Hyppää pääsisältöön

Puutarhakaupungin laulava “win-­win”­-tapaus

Suomen historiassa kerran, 1860-­luvulla, kuorolaulusta tuli kansallisuuden symboli. Yhdenlainen nousukausi sata vuotta myöhemmin nosti hiljaa kypsytetyn Tapiolan kuoron alansa ensimmäiseksi vientituotteeksi. Espoolainen unelma huolehtii tänäänkin soinnistaan.

Suuren suomalaisen laulusoinnin takaa-­ajo alkoi meren ja metsän lähettyviltä, mutta se näyttäytyi ensin aivan tavallisina asioina: soittaminen, kasvaminen, laulaminen ja yhteisellä nuotin sivulla pysyminen. Jousisoitinpedagogiksi kouluttautunut Erkki Pohjola (1931‒2009) tuli vuonna 1963 musiikinopettajaksi vasta perustettuun Tapiolan puutarhakaupunkiin. Itse asiassa maalaispitäjä Espoo muuttui vasta samana vuonna kauppalaksi.

Pohjolan saavutukset Tapiolan yhteiskoulussa olivat kamariorkesteri ja lapsikuoro. Jälkimmäisestä tuli Tapiolan kuoro, jonka pohjan Pohjola oivalsi unkarilaisten ja bulgarialaisten lapsikuorojen sointien kautta. Hän tapasi vuonna 1964 henkilökohtaisesti aikansa merkittävimmät musiikkipedagogit nimeltä Zoltan Kodály ja Carl Orff. Laulamisen ilo, mukaansa tempaava syventyminen ja ennen kaikkea musikaalisen korvan kehittäminen veivät kuoroa muun muassa kilpailemaan ja kirkkaimpana kruununa tälle BBC:n Let the Peoples Sing -­kuorokilpailun voittoon.

Erkki Pohjola johti Tapiolan kuoroa yli 30 vuotta.

Tapiolan kuoro pääsi 1970-­luvulla mukaan Suomen valtion kulttuurivaihtoon, jossa se toimi laulavana Suomi-­kuvan edustajana. Kuoro erkani yhteiskoulusta ja ajan myötä se kiinnittyi hallinnollisesti uuteen alustaansa. Ensimmäistä kertaa suomalaisen musiikin historiassa amatööriryhmä oli osa kunnallista kulttuuritoimea. Soivan maskotin saanut Espoo alkoi vuonna 1984 maksaa nimittäin kuoronjohtajan ja päätoimisen intendentin palkkoja.

Kari Ala-­Pöllänen jatkoi Erkki Pohjolan työtä vuosina 1994‒2008. Tapiolan kuoroa luotsaa nykyisin Pasi Hyökki, niin ikään Ylioppilaskunnan Laulajien taiteellinen johtaja. Vuodesta 2010 lähtien Espoon musiikkiopisto alkoi toteuttaa kuorolaulamisen opetusohjelmaa täysipainoisena harrastajan ja ammattia kohti pyrkivän polkuna.

Suomalaisille säveltäjille Tapiolan kuorosta tuli arvokas työtoveri, sillä koelaboratorioksi nimittäminen ei osu tarpeeksi lähelle. Ensimmäisiä säveltäjiä yhteistyökumppaneiden ketjussa olivat Erik Bergman, Aulis Sallinen ja Einojuhani Rautavaara, joista etenkin jälkimmäinen sai tapiolalaisten tilaamista teoksista tärkeitä merkkipaaluja uralleen.

Suomalaisille säveltäjille Tapiolan kuorosta tuli arvokas työtoveri.

Monet tietävät, kuinka lehtien palstat ovat hehkuttaneet kuorolaulamista viime vuosina. Laulaminen on molempien aivopuoliskojen puuhaa, joka vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään voimakkaasti. Laajemman toiminnan kannalta sosiaalisten taitojen kehittyminen on lapsikuorossa olennaista – hyvää vaikutusta voi vain arvailla. Maailmaa kiertävässä Tapiolan kuorossa myös matkailun kokeminen osana tiivistä ryhmää on palkinto vailla vertaa. Ensimmäinen ulkomaanmatka tapahtui vuonna 1966 Tukholmaan.

Kuoroon hyvin läheisesti niveltyvää Tapiolan lukiota olisi helppo luulla konkaripään tekijäksi musiikkilukioidemme joukossa, vaikka sen opetussuunnitelma aloitettiin vasta vuonna 1987. Maamme kymmenestä muusta musiikkipainotteisesta lukiosta tai linjasta vanhempia ovat esimerkiksi Madetojan musiikkilukio Oulussa ja Tiirismaan lukio Lahdessa. Jälkimmäinen viettää juuri 50-­vuotisjuhliaan. Tapiolan musiikkilukion ‒ ei pelkän linjan ‒ piti senkin toteutua 1960-­luvun lopulla, mutta idea jäi pikemminkin Helsingin tulevan (tai eri nimellä paikallaan jo olleen) Sibelius­lukion aihioksi.

Espoolainen Candomino-kuoro perustettiin vuonna 1967.

Tekeminen on muodostunut pitkäjänteisestä pusertamisesta, vierustoverin kuuntelusta, vastuunkannosta ja kovista paikoista keskellä lavaa. Täytyy aina muistaa, että tarinassa on ollut mukana hyvin paljon niitä, jotka ovat suunnanneet aivan muille aloille kuin musiikki. Heistä kasvaneet naiset ja miehet ovat levittäytyneet ympäri Suomea ja maailmaa. Hyvä vertailukohta tälle on helsinkiläinen poikakuoro Cantores Minores ja se mitä pianisti Iiro Rantala ja kuoronjohtaja Seppo Murto kertovat Klassisen Suomen viidennessä jaksossa.

Alueellisesta levittäytymisestä tuli kolmas vaihe erääseen tärkeään ketjuun. Autonomian ajan Suomessa kuorolaulun lähettiläitä olivat olleet vuonna 1863 perustetun Jyväskylän seminaarin eli kansakoulunopettajien koulutuksen kasvatit. Sen jälkeen tuli Ylioppilaskunnan Laulajien (1883) tuottoisa hautomo ja uusille kotipaikkakunnille virkamiehiksi pestatut veikkoset. Ex-­tapiolalaisista ja uudemmista akateemisten kuorojen konkareista myös 2000­-luvun pikkukuorojen buumi sai panostusta ja nallia.

Espoo on muutenkin kuorolaulun jättiläiskaupunki.

Pasi Hyökki toimii Suomen suurimman kuorotapahtuman eli VocalEspoon taiteellisena johtajana. Ensi vuonna kamarikuoro Candomino saa täyteen 50 toimintavuotta. Sillä on oma lapsikuoroversio ja kehitysalusta nimeltä CandoMini. Tapiolan kuoron entiset jäsenet puolestaan perustivat vuonna 1984 Tapiolan kamarikuoron, joka tunnetaan laadukkaista levytyksistään. Viihdekuoro Espoon Laulu operoi sekin sävyisästi omalla kentällään.

Oopperalaulaja Jorma Hynninen kertoo, mikä laulamisessa oleva asia saa laulajan itsensä kokemaan erilaisia tunnereaktioita kuin jonkin muun instrumentin tapauksessa.