Hyppää pääsisältöön

Astetta suuremmat sukujuhlat - Samuelin Poloneesi Kokkolassa

Kaustisen pelimanneja soittamassa Wiljami Niittykosken valsseja.
Kaustisen pelimanneja soittamassa Wiljami Niittykosken valsseja. Kaustisen pelimanneja soittamassa Wiljami Niittykosken valsseja. Kuva: Lauri Oino Etnoilta,Samuelin Poloneesi

Suomen kansanmusiikkiliiton vuosittainen päätapahtuma Samuelin Poloneesi järjestettiin Kokkolassa 11.-13.3.2016. Samalla viivalla olivat niin pelimannipaapat kuin shamaaniviulistit, ahkerat aloittelijat ja piinkovat ammattilaiset, nuoret ja vanhat kansanmusiikin ystävät. Toimittaja Amanda Kauranne oli paikalla koko viikonlopun aistimassa tunnelmaa.

Samuelin Poloneesi lupasi olevansa “suomalaisen kansanmusiikin juhla, joka esittelee vuosittain kansanmusiikin parhaimmistoa ja kokoaa useat sadat pelimannit yhteen. Konserttien tarjonta on kiinnostavaa, tuoretta ja tasokasta. Esille pääsee koko kansanmusiikin nykyinen kirjo, niin rajoja rikkovat nuorten yhtyeet kuin perinteistä linjaa edustavat pelimanniyhtyeet ja yksittäiset mestarit.” Ja niin se todella olikin.

Listasta unohdettiin vain mainita, että festivaalilla lisäksi saattoi herkistyä, kun näki sukupolvien toisensa perään innostuvan kansanmusiikista kukin omalla tavallaan ja taitotasollaan. Sen näki pelimanniporukasta, jossa muun perheen soittaessa nuorimmainen lapsi tulkitsi musiikkia viilettämällä lavalla prinsessamekossaan kuin vaaleanpunainen perhonen, vakavin naamoin soittavista Kaustisen purppuripelimanneista, jotka jatkavat vuonna 1946 perustetun yhtyeen ohjelmistoa ja tyyliä, vaikka perustajat ovat parhaimmillaan nykyjäsenten isoisoisien ikäluokkaa ja Näppärikurssin lastenkonsertista, joka oli niin täysin loppuunmyyty, ettei toimittaja edes päässyt sisälle asti.

Näppärit lavalla Samuelin Poloneesissa 2016
Näppärit lavalla Näppärit lavalla Samuelin Poloneesissa 2016 Kuva: Jorma Airola etnoilta,Samuelin Poloneesi

Aloittelijoista ammattilaisiin asti ohjelma oli kiinnostava ja kattava läpileikkaus suomalaisesta kansanmusiikista ja sen monista tekemisen tasoista: kenelle pelimannipiiri on viikon sosiaalinen tapahtuma, kenen sydän sykkii yhdessä soittamiselle, kenelle omien kappaleiden säveltäminen ja sovittaminen kanavoi räjähtävää energiaa, kenelle kansanmusiikki on tuleva ammatti tai jo vuosikymmenten leipätyö. Jokainen näistä tasoista on tärkeä ja ne yhdessä tekevät kansanmusiikista niin merkityksellistä. Meno oli kaiken kaikkiaan kuin suurissa sukujuhlissa: tapaa ihmisiä, joiden nimiä ei oikeastaan ihan tiedä eiväkä he muuten kuuluisi elämänpiiriin, mutta jokin vetää yhteen. Ei veri, vaan kansanmusiikin riemu.

Mikä ihmeen Samulin majoneesi?

Samuelin Poloneesi on vuosittain järjestettävä Suomen kansanmusiikkiliiton festivaali, joka kiertää ympäri Suomea, palaten aina kolmen vuoden välein Helsinkiin. Viikonlopun mittainen festivaali on saanut nimensä ilmajokisen räätälin Samuel Rinda-Nickolan vuonna 1809 kokoaman nuottikirjan sävelmästä, joka kajahtaa aina festivaalin sunnuntaisessa pääjuhlassa pelimannien yhteissoittona. Nimikkosävemän ohella esitetään satapäisen pelimanniorkesterin voimin myös valikoituja kappaleita maakunnan kansanmusiikista.

“Nuotti Kirja Eli Muutamat yxinkertasesti ylös ja muistoxiheitetyt Polskat, nijnkujn ne meidän paickakunnisamme ovat enemmän ennen kujn tällä ajaalla tulleet spelatuxi; Ehkä ne vanhimmatkin Nuotit ovat kyllä hyviä ja koreit, koska ainoastans ne tulevat taitavan ja harjaanduneen käden kautta spelatuxi”, kirjoitetaan ensimmäisen suomalaista kansanmusiikkia sisältävän nuottikirjan sivuilla.

Ehkä ne vanhimmatkin Nuotit ovat kyllä hyviä ja koreit, koska ainoastans ne tulevat taitavan ja harjaanduneen käden kautta spelatuxi.

Ensimmäinen Samuelin Poloneesi järjestettiin vuonna 1972 ja kymmenen vuoden ajan bussilasteittain pelimanneja saapui viettämään yksipäiväistä festivaalia Helsingin Finlandia-talolle, kunnes tajuttiin, että bussit kulkevat myös toiseen suuntaan.

Vuosien varrella ”Poloneesi” on kasvanut noin kolmipäiväiseksi ja se sisältää kansansoittajia esilletuovan Pelimanniparaatin ohella iltakonsertteja, klubeja, lastenkonsertteja, koulukonsertteja, kaupunkisoittoa ja kansanlaulukirkon. Kaikki huipentuu sunnuntaiseen pääkonserttiin, jossa paikalliset mestaripelimannit esittelevät taitojaan ja pelimannien yhteissoitto raikaa. Tänä vuonna Samuelin poloneesi oli sarjassaan 45. ja festivaali järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Kokkolassa. Sillä oli kaksi pääteemaa: keskipohjalainen kansanmusiikki ja Kansantanssin Riemuvuosi 2016.

Tapahtuman puuhanaisina olivat Suomen kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri sekä tuottajana Pauliina Pajala.

Ohjelman olivat koonneet Suomen kansanmusiikkiliiton kanssa yhteistyössä Kokkolan kaupunki, kansanmusiikin ammattikoulutusta tarjoavat Keski-Pohjanmaan Konservatorio ja Centria-ammattikorkeakoulu, Kaustisella majaansa pitävät Kaustisen Pelimanniyhdistys, Kansanmusiikki-instituutti, Pro Kaustinen ry ja Keski-Pohjanmaan alueella voimallisesti kansanmusiikkia edistävä Truba ry, jonka puheenjohtaja, muusikko ja runoilija Keke Lammassaari kertoi kutsuneensa festivaalia lempinimellä Samulin majoneesi koko sen valmisteluprosessin ajan.

Kaustislainen aloitus

Ottoset / pieniä kansantanssijoita
PikkuOttoset vauhdissa Ottoset / pieniä kansantanssijoita Kuva: Risto Savolainen etnoilta

Perjantai-iltana 11.3.2016 festivaali aloitettiin kaustislaiseen tyyliin ja selvästi näki, miten musiikki periytyy eteenpäin: lasten kansantanssiryhmä PikkuOttosia säesti astetta vanhemmat Hälyn soittajat. Avajaiskonsertti - Perhonjoen varrelta - kokosi Keski-Pohjanmaan konservatorion salin lavan kauttaaltaan täyteen Kaustisen pelimanniyhdistyksen eri-ikäisiä soittajia, kun Wiljamin valssit juhlisti vielä kerran Wiljami Niittykosken (1895-1985) viimevuotista juhlavuotta ja viulisti-säveltäjän valsseista koottua Vaihtuvat valot ja varjot -nuottikirjaa monisävyisen konsertin ja diaesityksen voimin. Tässä taidonnäyte “Verkkokankhan Villen” lennokkaista sävellyksistä, vaikkei tämä Soittajan tervehdys aivan valssi olekaan:

Avajaiskonsertin toinen suuresiintyjä oli niin ikään Kaustisella majaansa pitävä Tallari-yhtye, joka täyttää kesäkuun ensimmäisenä päivänä 30 vuotta. Nimensä tämä ensimmäinen kansanmusiikin ammattiyhtye sai soittoniekka Elias Tallarilta, 1800-luvun loppupuolen kuululta viulupelimannilta. Virkayhtyeen tehtäviin kuuluu kansanmusiikin perinnön vaaliminen ja uuden kansanmusiikin luominen. “Tallari konsertoi ja kouluttaa, järjestää työpajoja, yhteissoittotilaisuuksia ja jameja, vaalii perinteisiä kansanmusiikin tyylejä, kokeilee, luo ja liikkuu rohkeasti taiteen rajapintoja puhkoen”, summataan yhtyeen nettisivuilla.

Tällä hetkellä Tallarissa soittavat Katri Haukilahti, Sampo Korva ja viulisti-haitaristi Ritva Talvitie, viimeinen Tallarin alkuperäisjäsenistä.

Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon valittiin vuonna 1986 Antti Hosioja, Risto Hotakainen, Ritva Talvitie, Arto Järvelä, Hannu Lehtoranta sekä Timo Valo ja vakituisiksi avustajiksi Anna-Kaisa Liedes ja Leena Joutsenlahti. Lisäksi vuosien varrella vierailuja ovat tehneet Liisa Matveinen, Kurt Lindbald, Anna-Maija Kekki, Pia Rask, Tellu Turkka, Anita Lehtola-Tollin ja Eero Turkka. Parhaiten tunnetaan kuitenkin Tallarin nelihenkinen ydinryhmä: Risto Hotakainen, Antti Hosioja, Timo Valo sekä Ritva Talvitie, joista muut ovat jääneet eläkkeelle paitsi Talvitie, joka kertoo hieman Tallarin historiasta ja nykypäivästä:

Tallari
Tallari. Keskellä Ritva Talvitie. Tallari Kuva: Lauri Oino tallari

Shamaaniviulua ja Kiharakolmiota

Perjantai-ilta jatkui Poloneesiklubilla Corner’s Pubissa, jonka hälyyn upposivat niin perinteiset pelimannisoitot viuluineen kuin kokeellisemmatkin nykykansanmusiikkiyhtyeet. Tuntui kuitenkin kuin aika olisi pysähtynyt, kun lavalle astui Kokkolassa asuva shamaaniviulisti Tuomas Rounakari. Ohiajavien autojen äänet ja ihmisten taukoamaton puhe muuntuivat yhtäkkiä osaksi hantilaisten melodioiden äänimaisemaa ja tunnelmaan saattoi upota täysin.

Illan viimeisteli alavutelaislähtöinen Kiharakolmio, joka viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan. ”Kiharakolmio - lehmänstailausmusiikkia jo vuodesta 1996” -slogan kertoo paljon yhtyeen huumorista. Sitä pitää yllä etenkin harmooninsoittaja Timo Saukko, jonka välispiikit saivat yleisön ulvomaan naurusta. Juhani Lautamaja soittaa kontrabassoa, Heikki Korkeakoski mandoliinia ja Antti Paalanen 2½-rivistä haitaria tässä kipakkojen polkkien ja mellevän meiningin nelikossa.

20-vuotisjuhlan kunniaksi tekeillä on levy, kertoo haitaristi Antti Paalanen, jonka aloitteesta Samuelin Poloneesia vietettiin tänä keväänä Kokkolassa, hänen nykyisessä kotikaupungissaan. Miten Kiharakolmio aikoinaan sai alkunsa?

Koko kaupunki soi

Lauantaina 12.3. Kokkolan valtasi toden teolla kansanmusiikki - yhtyeet nimittäin levittäytyivät kauppakeskuksiin ja kahviloihin musisoimaan aamusta alkaen. Festivaalin ja kaupungin sydämessä oli Vanhankaupungin soiva kierros, jossa oppaan mukana pääsimme kuulemaan kaupungin historiaa ja kansanmusiikkia. Erityisen mieleenpainuvaa oli eteläsuomalaisten pelimannien Spelarien soitto Laivurin talossa, jota Kristiina Teerikangas miehineen laittaa takaisin 1800-luvun alkuperäisasuun. Kappaleet olivat miljöössä enemmän kuin kotonaan ja soivat aivan erityisen hyvin historiallisten hirsiseinien sisällä - nehän soivat samaa aikakautta!

Yksityiskohta Kokkolasta
Samuelin Poloneesi soi myös Laivurin talossa Neristanin sydämessä. Yksityiskohta Kokkolasta Kuva: Yle/Amanda Kauranne etnoilta

Virkistävältä kuulosti myös uusi kansanmusiikki vanhoissa tiloissa. Vuonna 1696 rakennetussa Pedagogiossa istuimme vuosisatojen varrella lukuisin nimikirjaimin kaiverretuissa lukupulpeteissa kuuntelemassa kiltisti riemukkaan anarkistista trioa Ilo(iset) tytöt. Female folkia soittavalla yhtyeellä sanan säilä viuhui kuplettimaisten kappaleiden sisällä ja kirvoitti yleisöstä niin naurunpyrähdyksiä kuin uusia oivalluksia. Yhtyeen pitelemätön meininki jätti hyvälle tuulelle. Savonlinnalaislähtöiset muusikot opiskelevat nykyään eri puolilla Suomea. Ilo(iset) tytöt ovat Venla-Vanamo Asikainen kontrabasso ja laulu, Elli Pulliainen 2-rivinen haitari ja laulu sekä Pihla Perämäki viulu, laulu ja nauru.

Ilo(iset) tytöt soittavat female folkia
Ilo(iset) tytöt soittavat female folkia Ilo(iset) tytöt soittavat female folkia Kuva: Jasmin Syrjälä etnoilta

Kansanmuusikko on moniosaaja

Lauantai-illan upeisiin elämyksiin kuului Ostrobothnian Folk Orchestra, tuttavallisemmin OFO, joka koostuu Keski-Pohjanmaan konservatorion ja Centria ammattikorkeakoulun opiskelijoista sekä alumneista. Sitä vetää viulisti Ville Ojanen, jonka säveltämä teos Konsertto trumpetille ja kansanmusiikkiorkesterille kuultiin Kokkolan kaupungintalon salissa. Sen solistina oli trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori. Teatterimusiikkia paljon säveltänyt Ville Ojanen kertoo, että kun hänen oma kiinnostuksensa kansanpuhaltimien taituri Teppo Repoa ja Armas Otto Väisäsen keräämää inkeriläistä paimensoittomateriaalia kohtaan yhdistyi Jorma Kalevi Louhivuoren trumpetin fraseeraustapaan, syntyi konsertto, jonka ensiesitys oli kaksi vuotta sitten keväällä.

Ostrobothnian folk orchestan väkeä
Ostrobothnian folk orchestan väkeä Ostrobothnian folk orchestan väkeä Kuva: Anthony Levonsaari etnoilta

Samuelin Poloneesin konsertin toinen puoli koostui ”ofolaisten” sävellyksistä ja sovituksista, kertoo Ville Ojanen:

Illan lumoavia esiintyjiä

Illalla alkoivat Kokkolan kaupungintalolla tanssit, joissa pelimanniyhtyeet pistelivät menemään polkkaa, tangoa ja foxtrotia kansantanssin juhlavuoden hengessä. Poloneesiklubilla puolestaan nähtiin mielenkiintoisia yhtyeitä, joista kokkolalaisin lienee kokonaisuus nimeltään Rosa Latva Uni. Nimensä mukaan unenomaista progressiivista folkia soittava yhtye vei mukanaan maagisiin tarinoihin Rosa Latvan kiehtovan äänen matkassa.

Enkel
Enkel soittaa sadan vuoden takaisia hittikappaleita nykypäivän kansalle. Enkel Kuva: Jimmy Träskelin etnoilta

Iltaa tähditti myös Suomen kansanmusiikkiliiton maaliskuun kansanmusiikkikiertueyhtye Enkel. Yhtyeessä soittavat Iida Savolainen alttoviulua, Miia Palomäki ja Leija Lautamaja 2-rivistä haitaria ja Maija Pokela kanteletta. Yhtye nostatteli riemukkaalla ja valovoimaisella esiintymisellään vuosisadan takaisia hittikappaleita eloon nykypäivän kansalle.

Mestarit lavalla

Sunnuntaina ennen Samuelin Poloneesin pääjuhlaa oli kansanlaulukirkko ja Näppärikonsertti, jossa lapset soittivat ja lauloivat Mauno Järvelän kehittämällä ”sisuki”-menetelmällä oppimiansa kansanmusiikkikappaleita yhdessä täysin palkein. Pääjuhlan Kokkolan kaupungintalon salissa avasi komea pelimannien yhteissoitto, jossa sadat pelimannit viuluin, haitarein, harmoonein, kitaroin ja vaikkapa huuliharpuin esittivät Samuel Rinda-Nickolan nuottikirjasta festivaalillekin nimen antanutta ”poloneesia” sekä mestaripelimanni Markku Tunkkarin sävellyksiä. Konsertissa kuultiin myös alueen mestaripelimanneja: kälviäläistä kanteleen mestaripelimannia Erkki Lassilaa ja viime kesänä nimitettyä kuplettimestaria eli veteliläistä Taito Saarta.

Ennen hänen esiintymistään haastattelin festivaalin voimahahmoa Antti Paalasta, jota myös Kokkolan Samuelin Poloneesin isäksikin festivaalin aikana tituleerattiin.

Antti Paalanen ja 2½-rivinen haitar
Antti Paalanen ja 2½-rivinen haitar Antti Paalanen ja 2½-rivinen haitar Kuva: Petri Jokela etnoilta

Antti Paalasen kevääseen on mahtunut Rrräyhää-kiertue Esko Järvelä Epic Male Bandin sekä Pekko Käppi & K.H.H.L:n kanssa, Miehemme hiidellä -esityksen ensi-ilta yhdessä näyttelijä Jarkko Lahden kanssa, Karhunpeijaiset-esitys yhdessä Tuomas Rounakarin, Karoliina Kantelisen ja Pekko Käpin kanssa sekä vielä uuden musiikkivideon ACC Riderin julkaiseminen.

Festivaalin viimeinen ja sykäyttävän mieleenpainuva esitys kuultiin Antti Paalasen ja ”Lusikka-Veikon” eli 87-vuotiaan Veikko Kuivalan duona. Kuivala soitti itse kehittämiään soittolusikoita, joissa kansi on kuusta ja pohja omenapuuta. Välissä olevan kaikukopan ansiosta lusikat soivatkin aivan erityisen hyvin solistia myötäillen. Lusikansoittoperinne tarttui 87-vuotiaalle nuorena meriä seilatessa ja instrumentin kehitystyö on jatkunut siitä lähtien. Juuri tähän esitykseen kulminoituu mielestäni se, mistä kansanmusiikissa ja Samuelin Poloneesissa on kyse: sukupolvien kohtaamisesta, yhdessä tekemisestä ja musiikin riemusta.

Musiikkitoimittaja ja kansanmuusikko Amanda Kauranne toimittaa Etnoillan Sydänjuurilla-ohjelmaa.

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua