Hyppää pääsisältöön

Sotilaan siistimpi tarina

Igor Stravinskyn Sotilaan tarina C-F Ramuzin tekstiin on sellaisenaan höperöä satua, mutta Stravinskyn rytmisesti monisyinen musiikki tarjoaa kiehtovia mahdollisuuksia esittäjilleen. Tällä kertaa niitä ei aivan lunasteta: Virginia Arts Festival Chamber Playersin sekä sinänsä ammattitaitoisen näyttelijäkastin Sotilaan tarina jää minun makuuni turhan silkoiseksi.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Lausannessa Sveitsissä, Ensimmäisen maailmansodan viimeisinä kuukausina syksyllä 1918 sveitsiläsrunoilija Charles-Ferdinand Ramuz ja Igor Stravinsky yhdistivät voimansa luodakseen musiikkiteatterikappaleen, joka olisi riittävän kevyt ja helppo esittää missä vain. Vanhan venäläisen kansantarinan pohjalta syntyi teos kahdelle näyttelijälle, kertojalle, tanssijalle ja seitsemälle muusikolle, nimeltään Sotilaan tarina.

Ramuzin teksti on näin ajassa taaksepäin katsottuna tyylillisesti aika höperöä satua vaikka se toki käsittelee tärkeitä aiheita, lyhytnäköisyyttä, ahneutta, herkkäuskoisuutta ja niin edelleen. Stravinskyn musiikki käsittelee tekstiä yhtä aikaa sekä kuvailevasti että jollain tapaa oudon etäännyttävästi.

Stravinsky astui teoksellaan uusklassiseen vaiheeseensa, ja lyhyet musiikkinumerot ovat marsseja, valsseja, tangoja, ragtimeja ja niin edelleen—ja sikäli kiinni tekstinsä ajassa. Ne ovat kuitenkin rytmisesti monikerroksisia, vieläpä siten, että tahtilajit tuntuvat jatkuvasti vaihtuvan kirjoitettuja rytmejä vastaan.

On sinänsä saavutus saada Sotilaan tarina musiikillisesti rullaamaan—mutta ei mikään harvinainen saavutus nykypäivänä. Virginia Arts Festival Chamber Playersin ja JoAnn Fallettan tuoreella Naxos-levyllä soitto soi moitteetta, ellei moitteena pidä tiettyä kitkan puutetta—ehkäpä soitto on liiankin silkoista. Ja svengiä saisi olla lisää.

Sama pätee tekstiin, jonka ohjaaja Pamela Berlin on sovittanut tähän esitykseen. Lukija Fred Child sekä Jared McGuire ja Jeff Biehl sotilaana ja piruna ovat puheteatterin ammattimiehiä. Usein Sotilaan tarinaa tehdään lähtökohtaisesti joko musiikin tai teatterin vuoksi, ja se toinen on ikään kuin ylimääräinen paha. Tässä versiossa teksti ja musiikki ovat ilmaisun puolesta tasapainossa. Eli kokonaisuus lähestyy sitä höperöä satua mikä se onkin.

Sujuvuus on toki hyve, mutta jonkin verran jään kaipaamaan vaikkapa Stravinskyn itsensä versiota, jossa Columbia Chamber Ensemblen loistomuusikoiden värikäs soitto ja veteraaninäyttelijä Jeremy Ironsin jälkiäänitetty kertojanääni korvaavat kaiken mahdollisen sujuvuudenpuutteen. Siinä on senkin edessä svengiä, kitkaa ja juurevuutta.

Igor Stravinsky: Sotilaan tarina (kokonaisesitys). - Fred Child, Jared McGuire ja Jeff Biehl, näyttelijät, ja Tianwa Yang, viulu, sekä Virginia Arts Festival Chamber Players, joht. JoAnn Falletta. (Naxos, 8.573537)

Kuuntele Uudet levyt 8.4.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

    John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

    Yhdysvaltalainen John Luther Adams (s. 1953) tunnetaan vahvoja mielikuvia ja tilavaikutelmia tuovista äänimaisemistaan. Nyt päätöksensä saa 2010-luvulla valmistunut orkesteriteosten trilogia. Ensin oli Become River, sitten menestysteos Become Ocean, ja viimeisimpänä nyt ensilevytyksensä saanut Become Desert.

  • Mälkin ja HKO:n pirteää Bartókia

    Mälkin ja HKO:n pirteää Bartókia

    Maltillista levytystahtia ylläpitävä Helsingin kaupunginorkesteri on ylikapellimestarinsa Susanna Mälkin johdolla taltioinut Béla Bartókin varhaista näyttämömusiikkia.

  • Heinisen tuttuja uutuuksia

    Heinisen tuttuja uutuuksia

    Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Paavo Heininen tunnetaan sävellystuotantonsa lisäksi ennen kaikkea opetustyöstään. Heininen on arvostettu pedagogi, joka Sibelius-Akatemian sävellysprofessorin virassa toimiessaan oli taidemusiikin alueella merkittävä esteettisten suuntaviivojen määrittäjä Suomessa.

  • Dalbavien taidokkaita orkesterisoivuuksia

    Dalbavien taidokkaita orkesterisoivuuksia

    Hienostuneita sointivärejä, vivahteikasta orkestrointia sekä perinteistä virtuoosisuutta. Ainakin näitä voi kuulla tuoreelta Seattlen sinfoniaorkesterin omalta julkaisulta, joka sisältää orkesterin entisen nimikkosäveltäjän Marc-André Dalbavien (s. 1961) pääosin solisteille ja orkesterille laatimaa musiikkia.