Hyppää pääsisältöön

Viha antaa voimaa kentällä

Sari Honkanen urheilupsykologi
Sari Honkanen urheilupsykologi Kuva: Yle futisvanhemmat

Urheilupsykologi Sari Honkanen kirjoittaa vihasta, onko se uhka vai mahdollisuus urheilukentillä: "Vihalla ja aggressiolla on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia urheilusuoritukseen. Vihaan on varastoitunut paljon energiaa."

Väkivaltainen käyttäytyminen on tunnetilan seurauksena syntynyt tapa toimia. Edelleen moni vanhempi kuitenkin yhdistää vihan ja väkivallan automaattisesti toisiinsa ja ajattelee, että ”se, joka suuttuu ei hallitse itseään” ja ”se, joka on vihainen saa luvan hävetä”.

Vanhemman malli ja arvomaailma vaikuttaa lapseen aina. Tunnekuohun valtaan antautuminen kertoo vanhemman tai pelaajan kyvyttömyydestä käsitellä pettymyksiään, johtuivatpa ne sitten omasta, tuomarin tai toisten joukkueen tekemisistä. Jos vihan on oppinut suuntaamaan toisiin ihmisiin pallon tai pelillisten tavoitteiden sijaan, näkyy se varmasti omaa pelaamista heikentävästi.

Jos vihaa ei ole koskaan oikein saanut julkisesti näyttää, ei sitä tule hyödynnettyä urheilussakaan. Tästäköhän johtuu tyttöurheilun kiltteys? Itsekkyys, aggressiivisuus ja röyhkeys eivät ole siellä hyveitä vieläkään.

Olet voittaja, jos yhä uudestaan osaat vangita itseesi vihan tarjoaman energian.

Miten vihasta tulee sitten hyvää? Miten vihaan liittyvän energian voisi ottaa hyödyksi?

Viha ja aggressio muuttuvat onnistumista tukevaksi, kun pelaaja suoriutuu pelin sääntöjen puitteissa voitontahtoisesti ja tavoitteellisesti ja kun tavoitteena ei ole vahingoittaa vastustajaa. Vihaan liittyvä energia suuntautuu siis palloon, maaliin ja kaksinkamppailujen voittamiseen. Olet voittaja, jos yhä uudestaan osaat vangita itseesi vihan tarjoaman energian. Olet mestari, kun kykenet toistuvasti tappamaan ajatukseesi hiipivän epävarmuuden siemenen.

Suomalaisten sisäänpäin kääntynyt ja vääristynyt käsitys vihasta luo kentälle lampaita, joiden pahin pelko on epävarmuuden näkyminen, häpeään joutuminen.

Saako junnupelaaja olla vihainen? Kyllä saa olla. Mitä paremmin pelaaja oppii hyödyntämään vahvojen tunteiden mahtia, sitä parempi kilpailijan itsetunto hänelle kehittyy.

Suomalaisten sisäänpäin kääntynyt ja vääristynyt käsitys vihasta luo kentälle lampaita, joiden pahin pelko on epävarmuuden näkyminen, häpeään joutuminen muiden silmissä. Vaikka ei tuntisi tai hyväksyisi vihaa itsessään, se kanavoituu ulos tavalla tai toisella eikä viha purkaudu ulos yllättäen. Päässä ei voi pimetä ilman, että tulee totaalisesti yllätetyksi ja uhatuksi. Päässä pimenee vasta, kun ensin on huolestunut ja turhautunut eikä ole kyennyt hallitsemaan negatiivisen fiiliksen kierrettä.

Viha saa alkunsa huolestumisesta ja ärsyyntymisestä. Olo ei ole enää iisi. Huolestuessaan pelaaja ajattelee, että tämänhetkinen toiminta ei tule johtamaan hyvään ja tyydyttävään tulokseen.

Ärsyyntyneenä pelaaja on hermostunut ja jännittynyt. Jokin tietty asia alkaa ottamaan päähän tai oma tekeminen ei korjaa epäonnistumisen mahdollisuutta. Ärsyyntyminen on jo energiaa antava ja energiaa vievä tunne. Keho alkaa reagoida ja stressi näkyy jo ulospäin. Luulemme olevamme matkalla epäonnistumiseen ja se muuttaa tunteen isommaksi, ehkä vihaksi itseä ja muita kohtaan.

Viha ei ole todiste siitä, että et tule saamaan sitä mitä haluat. Se on ainoastaan suora raportti sinulle siitä, mitä sisälläsi juuri nyt tapahtuu.

Vihasta saa siis boostia kentälle. Parhaimmillaan boosti näkyy vahvana tahtona, joka ohjaa toimintaa. Se vaikuttaa pelaamisen intensiteettiin ja pelisuoritusten laatuun.

Vihan vallassa positiivisesti kannustava vanhempi on joukkueen yksi pelaaja eikä oman pelin pilaaja.

Kyky ylläpitää hyvä pelitaso pitkään taas vaatii paljon energiaa. Vihaan liittyvät kontrolloidut ajatukset ovat koko paketin keskusyksikkö. Tahtoajattelun avulla tunne itsevarmuudesta säilyy ja näkyy myös toisille. Viha näkyy naamasta ja se herättää kunnioitusta ja pelkoa – vastustajassa.

Kentän laidalla olevan vanhemman viha taas puolestaan suodattuu parhaimmillaan jämäkkään kannustamiseen ja oman joukkueen pelaajien skarppina pitämiseen. Vihan vallassa positiivisesti kannustava vanhempi on joukkueen yksi pelaaja eikä oman pelin pilaaja.

Sari Honkanen

Urheilupsykologi (sert.) ja junnuvalmentaja Sari Honkanen psyykkaa työkseen nuorten ja aikuisten sarja- ja maajoukkuetason palloilujoukkueita.

LISÄÄ AIHEESTA: BelievePerform - kansainvälisiä artikkeleita urheilupsykologiasta (englanniksi)

KESKUSTELUA lasten harrastuksista osoitteessa yle.fi/futisvanhemmat tiistaina klo 20.30 - sen jälkeen kun sarjan toinen jakso on tullut TV1:ltä klo 20 alkaen. Keskustelussa mukana tiistaina 12.4. Sari Honkanen.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."