Urheilupsykologi Sari Honkanen kirjoittaa vihasta, onko se uhka vai mahdollisuus urheilukentillä: "Vihalla ja aggressiolla on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia urheilusuoritukseen. Vihaan on varastoitunut paljon energiaa."
Väkivaltainen käyttäytyminen on tunnetilan seurauksena syntynyt tapa toimia. Edelleen moni vanhempi kuitenkin yhdistää vihan ja väkivallan automaattisesti toisiinsa ja ajattelee, että ”se, joka suuttuu ei hallitse itseään” ja ”se, joka on vihainen saa luvan hävetä”.
Vanhemman malli ja arvomaailma vaikuttaa lapseen aina. Tunnekuohun valtaan antautuminen kertoo vanhemman tai pelaajan kyvyttömyydestä käsitellä pettymyksiään, johtuivatpa ne sitten omasta, tuomarin tai toisten joukkueen tekemisistä. Jos vihan on oppinut suuntaamaan toisiin ihmisiin pallon tai pelillisten tavoitteiden sijaan, näkyy se varmasti omaa pelaamista heikentävästi.
Jos vihaa ei ole koskaan oikein saanut julkisesti näyttää, ei sitä tule hyödynnettyä urheilussakaan. Tästäköhän johtuu tyttöurheilun kiltteys? Itsekkyys, aggressiivisuus ja röyhkeys eivät ole siellä hyveitä vieläkään.
Olet voittaja, jos yhä uudestaan osaat vangita itseesi vihan tarjoaman energian.
Miten vihasta tulee sitten hyvää? Miten vihaan liittyvän energian voisi ottaa hyödyksi?
Viha ja aggressio muuttuvat onnistumista tukevaksi, kun pelaaja suoriutuu pelin sääntöjen puitteissa voitontahtoisesti ja tavoitteellisesti ja kun tavoitteena ei ole vahingoittaa vastustajaa. Vihaan liittyvä energia suuntautuu siis palloon, maaliin ja kaksinkamppailujen voittamiseen. Olet voittaja, jos yhä uudestaan osaat vangita itseesi vihan tarjoaman energian. Olet mestari, kun kykenet toistuvasti tappamaan ajatukseesi hiipivän epävarmuuden siemenen.
Suomalaisten sisäänpäin kääntynyt ja vääristynyt käsitys vihasta luo kentälle lampaita, joiden pahin pelko on epävarmuuden näkyminen, häpeään joutuminen.
Saako junnupelaaja olla vihainen? Kyllä saa olla. Mitä paremmin pelaaja oppii hyödyntämään vahvojen tunteiden mahtia, sitä parempi kilpailijan itsetunto hänelle kehittyy.
Suomalaisten sisäänpäin kääntynyt ja vääristynyt käsitys vihasta luo kentälle lampaita, joiden pahin pelko on epävarmuuden näkyminen, häpeään joutuminen muiden silmissä. Vaikka ei tuntisi tai hyväksyisi vihaa itsessään, se kanavoituu ulos tavalla tai toisella eikä viha purkaudu ulos yllättäen. Päässä ei voi pimetä ilman, että tulee totaalisesti yllätetyksi ja uhatuksi. Päässä pimenee vasta, kun ensin on huolestunut ja turhautunut eikä ole kyennyt hallitsemaan negatiivisen fiiliksen kierrettä.
Viha saa alkunsa huolestumisesta ja ärsyyntymisestä. Olo ei ole enää iisi. Huolestuessaan pelaaja ajattelee, että tämänhetkinen toiminta ei tule johtamaan hyvään ja tyydyttävään tulokseen.
Ärsyyntyneenä pelaaja on hermostunut ja jännittynyt. Jokin tietty asia alkaa ottamaan päähän tai oma tekeminen ei korjaa epäonnistumisen mahdollisuutta. Ärsyyntyminen on jo energiaa antava ja energiaa vievä tunne. Keho alkaa reagoida ja stressi näkyy jo ulospäin. Luulemme olevamme matkalla epäonnistumiseen ja se muuttaa tunteen isommaksi, ehkä vihaksi itseä ja muita kohtaan.
Viha ei ole todiste siitä, että et tule saamaan sitä mitä haluat. Se on ainoastaan suora raportti sinulle siitä, mitä sisälläsi juuri nyt tapahtuu.
Vihasta saa siis boostia kentälle. Parhaimmillaan boosti näkyy vahvana tahtona, joka ohjaa toimintaa. Se vaikuttaa pelaamisen intensiteettiin ja pelisuoritusten laatuun.
Vihan vallassa positiivisesti kannustava vanhempi on joukkueen yksi pelaaja eikä oman pelin pilaaja.
Kyky ylläpitää hyvä pelitaso pitkään taas vaatii paljon energiaa. Vihaan liittyvät kontrolloidut ajatukset ovat koko paketin keskusyksikkö. Tahtoajattelun avulla tunne itsevarmuudesta säilyy ja näkyy myös toisille. Viha näkyy naamasta ja se herättää kunnioitusta ja pelkoa – vastustajassa.
Kentän laidalla olevan vanhemman viha taas puolestaan suodattuu parhaimmillaan jämäkkään kannustamiseen ja oman joukkueen pelaajien skarppina pitämiseen. Vihan vallassa positiivisesti kannustava vanhempi on joukkueen yksi pelaaja eikä oman pelin pilaaja.
Sari Honkanen
Urheilupsykologi (sert.) ja junnuvalmentaja Sari Honkanen psyykkaa työkseen nuorten ja aikuisten sarja- ja maajoukkuetason palloilujoukkueita.
