Onko sello Suomen ääni?

Klassisen Suomen kuudennessa jaksossa Esa­-Pekka Salonen sanoo: “Jos puhutaan oikeasti kuolemattomuudesta, niin opettajathan ovat juuri sitä. Hyvän opettajan anti jää ikuiseen kiertokulkuun.” Sellonsoiton tapauksessa pitkän historian kasvogalleriamme on niin laajasti menestynyt, että jotain on varmasti tehty oikein.

Kun monenkirjavat musiikkifestivaalit ovat pudotelleet kevään merkkinä ohjelma­- ja artistilistojaan, yksi kaava on tullut tutuksi: moni kiinnittää sellisti Jonathan Roozemanin soittamaan kaunista ja varsinkin romantiikkaan ajoittuvaa kamarimusiikkia. Viime kesänä mainiosti Tšaikovski-kilpailun finaaliin Pietarissa päässyt Roozeman vie eteenpäin eräänlaista soihtua. Mistä on kyse?

Jonathan Roozeman esitti maaliskuussa Radion sinfoniaorkesterin solistina Pjotr Tšaikovskin Rokokoo­muunnelmat sellolle ja orkesterille.

Sellonsoitolla ei ole ollut klassisessa Suomessa samanlaista kansallista sävyä kuin kuorolaululla, viulunsoitolla tai vaikkapa torviseitsikoilla. Silti on mahdollista puhua suomalaisesta sellokoulusta vahvemmin perustein kuin mistään muusta yksittäisen soittimen opetusperinteestä.

Ensimmäiset suuret heimopäälliköt olivat Ossian Fohström (1879–1952) ja tämän oppilas Yrjö Selin (1894–1965), joista jälkimmäinen kasvatti Helsingissä mittavan joukon tulevaa sellonsoiton kermaa. He molemmat soittivat Helsingin kaupunginorkesterissa soolosellisteinä.

Konkari-­ikään astuneeseen sukupolveen kuuluvat Erkki Rautio (s. 1931) ja Arto Noras (s.1942), joille yhteistä ovat sekä opinnot Selinin luokalla ja ulkomailla Pariisissa sekä heidän hoitamansa professuurit Sibelius-­Akatemialla. Heidän jälkeistä pedagogien sukupolvea edustavat Martti Rousi, Markku Luolajan-­Mikkola, Hannu Kiiski ja Marko Ylönen. Seppo Kimanen taas opetti pääosin nuoruudessaan ja on tehnyt vahvan uran kamarimuusikkona sekä festivaalijohtajana.

Viisi tavaramerkkiä nousee selloperinteessä ylitse muiden. Turun kilpailu kerää nousevat lahjakkuudet kisaamaan joka neljäs vuosi. Toinen merkittävä tapahtuma on Helsingissä käytävä kansainvälinen Paulon sellokilpailu, jonka idean takana on Arto Noras. Viimeisin voittaja ensin mainitussa on Senja Rummukainen, jälkimmäisessä itävaltalainen Kian Soltani.

Sellopedagogi Hannu Kiiskin vetämä Total Cello Ensemble on täysin omaa linjaansa puskeva muskelivene, jonka riveissä on musisoinut 22 toimintavuoden aikana reilut 30 sellistiä. Kuuden sellon esitykset kiertävät sen mukaan, miten jäsenten päivätyöt orkesterien soolosellisteinä mahdollistavat. Kiiskin lisäksi soittajiston muodostavat Tuomas Lehto, Tuomas Ylinen, Samuli Peltonen, Tomas Nuñez-­Garcés ja Jussi Vähälä.

Jatkumon kiinnostavuutta lisää paitsi viihtyminen vähän humoristisemmissakin teosvalinnoissa, myös Kiiskin nuorisotalli Total Cello Farm. Seuraavat nimet ovat siis jo kulman takana ja laadukkaissa käsissä.

Klassinen Suomi -sarjan kuudennessa jaksossa sellistit Marko Ylönen, Jukka Rautasalo ja Perttu Kivilaakso kertovat kokemuksistaan Helsingin Juniorijousissa. Tämä kokoonpano on unkarilaisveljesten Géza ja Csaba Szilvayn perustama soittajakasvattamo. Sellopedagogi Csaba Szilvay (s.1941) on vaikuttanut monen orkesterisoittajan ja solistisen kyvyn nousuun. Myös muhkean romanttinen sointi-­ihanne tulee lähes yhtä paljon Szilvaylta kuin Norakselta. Kuvioon on kuulunut väylä Itä­-Helsingin omasta musiikkiperuskoulusta ja opiston orkestereista kohti Sibelius­-Akatemian nuorisokoulutusta.

Viiden tavaramerkin joukon täydentää näkyvin ja kuuluvin sellosensaatio nimeltä Apocalyptica. Sibelius-­Akatemian opiskelijat Eicca Toppinen ja Paavo Lötjönen ottivat vuonna 1993 irtioton tavallisesta ohjelmistosta ja alkoivat soittaa heavy metal -­musiikkia selloilla. Aivan saman tason kansainvälisyydestä voi puhua myös Anssi Karttusen kohdalla, joka on kantaesittänyt yli sata nykymusiikkiteosta. Hän on Erkki Raution entinen oppilas ja tunnettu hedelmällisestä yhteistyöstä säveltäjä Kaija Saariahon kanssa. Toisaalta tuntuu, ettei hänen kansainvälistä suursuosiotaan tajuta meillä.

Sellonsoiton jatkumossa on tietysti myös uutiskynnyksen ylittäneitä kilpailutapauksia, joiden reiluun mainitsemiseen menisi rutkasti tilaa. Noraksesta tuli Suomen seuratuin instrumentalisti, kun hän sijoittui toiseksi Tšaikovski-­kilpailussa vuonna 1966. Martti Rousilla oli sama sijoitus 20 vuotta myöhemmin. Samuli Peltonen voitti Krzysztof Penderecki -­sellokilpailun vuonna 2008 Krakovassa. Puolalaissäveltäjä Pendereckillä on ollut vuosikausia lämpimät välit Norakseen, joka on kutsunut tämän useasti vieraakseen Naantalin musiikkijuhlille.

Mahdollinen valtikan kantaja Roozeman, 18, on varsin kokenut juuri kilpailijana. Vuoden 2012 Amsterdamin sellokilpailua varten hän hankki Alankomaiden passin, mutta se ei ollut perhetaustan takia temppu eikä mikään. Ihmetystä sen sijaan herätti hänen käväisynsä Turun sellokilpailussa 12-­vuotiaana. Välieräpaikka oli melkoista vanhempien kilpailijoiden nöyryytystä.

Mutta nouseeko sellistiemme kärkeen naisia? Senja Rummukainen voi hyvinkin olla yksi. Aiemmat kasvot Piia Komsi ja vähenemässä määrin myös Susanna Mälkki toimivat ammateissaan kaksoisroolissa ja niukemmin sellon parissa.

Edellytykset nousta Suomesta esittävän säveltaiteen kansainväliselle huipulle ovat sumentumassa. Sellisti Seppo Kimanen on tästä huolissaan.