Hyppää pääsisältöön

Berg: “Urheiluseurojen ulkopuolelle jäävät lapset 2010-luvun syrjäytyjiä?”

Päivi Berg
Päivi Berg Kuva: Yle/Sami Perttilä futisvanhemmat

Tutkija Päivi Berg liittää lasten harrastukset laajempaan kehykseen: "Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastusten kustannukset ovat olleet näkyvästi esillä viime vuosien lehtikirjoittelussa. Junnufutiksessa, ja monissa muissa lasten ja nuorten urheiluseuraharrastuksissa, rahaa palaa yhä enemmän. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa lapsille ja nuorille mahdollisten maailmojen kannalta?"

Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastuksilla on nuoria yhteiskunnallisesti eri tavoin paikantavia vaikutuksia. Joidenkin suomalaistutkimusten mukaan urheiluseuroissa harrastavat etenkin ne lapset, joiden vanhempien sosioekonominen asema on korkea. Taloudellisesti eriarvoinen trendi näyttää vahvistuneen viimeisten vuosikymmenten aikana ja liikunnan harrastaminen urheiluseuroissa on entisestään kallistunut.

Professori Pasi Koski kirjoitti jo vuonna 2008, että lasten ja nuorten urheiluseuraosallistumista ennustaa ”kodin kulttuuripääoma”, etenkin äidin korkeampi koulutustaso. Myös Nuorten vapaa-aikatutkimuksen 2013 mukaan seurojen talkootyössä ja toimitsijoina on ennen kaikkea varakkaampien perheiden vanhempia. Perheen asemalla on siis merkitystä sekä siinä millaisia vapaa-ajan elämäntyylejä vanhemmilla ja heidän lapsillaan on että millaisia valintoja he pitävät tärkeinä.

Keskiluokka on asemassa, jossa sillä on mahdollisuus määritellä millaisia valintoja pidetään tavoittelemisen arvoisina. Keskiluokkaisilla lapsilla on myös mahdollisuus saada ”aikuiskokemuksia” esimerkiksi hotellissa asumisesta ja ravintolassa syömisestä, tai esimerkiksi urheiluseuraharrastuksissa kehityskeskusteluista ja ulkomaanmatkoista, toisin kuin niukemmissa olosuhteissa elävillä. Pääsy kulttuurisiin valintoihin edellyttääkin, ei vain rahaa, vaan myös aikaa ja tietoa.

Minna Ruckenstein viittaa kirjassaan Lapsuus ja talous amerikkalaistutkimukseen lasten työn kategorioista. Perinteistä palkkatyötä muistuttavat etenkin lapsinäyttelijöiden ja -mallien työt, osa-aikatöistä lastenhoito ja lehtien jakaminen. Amerikkalaistutkimuksessa vertailtiin lapsia, jotka osallistuivat kauneuskilpailuihin tai kävivät iltapäiväkerhossa.

Kauneuskilpailuita vanhemmat pitivät hyödyllisinä, koska niissä lapset oppivat itsevarmuutta, esiintymistaitoa, oman osaamisensa esittelyä ja pitkäjänteistä harjoittelua. Iltapäiväkerhoissa opittiin akateemiseen maailmaan valmentavia taitoja, kuten matematiikka ja kieliä. Kerholaisten vanhemmille kouluttautuminen oli tärkeää ja lasten toivottiin omaksuvan kurinalaisuutta, keskittymistä ja aikataulujen noudattamista.

Molemmissa ryhmissä vanhemmat korostivat panostavansa lastensa menestymiseen myös tulevaisuudessa. Kyse on siis valmentautumisesta, eri keinoin ja ehkä hieman eri ”tehtäviin”. Kaunis ajatus, mutta lasten valmentautumisella pikemminkin uusinnetaan käsityksiä työnteon ensisijaisuudesta sekä menestyksen ja kilpailun pakottavuudesta.

Vanhemmat kokivat jakavansa urheiluseurojen kanssa samanlaiset arvot, joissa molempien ensisijaisena pyrkimyksenä oli ”kunnon kansalaisten” kasvattaminen.

Omassa tutkimuksessani jalkapalloa ja yleisurheilua harrastaneista lapsista ja nuorista, heidän vanhemmistaan ja valmentajistaan, määrittelivät haastattelemani vanhemmat pääsääntöisesti itsensä keskiluokkaisiksi. He arvelivat, ettei ”kaikkien perheiden” lapsilla ole taloudellisten tekijöiden vuoksi mahdollisuutta urheiluseuraharrastukseen.

Näiksi ”toisiksi” määrittyivät esimerkiksi yksinhuoltajaäidit ja maahanmuuttajaperheet. Jotkut näkivät kysymyksen elämäntavallisena valintana. Vanhemmat kokivat jakavansa urheiluseurojen kanssa samanlaiset arvot, joissa molempien ensisijaisena pyrkimyksenä oli ”kunnon kansalaisten” kasvattaminen.

Kunnollisuuteen kuuluivat ”oikeanlaiset” elämäntavat, harrastukset, vanhemmuus ja kaverit. Vanhempien puhetavoissa tasapainottelua käytiin sen kanssa, onko ”oikeanlaisten” elämäntapojen edistämisessä kyse perheiden valinnoista vai ulkoisista tekijöistä – kuten harrastusten kustannuksista – johtuvista rajatuista mahdollisuuksista.

Suomessa on kasvava määrä lapsia ja nuoria, jotka jäävät tiettyjen taitojen ja terveyden edistämisen tavoitteiden ulkopuolelle jo hyvin varhain.

Mitä ammattimaisempi valmentaja, enemmän harjoituksia tai erilaisia kisamatkoja halutaan, sitä enemmän seuraharrastaminen tavallisesti myös maksaa. Tämä rajaa sitä joukkoa, joka voi osallistua harrastukseen. Seurojen olisi hyvä tiedottaa avoimesti, mikäli käytössä on tukimuotoja harrastamiselle – asian selvittämisen ei tulisi jäädä yksittäisen perheen oman aktiivisuuden, rohkeuden tai nöyryyden varaan.

On tärkeä kysyä, onko urheiluseuraharrastamisen ulkopuolelle jäämisestä tulossa eräs syrjäyttämisen muoto? Ohjattua liikkumista arvostetaan ja lapsia ja nuoria kannustetaan liikkumaan. Kun organisoidun harrastamisen mahdollisuutta määrittää enenevässä määrin perheen taloudellinen tilanne, Suomessa on kasvava määrä lapsia ja nuoria, jotka jäävät tiettyjen taitojen ja terveyden edistämisen tavoitteiden ulkopuolelle jo hyvin varhain.

Päivi Berg

P.S. Älkää sanoko, että jokainen voi potkia palloa kavereiden kanssa keskenään. Mitä jos ne kaikki muut kaverit ovat harkoissa viitenä iltana viikossa? Näen myös päivittäin lähikentällä iltaisin, kuinka toisella puolella kenttää harjoittelee tietyn ikäryhmän junnufutisjoukkue yhtenäisissä asuissaan ja toisella puolella eri-ikäiset, ehkäpä toisen polven maahanmuuttajataustaiset, tytöt ja pojat koettavat pelata samaa peliä keskenään arkivaatteissaan.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."