Hyppää pääsisältöön

Kevättaioilla karjaonnea ja kärpäset loitolle

Kevät on ollut muinoin taikojen salaperäistä aikaa. Toimittaja vierailee Santtion kylässä Pyhärannassa 1965 kuulemassa muun muassa millaisilla taioilla karjaonnea tavoiteltiin. Ja miten kärpäset sai ajettua naapurin riesaksi.

Laskiaisprasujen eli laskiaistulien loimussa toimittaja Vappu-Erika Koskinen haastattelee 71-vuotiasta entistä merenkulkijaa ja laivanvarustajaa Kustaa Adolf Saariota. Mies muistaa monta tarinaa laskiaisen eli "hyppystiistain" perinteistä sekä kevään taioista.

Saario muistelee, kuinka laskiaistulilla suojeltiin lampaita noituudelta. Tarinan mukaan trullit eli noidat liikkuivat öisin keritsemässä lampaita, joten kyläläiset vahtivat niitä tulien äärellä. Tulien myös uskottiin pelottavan trulleja.

Karjataikoihin liittyivät myös karjankellot, joita käytettiin lehmillä, hevosilla ja lampailla. Kelloilla oli käytännön merkitystä lauman löytämisen ja petoeläinten karkottamisen vuoksi, mutta niiden äänessä uskottiin olevan myös taikavoimia. Keväällä ennen karjan päästämistä laitumille kelloja soitettiin ahkerasti ja niitä sidottiin myös ihmisten jalkoihin kilkattamaan.

Yksi kesän riesa olivat kärpäset. Niiden torjumiseksi lakaistiin keväällä lattiat ja vietiin roskat naapurin pihalle, muistelee Saario. Tällä konstilla uskottiin kärpästen päätyvän oman talon sijasta naapuriin.

Jos kirnussa epäiltiin olevan vikaa, eikä sillä saatu enää kunnolla kirnuttua voita, sitä noiduttiin monin keinoin. Jos naapuria epäiltiin "kirnun pahentajaksi", niin uskottiin, että naapurin emännän suututtamalla tilanne korjaantuu.

Santtion kylässä meren äärellä kevääseen liittyi myös vesille lähtö ja kalastus. Jotta vene kestäisi tuulessa ja myrskyssä, uskottiin, että mastopuu piti hakea suorannasta ja käyttää muurahaispesässä.

Kaikissa laivoissa uskottiin asuvan haltijan. Saario kertoo, kuinka haltija kerran taisi pelastaa hänen veljensä, kun tämä oli töissä rahtialuksella.

Merille ei ollut sopivaa lähteä perjantaisin eikä sunnuntaisin. Epäonnea oli luvassa myös silloin, jos lähti rukouspäivänä kalaan. Siitäkin Saario muistaa värikkään tarinan, jossa vanhalle kalastajaukolle meinasi käydä köpelösti.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto