Anna Tulusto
Yle
”Haaveeni on, että pieni osuus sosiaali- ja terveystyön budjetista voitaisiin varata kulttuuriin. Ruotsissa tätä on jonkun verran tutkittu hyvin tuloksin”, sanoo Tuomo Puumala (kesk.), joka on hyvin tyytyväinen hallituksen kulttuuripolitiikkaan, etenkin raja-aitoja rikkoviin kärkihankkeisiin. #kulttuurinvälikysymys kysyy, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Tuomo Puumala.
KULTTUURIN VAIHTOEHTOMINISTERIT. #kulttuurinväliksymys valitsi viisi poliitikkoa, joilla on sanottavaa kulttuurista. Tässä on heistä yksi.
Tuomo Puumala toivoo, että kärkihankkeiden kautta saataisiin avattua uusi ovi kulttuurin rahoitukseen.
”Toivon, että rahoitus ei olisi vain kulttuuribudjetin 500 miljoonan euron nollasummapeliä. On kiistatonta että kulttuurilla on isompi arvo.”
Politiikka luo painotuksen
Valtio luo taiteelle välinearvoja, mutta Puumala muistuttaa taiteen itseisarvon tärkeydestä.
”Enemmän se on niin, että politiikka voi ottaa näkökulman, mitä painotetaan. Ei taidetta voi tietenkään alistaa mihinkään.”
Hallitus ilmoitti säästävänsä myös ministerien määrässä. Tuomo Puumala sanoo olevansa huolissaan ministerien poistamisesta.
”En halua että valta siirtyy virkamiehille, mikä on ollut muutenkin kasvava tendenssi.”
Opetuksen ja kulttuurin puolella on Puumalan mukaan toisaalta hyvä, että yhdellä ihmisellä on kokonaisuus hallussa. Ikävää on sen sijaan kulttuurin jääminen taka-alalle.
Kulttuuriin on päätetty panostaa. Se tulisi helpommin esille, jos olisi oma ministeri puhumassa asiasta.
”En tiedä, kuinka moni tietää, että kulttuuriin on päätetty vain panostaa. Se tulisi helpommin esille, jos olisi oma ministeri puhumassa asiasta”, sanoo pääministeripuolueen kansanedustaja.
Kulttuurilta kuitenkin faktisesti leikataan.
”Siitä lähdettiin, että ei ole mahdollista perua edellisen hallituksen leikkauksia. Ennemmin mietittiin uusia kohteita, joista kulttuuri säästyi.”
Puumala pitää surullisena sitä kulttuurin alasajoa, joka on EU:n jäsenvaltioissa käynnissä.
”Se kertoo siitä hädästä, missä on oltu monessa maassa. Kulttuurin vaikutukset eivät ole aina kovin näkyviä, sellaisesta on ehkä helpompi leikata. Suomessa ei pidä tuolle tielle lähteä.”
Taide avaa pakolaisille mahdollisuuden
Tuomo Puumala on varma, että ilman taidetta ja vahvaa kulttuuripolitiikkaa Suomi ei tule selviämään käynnissä olevasta maahanmuuttoaallosta.
”Kulttuurien sillanrakentamisessa on paljon mahdollisuuksia. Haluan heittää haasteen kentälle: mitä enemmän saadaan porukat osallistumaan sitä suurempia tuloksia saadaan aikaiseksi.”
Koulutus ja kieltenopetus ovat etusijalla, mutta taiteen synnyttämä vuoropuhelu on keskeistä.
”Jos tällä tavalla maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset voisivat toisiaan kohdata, uskon että siitä voisi syntyä paljon hyvää.”
Sivistyksen kriisi
Suomen aikuisväestössä kasvaa uuslukutaidottomuus ja lukutaito vähenee nuorten keskuudessa. Onko sivistys kriisissä?
”On kyse myös siitä, muodostuuko yhteiskunta sivistyspolitiikan kautta jonkinlaiseksi. Vai onko niin, että yhteiskunnan muutokset heijastuvat myös koulutukseen? Uskon että molemmat asiat vaikuttavat.”
Varmaan me ollaan yhteiskuntana kaikkiaan pienessä kriisissä.
Erojen kasvu on koko maailmassa megatrendinä. Osa pärjää aina vaan paremmin ja osa tippuu entistä hurjemmin kelkasta.
”Varmaan me ollaan yhteiskuntana kaikkiaan pienessä kriisissä. Siinä piilee myös uuden nousun mahdollisuus. Tätä varten tehdään koulutuspuolella isojakin reformeja, peruskoulua ollaan uudistamassa.”
Maailma on muuttunut ylipäätään hektisemmäksi. Puumala haluaa suojella lukemisharrastusta.
”Ajattelun kehittymisen ja toisten kulttuurien tai toisten ihmisten ymmärtämisen kannalta ei lukemista voi korvata oikein millään. Se alkaa hyvin varhain. Jo satujen ääneen lukeminen on tärkeää.”
Valtion on pidettävä kulttuuri monimuotoisena
Tuomo Puumalan mielestä valtion ydintehtäviä on jättää kulttuuriperintöä tuleville sukupolville.
”On huolehdittava siitä, että kulttuuri pysyy monimuotoisena. Kaikki kulttuurin muodot eivät ole itsessään kannattavia, siksi ne tarvitsevat tukea.”
Kokonaispottia tulisi kasvattaa niin, että valtion rooli säilyy ja yksityiseltä puolelta tulisi lisää.
Mitä seurauksia sillä on, jos säätiöt menevät valtion ohi taiteen apurahoituksessa?
”En näe sitä mörkönä, mutta en myöskään halua häivyttää valtion roolia. Veikkauksen rooli rahoituksessa on viime aikoina korostunut, sitäkään en pidä hyvänä. Ennemmin kokonaispottia tulisi kasvattaa niin, että valtion rooli säilyy ja yksityiseltä puolelta tulisi lisää – ja toisaalta valtion potti voisi kasvaa sote-puolen yhteistyöhankkeilla.”
Puumala on huolissaan kulttuuripoliittisen keskustelun marginalisoitumisesta.
”Ihailen Ranskaa, jossa kulttuurista käydään isoa yhteiskunnallista keskustelua. Suomessa se on jotenkin taka-alalla, meillä keskustelua hallitsee talous.”
Luovien alojen esteitä tulisi myös purkaa määrätietoisemmin.
”On tehty raportteja luovan työn kasvun esteistä, joihin voi vaikuttaa lainsäädännöllä. Niihin pitäisi pikaisesti puuttua.”
Myös perustulo voisi avata tältä osin uusia näkymiä.
Jos olisit Suomen kulttuuriministeri
Avarakatseinen maailma ja halu oppia koko ajan uutta ovat Puumalan mielestä kulttuurin otollisimmat lähtökohdat. Suurimpana uhkakuvana hän pitää välinpitämättömyyttä ja kyynisyyttä.
Jos talousarvojen keskeltä ei löydetä ihmisyyttä, hukkaamme olennaista.
”Kulttuuri ammentaa voimansa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Jos ollaan kyynisiä, kulttuurin tila käy pieneksi ja se marginalisoidaan. Samoin jos talousarvojen keskeltä ei löydetä ihmisyyttä, hukkaamme jotain olennaista.”
1990-luvun laman voittajiin kuului kulttuuri, jonka olemassaolo turvattiin eri tavoin. Voiko tämä toistua?
”Merkit ovat aika hyvät. Kulttuuria ei ole säästökohde, ja kärkihankkeissa on uusia avauksia. Uskotaan ja toivotaan että näin voi tapahtua ja tehdään sen eteen töitä.”
Jos olisit Suomen kulttuuriministeri, mikä olisi ensimmäinen päätöksesi?
”Kyllä se liittyisi lasten ja nuorten harrastustoimintaan – taiteen ja kulttuurin saavutettavuuteen Suomessa, ja siihen että mahdollisimman moni löytäisi oman juttunsa, oman tapansa kokea tätä maailmaa.”
