen huumorintaju on vähän sellainen omalaatuinen, mutta onpa ainakin itsellä hauskaa, jos ei muilla.
Toimittaja: SINI SILVÀN
Lisää ohjelmasta
