Anna Tulusto
Yle
”Yritin kirjoittaa "näkkileivästä", mutta asetelma tuntuikin teennäiseltä ja jotenkin pakoilulta. Mitä jos tekisinkin parodiaa itsestäni ja/tai taiteilijoista?” kirjoittaa näyttelijä Jenni Kokander sähköpostiviestissä. Tästä sai alkusa Me taiteilijat –video. Videossa "taiteilija" sanoo: "Me uskalletaan olla paljaana." Ja tämä on totta: hyvinkin paljaana. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.
”Me taiteilijat ollaan todellisuuden peilejä. Me näytetään maailma sellaisena kuin se on. Se ei ole aina kaunis. Se ei ole oikeudenmukainen”, sanoo sielukas ja vakava Taiteilija #kulttuurinvälikysymys -videossa. Taiteilija on näyttelijä, koomikko Jenni Kokander.
Kokanderista tuli kansan suosikki Putouksen Svetlana Rönkkönä, venäläistaustaisena Suomeen muuttaneena rouvana, joka laukoi pikkutuhmuuksia ja kommentoi itseään: ”Ehkä vähän tuhmaa”. Svetlana ei myöskään karsastanut yhteiskunnallisia aiheita. Ydinenergiayhtiö Rosatomia hän ylisti ihanaksi, sillä ”Tšernobylkin räjähti vain kerran!” Sketsin aikoihin näyttelijä Jenni Kokander oli allekirjoittanut monien muiden näyttelijöiden ja muusikkojen silloiselle pääministeri Alexander Stubbille osoitetun avoimen kirjeen, joka oli vetoomus Rosatomin hankkeen pysäyttämiseksi ja uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi.
Jako hyviin ja huonoihin ihmisiin ottaa päähän.
Jenni Kokander sanoo olevansa yhteiskunnallisesti orientoitunut ja ajankohtaisista asioista kiinnostunut, mutta häntä ottaa päähän jako hyviin ja huonoihin ihmisiin, oikeisiin ja vääriin mielipiteisiin. Kokander kertoo huvittuneena ”tolkun ihmiset” –tapauksesta:
”Kun luin Facebookissa jaetun iisalmelaisen Jyri Paretskoin Tolkun ihmiset –kolumnin, ajattelin, että siinäpä hyvä teksti, ”tykkään”. Seuraavassa hetkessä some tulvi kaltaisteni kulttuurityyppien kiukkua tekstistä. Siinä sitten pohtii, olenko ”tykännyt” jotenkin väärin?”
Jenni Kokander ei näyttelijänäkään halua asettua ääripäähän, Suureksi Taiteilijaksi.
Joku saattaa pitää pitää minua viihdespedenä, mutta olen mieluummin se, kuin korotan itseni korkeuksiin.
”Joku saattaa pitää pitää minua viihdespedenä, mutta olen mieluummin se, kuin korotan itseni korkeuksiin.”
Kokander on esiintynyt eri elokuvissa, tv-sarjoissa ja teatterinäyttämöillä. Hän on kertonut, että Teatterikorkeakouluun päästessään vuonna 1999, ajatukset eivät olleet vielä suuntautuneet komiikkaan. Hän olisi Sielukas Suuri Taiteilija.
Sielukkuutta hän oli vaalinut myös paljon nuorempana näytellessään nuorisoteatteri Narrissa.
”Nuorisoteatterin iskulause oli sitaatti Shakespearen Kuningas Learista: ”Mieluummin narri kuin kuningas”. Erityisesti näin jälkeenpäin ajateltuna se kolahti minuun. Lauseessa on komiikan voima – narri jos joku saa itse oikeutetusti astua tekemään pilkkaa vaikka kuninkaasta”, sanoo Jenni Kokander.
Kokander kiteytti saman taannoisessa lehtihaastattelussa: ”Jos komiikka on hyvää, naurun takaa voi paljastua paljon muuta, esimerkiksi omia ennakkoluuloja, tunnistettavia inhimillisiä piirteitä, yhteiskunnan tabuja tai valtasuhteita.”
Me taiteilijat -videossa Jenni parodioi taiteilijoita, siis myös itseään. Mutta mitä jos joku loukkaantuu?
Jos haluaa puhua, tehdä taidetta, komiikkaa, on tiedostettava, että mahdollisesti loukkaa.
”En pidä provosoinnista provosoinnin vuoksi, enkä haluaisi koskaan loukata ketään. Mutta jos haluaa puhua, tehdä taidetta, komiikkaa, on tiedostettava, että mahdollisesti loukkaa”, vastaa Jenni Kokander.
”Jos ja kun ihminen loukkaantuu, on hyvä muistaa, että tunne johtuu yleensä tunnistamisesta. Usein peili loukkaa eniten.”
