Hyppää pääsisältöön

Sopraano Päivi Nisula jää eläkkeelle parrakkaana naisena

Sopraano Päivi Nisula ja tenori Tuomas Katajala Igor Stravinskyn oopperassa Hulttion tie. Suomen kansallisooppera 2016.
Hulttion tien Baba Turkkilainen Sopraano Päivi Nisula ja tenori Tuomas Katajala Igor Stravinskyn oopperassa Hulttion tie. Suomen kansallisooppera 2016. Kuva: Heikki Tuuli Päivi Nisula,Tuomas Katajala

On kulunut 26 vuotta siitä, kun Päivi Nisula teki ensimmäisen oopperaroolinsa ammattilaisympyröissä. Ura urkeni prinsessana Tampereen oopperassa ja kivijalkasopimus Suomen kansallisoopperassa päättyy parrakkaana naisena. ”Olen saanut tehdä ihania rooleja laidasta laitaan, joten tunnen, että juuri nyt on hyvä aika jäädä eläkkeelle vakituisesta virasta.”

Päivi Nisulan näyttämöllä nähneet tietävät, kuinka vahvaa ja intensiivistä hänen työskentelynsä on. Hän on myös hulppea, mitään pelkäämätön komedienne. Ei olekaan mikään salaisuus, että monet ohjaajat työskentelevät mieluusti hänen kanssaan.

- Pyrin suoraan koulunpenkiltä sekä Teatterikorkeakouluun että Sibelius-Akatemiaan. Kun en päässyt heti ensi yrittämällä Teatterikorkeaan, suutuin ja ajattelin, että pitäkää koulunne! Aloitin opinnot Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolla vuonna 1980. Laulaminen iski minuun vähän kuin varkain.

Bruckneria ja Mahleria nupit kaakossa

Opiskelutoverit Akatemiasta muistavat Päivin vahvat muusikonavut: näppärän pianismin, hyvän prima vistan, tarkan korvan ja nopeaoppisuuden. Oopperoiden sijaan opiskelija-asuntola Claviksen pikkuruisessa yksiössä levysoittimessa jyrisivät Brucknerit ja Mahlerit – nupit aina kaakossa.

- Ehdotin äskettäin miehelleni Antille, että voisimme vihdoinkin ostaa kotiin CD-soittimen, me kun emme omista sellaista. Saattaisin vapaaherrattarena elellessä taas ryhtyä kuuntelemaan musiikkia.

Tässäks tää nyt sit’ oli

Monen laulajan on vaikea istua vapautuneesti oopperakatsomossa. Silmä osuu toimimattomiin ratkaisuihin ja korva tarttuu musiikillisiin puutteisiin.

- Se on oikeastaan aika kamalaa, ettei kykene seuraamaan esitystä, saati nauttimaan siitä ilman jatkuvaa prosessointia. Omallakin kohdalla on pakko todeta se, kuinka harvoin tuntee kaikkien osatekijöiden toimivan saumattomasti yhteen. Sitten kun kaikki natsaa, tunne on ihmeellinen, vähän kuin olisi itsensä ulkopuolella. Olisiko se nyt sitten sitä flowta.

Onni on kuitenkin lyhytaikaista.
- Näytöksen jälkeen kotia kohti ajellessa nousee sitten mieleen äitini jouluisin viljelemä lausahdus: "Tässäks tää nyt sit’ oli."

Sopraano Päivi Nisula ja baritoni Sauli Tiilikainen Ilkka Kuusiston oopperassa Gabriel, tule t.akaisin. Suomen kansallisooppera 2009
Päivi Nisula ja Sauli Tiilikainen Ilkka Kuusiston oopperassa Gabriel, tule takaisin. Suomen kansallisooppera 2009. Sopraano Päivi Nisula ja baritoni Sauli Tiilikainen Ilkka Kuusiston oopperassa Gabriel, tule t.akaisin. Suomen kansallisooppera 2009 Kuva: Heikki Tuuli Päivi Nisula,Sauli Tiilikainen
Valkosipulia korviin ja sipulia kaulalle

Muihin muusikoihin verrattuna laulajan elämä on poikkeuksellista, koska instrumenttia ei voi missään olosuhteissa laittaa sivuun. Jos laulaja innostuu viettämään perinteistä boheemielämää, ääni saa maksaa osan laskusta. Ei siis ole mikään ihme, että joukolla laulajia elämä pyörii äänihuulten ympärillä.

- Muistan kyllä joskus nuorempana kuunnelleeni kokeneempien kollegojen reseptejä esimerkiksi kurkkukivun hoitoon. Yksi niistä oli laittaa pieniksi hakattua sipulia huivin sisään ja huivi kaulaa vasten pehkuihin mennessä. Valkosipuliakin taidettiin tunkea korviin. Ajattelin siinä sipulin lemussa maatessani, että eihän tässä ole mitään järkeä. Sen koommin olen koettanut turvautua vain terveeseen järkeen.

Laulajalle nuhat, köhät ja flunssat ovat stressin aiheita.

- Sairastumisen aiheuttamaa stressiä on yksinkertaisesti pakko oppia sietämään. Olen koettanut elää mahdollisimman normaalia elämää ja siinä perhe on ollut kaikkein paras apu. Kun pyörittää viisihenkisen perheen arkea, ei ole aikaa keskittyä vain omaan vointiinsa. Sitä paitsi arjen hyörinässä olen oppinut keskittymään lyhyessäkin ajassa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Toinen juttu on sitten ”kurkkuvärkkini”. Se on onneksi kestävää sorttia, eikä ota kovin helposti itseensä.

Fakkien välissä

Opettajistaan Päivi Nisula nostaa esiin kolme nimeä.

- Norjalainen Ingrid Bjoner ja Irina Gavrilovici olivat kumpikin erinomaisia ammattilaisia, mutta Anita Välkki on ollut minulle se kaikkein merkittävin opettaja. Hänen kanssaan opiskelin ne vuodet, jotka muokkasivat sekä tekniikkani että laulajan identiteettiäni.

Wienissä omaa studiotaan pitävän Irina Gavrilovicin kanssa Päivi Nisula työskenteli vaihtaessaan fakkia mezzosopraanosta sopraanoksi 2000-luvun alussa. Nuorella iällä äänityypin määrittäminen ei aina ole yksinkertaista. Ammatissa jo toimivalle laulajalle fakin vaihto on tietoinen riskinotto.

- Täytin noihin aikoihin 40, ehkä silloin oli oikea hetki tarttua härkää sarvista. Irina Gavrilovici sai minut vakuuttuneeksi, että voisin laulaa tietynlaista sopraanorepertoaaria. Tein Trubaduurissa Azucenan mezzoroolin ja sitten seuraavaksi olikin lavalla Viimeisten kiusausten Riittana. Nykyisin laulan sekä mezzo- että sopraanotehtäviä - olen aina ollut sellainen välifakki.

Sopraano Päivi Nisula Puccinin Tosca-oopperan pääroolissa Suomen kansallisoopperassa 2008.
Päivi Nisula Puccinin Tosca-oopperan pääroolissa Suomen kansallisoopperassa 2008. Sopraano Päivi Nisula Puccinin Tosca-oopperan pääroolissa Suomen kansallisoopperassa 2008. Kuva: Heikki Tuuli Päivi Nisula
Paraisten Tervsundin kylähullu perustaa Saaristo-oopperan

Keväällä 2010 Päivi Nisula perusti oopperan. Perhe oli muuttanut 30 pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen Paraisille, saareen. Turkulaistytölle se merkitsi paluuta kotoisiin maisemiin. Isoa elämänmuutosta vauhditti työtilanne Kansallisoopperassa.

- Minulla oli noihin aikoihin hyvin vähän rooleja talossa. Valittamisen sijaan päätin perustaa oopperayhdistyksen. Sitten ainakin saisin tehdä, mitä haluan.

Samalla pienen oman ensemblen ooppera toimi koekenttänä: onko yleensä oopperaa ylipäänsä mahdollista tehdä pienillä resursseilla, teatterimaisesti ja hyvin. Ohjaajat produktioihin Päivi Nisula on hakenut puheteatterin maailmasta. Saaristo-oopperassa ovat ohjanneet mm. Pertti Sveholm ja Kari-Pekka Toivonen.

- En kaipaa oopperaan erikoistuneita ohjaajia. Partituurinlukutaito ei tee ketään autuaaksi – tärkeää on, että ohjaaja osaa arvostaa musiikkia.

Minussa asuu varmaan pieni tilintarkastaja, koska budjetin laadinta on jollain sairaalla tavalla kivaakin

Pienen oopperaseurueen toiminnassa taiteellisesta johtajasta on moneksi. Ommella Päivi Nisula ei osaa, mutta sen sijaan hän kerää rahoituksen, toimii tuottajana, markkinoi, maksaa palkat, myy lippuja, nikkaroi lavasteita ja leipoo pullat.

- Meillä on tosiaan tapana, että leivon aina ensimmäiseen orkesteriharjoitukseen suolaista ja makeaa. Olen tullut Kansallisoopperassa aina kaikin puolin valmiiseen pöytään. Nyt olen oppinut jotain oleellista – tietysti pienessä mittakaavassa – siitä työstä, jota kulisseissa pyöritään, jotta me voisimme näyttämöllä tehdä taidetta.

Rahaa ei koskaan ole tarpeeksi, mutta ”man tar, vad man har”. Monissa vapaissa ryhmissä tekijät saavat korvausta vain, mikäli produktio tuottaa jotain. Saaristo-oopperassa kaikille maksetaan palkkaa.

- Ne jotka tulevat Saaristo-oopperaan töihin, tekevät työtään sekä halusta että rahasta. Palkat ovat siedettävät. Itselleni en ole vielä tohtinut palkkaa maksaa.”

Päivi Nisula Gian Carlo Menottin oopp. Meedio / Saaristo-ooppera 2011.
Menottin Meediona Päivi Nisula Gian Carlo Menottin oopp. Meedio / Saaristo-ooppera 2011. Kuva: Matti Vahtera päivi nisula

Saaristo-oopperalla oli ajoituksen suhteen onnea, sillä ensimmäinen produktio, Gian Carlo Menottin Meedio oli osa Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Seuraava askel oli Taiteen edistämiskeskukselta saatu erityisavustus ja nyt Saaristo-ooppera on Taiken toiminta-avustuksen parissa. Huomattava tukija on myös Matti Salmisen säätiö.

Suomeen tarvittaisiin yksi oopperatalo lisää

Nuorten laulajien työllistyminen ja suomalaisen laulutaiteen elinvoiman säilyminen huolettaa Päivi Nisulaa.

- Oikeastaan Suomeen tarvittaisiin yksi oopperatalo lisää. Aikaisemmin nk. maakuntaoopperat työllistivät uransa alussa olevia laulajia. Nyt vaikuttaa siltä, että nekin oopperayhdistykset, joilla maakunnissa on vielä resursseja tehdä oopperaa, palkkaavat laulajia ulkomailta. Minusta pitäisi ottaa riskejä ja antaa kotimaisille voimille tilaisuuksia. Tätä ammattia ei opi harjoitushuoneessa. Vain tekemällä oppii.

Kisällien ja mestareiden yhteistyö onkin yksi Saaristo-oopperan toiminnan kulmakiviä.

Harmaa amanuenssi googlettaa

Saaristo-oopperan seuraava ensi-ilta on Viktor Ullmanin Theresienstadtin keskitysleirillä säveltämä Der Kaiser von Atlantis. Ooppera nähdään syyskuussa 2016 Turun Logomossa. Tulevista suunnitelmista taiteellinen johtaja paljastaa sen verran, että tekeillä on kolme suomalaista oopperaa. Ne on kirjoitettu pienelle esittäjistölle ja yksi laulaja voi tehdä useita rooleja.

Kun Päivi Nisula aloitti työnsä Kansallisoopperassa, solistikuntaan kuului 28 laulajaa. Nyt vakituisia solisteja on enää kahdeksan.

- Minulle ajatus talon omasta ensemblesta on rakas. Uskon, että yhteen hitsautuminen tuottaa vahvempaa näyttämötaidetta kuin jatkuvasti vaihtuva joukko ihmisiä. Siksi haluan, että Saaristo-oopperassakin ydinjoukko pysyy samana.

Ohjelmiston etsinnässä muusikkopuoliso Antti on ollut korvaamaton apu.

- "Harmaa amanuenssi" googlettaa ahkerasti. Linnateatterin ja Turun kaupunginorkesterin kanssa yhteistyössä tehdystä Humperdinckin Hannu ja Kerttu -oopperasta juuri Antti löysi meidän tarpeisiimme sopivan sovituksen.

Muistan istuneeni keittiön lattialla ja miettineeni, mitä teen. Päätin jäädä kotiin, enkä ole päätöstäni koskaan katunut

Koska työllistymismahdollisuudet kotimaassa ovat heikot, monet suuntaavat Keski-Eurooppaan, lähinnä saksankielisiin maihin. Päivi Nisula muistelee muuatta koelaulua Münchenissä. Isossa huoneessa oli kaksi ovea. Kaikki kokelaat menivät sisään tietysti samasta ovesta, mutta jatkoon kelpuutetuille osoitettiin oma uloskäynti.

- Pääsin käyttämään sitä ”jatko-ovea” ja sitten minulle kerrottiin, että nyt sinulle olisi töitä kaupungissa X. En koskaan matkustanut sinne, vaan lähdin kotiin. Myöhemmin 2000-luvun alussa minulle tarjottiin kiinnitystä Leipzigiin. Muistan istuneeni keittiön lattialla ja miettineeni, mitä teen. Päätin jäädä kotiin, enkä ole päätöstäni koskaan katunut. Tiesin jo opiskeluaikana haluavani perheen ja lapsia. Minulle perhe on ollut se ykkösasia.

Sopraano Päivi Nisula Aulis Sallisen Punaisen viivan Riikana. Suomen kansallisooppera 2007.
Päivi Nisula Aulis Sallisen Punaisen viivan Riikana. Suomen kansallisooppera 2007. Sopraano Päivi Nisula Aulis Sallisen Punaisen viivan Riikana. Suomen kansallisooppera 2007. Kuva: Sakari Viika Päivi Nisula
Carnegie Hallin yleisö ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä

Päivi Nisula on laulanut ulkomailla paljon konsertteja ja esiintynyt oopperanäyttämöllä mm. Parsifalin Kundryna.

- Uran ehdoton huippuelämys oli Osmo Vänskän johtaman Minnesotan orkesterin kanssa esitetty Sibeliuksen Kullervo-sinfonia. Konsertoimme ensin Minnesotassa ja sitten New Yorkin Carnegie Hallissa. Osmo Vänskä halusi, että istuimme Kullervoa laulaneen Hannu Niemelän kanssa lavalla alusta lähtien. Oli ihan mahtavaa olla keskellä sointikudosta ja imeytyä osaksi Sibeliuksen musiikin alkukantaista, suomalaista voimaa. YL lauloi uljaasti ja yleisökin ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä.

Nuori ja muori kapinallinen

Kalevalasta muokattu sanonta ”moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä” sopii Päivi Nisulan mielestä kuvaamaan aikaamme.

- Minua tympii ulkokohtaisuus. Kaiken pitää näyttää hyvältä, viis siitä, onko sisällä mitään. Hollywoodin ihanteet ovat uineet näyttämötaiteeseen ja klassiseen musiikkiin. Tämä on huono tie. Olen koko elämäni kapinoinut tällaista kuvainpalvontaa vastaan.

Päivi Nisulan mukaan hänen ei tarvitse privaattielämässään näyttää laulajattarelta.

- Suomen kansallisoopperassa on maailman paras maski ja kampaamo juuri sitä varten, että nämä huippuammattilaiset tekevät minusta roolini näköisen. Puvustamossa korostetaan vartalon hyviä puolia ja piilotetaan taitavasti ne vähemmän imartelevat paikat. Rooli ei lähde ulkonäöstä, vaan kasvaa sisältä päin. Ulkonäköpalvonta on yksinkertaisesti mennyt överiksi.

Sopraano Päivi Nisula ja basso Jaakko Ryhänen Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan Riikkana ja Paavo Ruotsalaisena. Suomen kansallisooppera.
Päivi Nisula ja Jaakko Ryhänen Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperassa Suomen kansallisoopperassa. Sopraano Päivi Nisula ja basso Jaakko Ryhänen Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan Riikkana ja Paavo Ruotsalaisena. Suomen kansallisooppera. Kuva: Kari Hakli Päivi Nisula,Jaakko Ryhänen
Terveisiä vain Sibelius-Akatemiaan, että olen käytettävissä

Kun kamman viimeisetkin piikit on katkaistu, Päivi Nisulan ajatukset alkavat askarrella kesässä. Mistä saada lampaille aitaus? Otetaanko taas muutama leasing-kana kanalan orrelle ja kukko niiden seuraksi? Saaristo-oopperan vetämisen rinnalla oma laulaminen varmasti jatkuu. Opettaminenkin kiinnostaa - sukuvika.

- Terveisiä vain Sibelius-Akatemiaan, että olen käytettävissä.

Ringvägenin oma Ring

Päivi Nisula sanoo olleensa onnekas, kun on laulanut Kansallisoopperassa juuri viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan ajan.

- Kiinnitykseni alkoi heti uudessa oopperatalossa ja olen saanut tehdä hienoja rooleja mahtavien ohjaajien kanssa.

Vastaus kysymykseen, jäikö jokin unelma toteutumatta, ei yllätä:

- Niitä on kaksi, Brünnhilde ja Isolde.

Pienen vakavoitumisen jälkeen hurtti huumori ottaa vallan ja Päivi Nisula alkaa suunnitella Saaristotien omaa Ringiä.

- Meillähän on Ringvägenin varrella paikatkin jo valmiina. Reininkulta tehdään Paraisilla, Valkyyria Nauvossa, Korppoossa Siegfried ja Jumalten tuho Houtskarissa.

Päivi Nisula ja Esa Ruuttunen Wagnerin Parsifalissa (Suomen kansallisooppera).
Päivi Nisula ja Esa Ruuttunen Suomen kansallisoopperan Parsifalissa. Päivi Nisula ja Esa Ruuttunen Wagnerin Parsifalissa (Suomen kansallisooppera). Kuva: Stefan Bremer Päivi Nisula,Esa Ruuttunen

Katso kuinka syntyy Stravinskyn Hulttion tien Baba Turkkilaisen maski Suomen kansallisoopperassa:

Sopraano Päivi Nisula ennen Baban, parrakkaan turkkilaisen naisen maskia (Suomen kansallisooppera 2016/ Igor Stravinsky: Hulttion tie.)Sopraano Päivi Nisula maskeerattuna parrakkaaksi turkkilaiseksi Babaksi (Suomen kansallisooppera 2016/ Igor Stravinsky: Hulttion tie.)
Ennen ja jälkeen... Kuva: Yle/Laila Kangas

Sopraano Päivi Nisula

Sibelius-Akatemia: lauludiplomi 1991 ja ensikonsertti 1992

Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen naistensarjan 3. palkinto 1989

Timo Mustakallio -laulukilpailun voitto 1989

Oopperadebyytti Tampereen oopperassa Don Carlos -oopperan Ebolina 1990

Suomen Oopperaliiton vuoden 1993 oopperasolisti

Suomen Kansallisoopperan solistikunta 1993-2016

Libris-kannustuspalkinto 2007

Kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun taiteellinen johtaja 2007-

Saaristo-oopperan taiteellinen johtaja 2010 -

Vierailut: mm. Savonlinnan Oopperajuhlat 1991-, Pohjoismaat, Saksa, Espanja, Kreikka, Israel, Norja, Yhdysvallat, Japani ja Malesia.

Rooleja: mm. Anna Bolena: Giovanna Seymour (Donizetti), Don Carlos: Prinsessa Eboli (Verdi), Trubaduuri: Azucena (Verdi), Otello: Desdemona (Verdi), Lentävä hollantilainen: Senta (Wagner), Valkyyria: Waltraute ja Sieglinde (Wagner), Jumalten tuho: Waltraute (Wagner), Jumalten tuho: 3. Norna (Wagner), Parsifal: Kundry (Wagner), Lohengrin: Ortrud (Wagner), Rusalka: Tuntematon ruhtinatar (Dvořák), Tosca: nimirooli (Puccini), Andrea Chénier: Maddalena (Giordano), Jenůfa (2014): Kostelnička (Janáček), Meedio: Madame Flora (Menotti), Viimeiset kiusaukset: Riitta (Kokkonen), Kullervo: Äiti (Sallinen), Punainen viiva: Riika (Sallinen), Gabriel, tule takaisin!: Ulriikka (Kuusisto), Messenius ja Lucia: Lucia (Kortekangas), Isän tyttö: Siiri (Kortekangas), Käärmeen hetki: Alice Löf (Heiniö), Robin Hood: Sheriffin äiti (Linkola, kantaesitys), Oopperan kummitus: Madame Giry (Lloyd-Webber), Indigo: Mrs Swanson (Kivilaakso-Toppinen), Hulttion tie: Turkkilais-Baba (Stravinsky).

Naimisissa, kolmen lapsen äiti