Hyppää pääsisältöön

Antti Tuuri löytää Ameriikan

Vuoristomaisemaa Yhdysvalloissa
Vuoristomaisemaa Yhdysvalloissa Vuoristomaisemat

Kirjailijan työn sanotaan usein olevan jatkuvaa etsimistä. Antti Tuuri etsi omia juuriaan, sukulaisiaan ja romaaniensa aiheita Pohjois-Amerikasta. Näistä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuneilla matkoillaan kohtaamistaan ihmisistä Tuuri kertoo uudessa kirjassaan Ameriikan raitilla.

Kirjailija Antti Tuurin isä oli aikoinaan kertonut Kanadaan lähteneestä sukulaisesta Jonni Tuurista. Isä muisti, että lähtijällä oli vielä Pohjanmaalla asuessaan ollut tanssiorkesteri. Isän kertomus ja Jonni Tuurin tarina tekivät kirjailijaan niin suuren vaikutuksen, että hän päätti alkaa tutkia siirtolaisuutta ja sukulaistensa vaiheita Amerikassa.

Manhattan Hudson joelta
Manhattan Hudson joelta Manhattan
Vielä joskus Atlantin yli laivalla.

- Kun 1980-luvulla ensimmäisen kerran matkustin Kanadaan hämmästyin sitä kuinka paljon sinne aikoinaan muuttaneet siirtolaiset olivat jäljessä Suomesta. Siis kuinka vähän Suomesta aikoinaan muuttaneet ihmiset tiesivät Suomesta ja siitä mitä siellä oli tapahtunut heidän lähtönsä jälkeen. Jotkut ajattelivat, että Suomessa eletään samanlaisissa taloudellisissa oloissa kuin 1930-luvulla heidän lähtönsä aikoihin. Toinen asia, joka minua hämmästytti, ennen kaikkea Floridassa, oli kansalaissodan henki, joka eli vielä 1980-luvun puolessa välissäkin niin voimakkaana, että siellä oli kommunistihaalit ja valkoisen puolen haalit erikseen. Siellä oltiin yhä niissä juoksuhaudoissa, jotka meillä olivat onneksi menneet umpeen kauan sitten.

- Teen matkoillani hyvinkin tarkkoja muistiinpanoja, mutta etupäässä siitä matkasta, jolla kulloinkin olen. Illalla matkapäivän päätteeksi olen tavannut istua ja kirjoittaa muistiin päivän tapahtumat. Siinä on myös sitten niitä asioita, joita tutkimuksissa on löytynyt. Tämä materiaali alkaa yleensä aina alitajunnassa elää ja vaikka sitä ei mitenkään systemaattisesti mietikään, niin kyllä se mukana kulkee kun on päättänyt kirjan kirjoittaa, sanoo Antti Tuuri.

Kalifornian aavikkoa
Kalifornian aavikkoa Kalifornia
Alitajunnasta nousee sopiva palanen.

Pohjois-Amerikan matkojen paikat ja tavatut ihmiset ovat vaikuttaneet suuresti mm. Pohjanmaa- ja Äitini suku –sarjojen romaanien syntyyn.

- Työskentelen niin, että kirjoitan päivittäin viidestä kymmeneen liuskaa aika vapaasti mitä nyt siitä tarinasta ja näkökulmasta, jonka olen ajatellut kirjaan ottaa. Enkä tällöin ole millään tavoin itseäni kohtaan kriittinen vaan kirjoitan sen mikä hyvältä tuntuu ja vetävältä tuntuu. Sitten myöhemmin kirjoitan tämän kaiken läpi kokonaan uusiksi, oli siinä kaksisataa tai viisisataa sivua. Toisella kirjoituskerralla huomaa sen mikä siinä on turhaa. Silloin myös tajuaa sen, että jokin kohta vaatii ehkä jotain lisää tai alitajunnasta nousee jokin uusi siihen sopiva palanen. Tämän kaiken jälkeen teksti alkaa olla aika valmis, toteaa Tuuri.

Lentämiseen kyllästyneellä kirjailijalla on vielä haaveena palata joku päivä Amerikkaan.
- Kyllä minulla sellainen haave on, että menisin vielä joskus Atlantin yli laivalla Englannista tai mistä nyt sitten parhaiten pääsee. Haluaisin vielä nähdä miten Vapauden patsas nousee merestä kun New Yorkia lähestytään. Sitten olisi vielä myös mukava ajella pitkin Amerikkaa ja tuntea se vapauden tunne minkä suuri maa ja suuret maisemat ihmiselle antavat.

Vapauden patsas
Vapauden patsas vapauden patsas
  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri