Hyppää pääsisältöön

Henrietta: Kun kaikki hajoaa

Henrietta rannalla nimilogo
Henrietta rannalla nimilogo Kuva: Yle au pairit australiassa

Henrietan kirjoitti talteen ajatukset silloin kun oli lähdettävä Scottin luota: "En ois koskaan uskonu olevani tässä pisteessä miun elämässä. Sydän särkyneenä, 10 000 kilometrin päässä kotoa ja ilman paikkaa missä olla."

Miun sydän on särkynyt ennenkin, ja miulle on tehty asioita, joita oon antanut jatkuvasti anteeks. Mut oon oppinut kohtelemaan itteeni paremmin ja tajunnu, että jos en kohtele itteeni hyvin, ei kukaan muukaan sitä tee.

Meillä meni välit Scottin kanssa, viikonloppuna tapahtu jotain sellasta mitä en vaan voi unohtaa, ja sit vielä loppuun se vähän niinku heitti miut pois sen kämpästä. ”Actually it would be better if u just go tomorrow.”

Niin minne? :D

Miten kaikki hyvä voi vaan yhtäkkiä muuttua niin täysin.

Olin kerenny saada vahvistuksen että pääsen muuttamaan miun uuteen kämppään 100 metrii sen luota viikon päästä. Mut viimeisellä viikolla ei miulla ollu paikkaa mennä. Olin jotenki niin paniikissa.

Miten kaikki hyvä voi vaan yhtäkkiä muuttua niin täysin. Oot vaan ihan ymmällään etkä oikein ymmärrä mitä on tapahtunu.

Koko siun elämä muuttu yhdessä päivässä. Tulin Bondille yhteen kämppään. Olin vaan rikki. Ekat kaks päivää vaa itkin ja yritin jotenki käsittää ees koko tilanteen. Parhain tapa kaikesta on päästä yli on kuitenki uusien asioiden suunnittelu.

Jos jäät makaamaan tuleen niin et saa mitään aikaseks. Olin muuttamassa uuteen kämppään, ja se oli niin kaatopaikka että ei mitään järkeä, ei sinne voinu jäädä. Siinä vaiheessa ku ajoin taas taksilla takas Bondille samaan kämppään oli sellanen olo, et mitä vielä.

Kaiken tän jälkeen en kuitenkaan suostunut pitkän mietinnän jälkeen lähtee takas Suomeen. Yritin miettii, että jotain positiivista voi vielä olla tulossa. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että kuinka vahva ihminen voit olla kun sellanen tilanne sattuu, että siun on vaan pakko, ei siulla oo muuta vaihtoehtoo.

Okei, paitsi tulla itkien takas Suomeen.

En tajuu miten oon selvinnyt tästä kaikesta, ja nyt vasta alkaa helpottamaan ja tuntuu että ehkä joskus voin löytää vielä jonkun muun. Kukaan ei koskaan saa kohdella sinuu niin huonosti, ettet saa henkeä kun sinuu ahistaa niin paljon miettiä ees koko ihmistä. Ei ikinä.

Kiehuva vesi voi joko pehmittää perunan tai tehdä kananmunan kovaksi, mie valitsin jälkimmäisen.

SEURAA Henriettaa Snapchatissa: @henlietta. Au pairit myös Facebookissa ja Instagramissa: @aupairit.

LUE myös aiemmat Henrietan kirjoitukset:

- Päivä, jolloin unelmista tuli totta
- Toi ranta on ihan jäätävä
- Täällä siun on pakko avartaa mieltä - muuten jäät yksin
- Oot koko ajan valmiustilassa ja mietit, pitäskö siun tehä jotain
- Oon vaan onnellinen
- Ei meistä ikinä tuu ystäviä

KATSO kaikki jaksot Yle Areenasta:

Kommentit