Hyppää pääsisältöön

Kevättaioilla karjaonnea ja kärpäset loitolle

Kevät on ollut muinoin taikojen salaperäistä aikaa. Toimittaja vierailee Santtion kylässä Pyhärannassa 1965 kuulemassa muun muassa millaisilla taioilla karjaonnea tavoiteltiin. Ja miten kärpäset sai ajettua naapurin riesaksi.

Laskiaisprasujen eli laskiaistulien loimussa toimittaja Vappu-Erika Koskinen haastattelee 71-vuotiasta entistä merenkulkijaa ja laivanvarustajaa Kustaa Adolf Saariota. Mies muistaa monta tarinaa laskiaisen eli "hyppystiistain" perinteistä sekä kevään taioista.

Saario muistelee, kuinka laskiaistulilla suojeltiin lampaita noituudelta. Tarinan mukaan trullit eli noidat liikkuivat öisin keritsemässä lampaita, joten kyläläiset vahtivat niitä tulien äärellä. Tulien myös uskottiin pelottavan trulleja.

Karjataikoihin liittyivät myös karjankellot, joita käytettiin lehmillä, hevosilla ja lampailla. Kelloilla oli käytännön merkitystä lauman löytämisen ja petoeläinten karkottamisen vuoksi, mutta niiden äänessä uskottiin olevan myös taikavoimia. Keväällä ennen karjan päästämistä laitumille kelloja soitettiin ahkerasti ja niitä sidottiin myös ihmisten jalkoihin kilkattamaan.

Yksi kesän riesa olivat kärpäset. Niiden torjumiseksi lakaistiin keväällä lattiat ja vietiin roskat naapurin pihalle, muistelee Saario. Tällä konstilla uskottiin kärpästen päätyvän oman talon sijasta naapuriin.

Jos kirnussa epäiltiin olevan vikaa, eikä sillä saatu enää kunnolla kirnuttua voita, sitä noiduttiin monin keinoin. Jos naapuria epäiltiin "kirnun pahentajaksi", niin uskottiin, että naapurin emännän suututtamalla tilanne korjaantuu.

Santtion kylässä meren äärellä kevääseen liittyi myös vesille lähtö ja kalastus. Jotta vene kestäisi tuulessa ja myrskyssä, uskottiin, että mastopuu piti hakea suorannasta ja käyttää muurahaispesässä.

Kaikissa laivoissa uskottiin asuvan haltijan. Saario kertoo, kuinka haltija kerran taisi pelastaa hänen veljensä, kun tämä oli töissä rahtialuksella.

Merille ei ollut sopivaa lähteä perjantaisin eikä sunnuntaisin. Epäonnea oli luvassa myös silloin, jos lähti rukouspäivänä kalaan. Siitäkin Saario muistaa värikkään tarinan, jossa vanhalle kalastajaukolle meinasi käydä köpelösti.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto