Hyppää pääsisältöön

Lapuan patruunatehtaan räjähdys jätti jälkeensä surun

Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen raunioita 13.4.1976. Pelastusmiehet istuvat patruunalaatikoilla onnettomuuspaikalla.
Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen raunioita 13.4.1976. Pelastusmiehet istuvat patruunalaatikoilla onnettomuuspaikalla. Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen raunioita 13.4.1976. Pelastusmiehet istuvat patruunalaatikoilla onnettomuuspaikalla. Kuva: Kalle Kultala Lapuan patruunatehtaan räjähdys,Lapuan patruunatehdas,Lapua,räjähdykset,räjähdysonnettomuudet,onnettomuudet,1976

Lapuan patruunatehtaalla tapahtui huhtikuussa 1976 Suomen rauhanajan tuhoisin räjähdysonnettomuus. 40 ihmistä sai surmansa ja kymmeniä loukkaantui voimakkaassa räjähdyksessä, jonka syytä ei saatu koskaan varmuudella selville. Uhreista valtaosa oli perheellisiä naisia, yli kuusikymmentä lasta menetti toisen vanhempansa, lapsia jäi myös orvoksi. Tapahtuma järkytti suomalaisia, ja hautajaisiin osallistui tuhansia ihmisiä. Surunvalittelunsa kävi esittämässä myös presidentti Urho Kekkonen.

13. huhtikuuta 1976 aamulla kello 7.42 Lapuan patruunatehtaan lataamossa räjähti. Rakennus, jossa lataamo sijaitsi, tuhoutui täysin. Tapahtuneesta annettiin välittömästi suurhälytys.

Lapuan patruunatehdas toimi tuolloin puolustusministeriön alaisuudessa. Patruunoiden valmistuksen lisäksi tehtaalla oli myös muuta metalliteollisuuden alan tuotantoa. Lapuan noin 500 työntekijästä neljännes toimi räjähdysvaarallisissa töissä. Lataamo II:ssa, jossa räjähdys tapahtui, oli onnettomuushetkellä 69 työntekijää, joista 58 oli naisia. Varsinaisen patruunoiden lataamisen lisäksi tilassa tehtiin myös muita töitä.

Tv-uutisten haastattelussa paikallinen palopäällikkö kertoo, että räjähdyksestä ei ehtinyt tulla hälytystäkään, kun asemalle kuului paukahdus. Palokunnan saapuessa paikalle koko rakennus oli maan tasalla. Raivaustöiden keskellä oli jo tässä vaiheessa selvinnyt, että räjähdys vaati 40 kuolonuhria. Toimittaja Risto Johnson arvioi, että lataamon yläpuolella oli ruutivarasto, jossa saattoi olla jopa 1 200 kiloa ruutia.

Yleisradio kertoi tapahtumasta heti aamulla, mikä ruuhkautti etenkin Suomen kaukopuheluverkkoa, kun monet yrittivät saada selville läheistensä kohtaloa. Onnettomuudesta ja sen vaikutuksista raportoitiin televisiossa ja radiossa.

Potilaita Lapualta Seinäjoelle

Seinäjoen keskussairaalaan tuotiin onnettomuuspäivänä kolmisenkymmentä potilasta Lapuan räjähdyspaikalta. Sairaalassa käynnistettiin välittömästi aamulla katastrofitoiminta, ja henkilökuntaa hälytettiin töihin lisää. Valmiudet onnettomuuden uhrien hoitamiseen olivat hyvät, sillä kaikki kirurgit olivat aamulla paikalla sairaalassa.

Sairaalavuoteella haastatellut patruunatehtaan työntekijät kertovat, että räjähdys tapahtui juuri kun tehtaalla oli ehditty aloittaa päivän työt. Työntekijöillä oli ollut puhetta tehtaan turvallisuudesta, sillä yksikössä oli tapahtunut jo aiemmin pienempiä räjähdyksiä.

Räjähdys rikkoi rakennuksia

Räjähdys teki suurta tuhoa tehdasta ympäröiville rakennuksille. Vahinkoja aiheutui noin 150 kiinteistölle.

Toimittaja Agneta Gladin haastatttelussa lapualainen perheenäiti kertoo, miten lapset heräsivät aamulla paukkeeseen. Patruunatehtaalla työskennellyt perheen isä selvisi räjähdyksestä hengissä.

Aineellisista tuhoista maksettiin seuraavana kesänä korvauksia yhteensä 523 000 markkaa. Lisäksi puolustusministeriö maksoi korvauksia reilut 200 000 markkaa.

Hallitus hätäistuntoon

Puolustusministeri Ingvar S. Melin sai tietää räjähdyksestä onnettomuusaamuna kello yhdeksän jälkeen. Hallitus kokoontui heti aamupäivällä hätäistuntoon ja asetti tutkijalautakunnan tutkimaan onnettomuutta.

Melin lähti tutkijalautakunnan kanssa välittömästi Lapualle. Tutkijalautakunnan tehtäväksi annettiin tutkia räjähdysonnettomuuden syitä. Samalla lautakunnan tuli tehdä esityksiä vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi.

Melinin mukaan Lapualla oli syytä harkita patruunatehtaan siirtämistä keskustan ulkopuolelle.

Pääesikunnan mukaan tehtaalla oli asiaankuuluvat sammutuslaitteet ja varastot olivat maavalleilla suojattuja. Myös tupakanpoltto oli laajalti kielletty. Räjähdysainetarkastaja oli käynyt kohteessa edellisenä syksynä. Automaattista hälytysjärjestelmää tehdasalueella ei ollut.

Radiossa kuultiin turmapäivänä Tänään 12.05 -lähetyksessä yhteenveto onnettomuuden seurauksista. Lähetyksen loppupuolella käsitellään patruunatehtaan turvallisuusmääräyksiä ja onnettomuustutkintaa.

Tutkimuksissa todettiin tapahtumien alkulähteen olleen omatekoinen pulttipistoolin patruunoiden latauskone, mutta oikeus ei kuitenkaan pystynyt selvittämään räjähdyksen syttymissyytä. Onnettomuuden laajuuteen vaikutti myös suuri ruutimäärä ja ruudin sijoittelu varastoinnissa sekä lataamorakennuksen ja tehdasalueen muiden rakennusten läheiset etäisyydet. Kuolonuhreja ja haavoittuneita oli paljon, sillä lataamossa tehtiin varsinaisen lataustoiminnan lisäksi myös muita useita henkilöitä vaatineita töitä. Tehtaalla oli kuitenkin noudatettu ohjeita ja määräyksiä, ja asiassa vastuuseen pannut vapautettiin syytteistä.

Suomi hiljentyi surujuhlaan

Viikkoa ennen vappua 1976 koko Suomi hiljentyi Lapuan räjähdyksen uhrien muistoksi. Lapuan kirkkopihalle kokoontui yli 5 000 ihmistä jättämään jäähyväisensä surmansa saaneille.

Siunaustilaisuuteen saapuivat myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja valtioneuvoston edustajina pääministeri Martti Miettunen, puolustusministeri Ingvar S. Melin sekä ministerit Eero Y. Rantala ja Kauko Hjerppe.

Lapuan tuomiokirkon pihalla siunattiin 40 vainajaa valkoisissa arkuissa. Seppeleenlaskun lopuksi tehtaan työntekijät laskivat kukkalaitteen jokaiselle arkulle työtovereidensa muistoksi. Arkut saatettiin Puolustusvoimien ajoneuvoilla Simpsiön hautausmaalle.

Patruunatehtaan räjähdyksen uhreista valtaosa oli perheellisiä naisia. Yli kuusikymmentä lasta menetti toisen vanhempansa, jotkut lapset jäivät täysin orvoiksi. Tragedian seurauksena auttamishalu valtasi suomalaiset. Lapsia haluttiin adoptoida ja heidän koulutuksensa turvata. Lapuan räjähdyksen uhrien omaisille perustettiin rahasto. Avustusohjelma päättyi vuonna 1999, ja jäljelle jääneet puoli miljoonaa markkaa eli vajaa 90 000 euroa annettiin SPR:n katastrofirahastoon.

Uhrien omaisten ja erityisesti vanhempansa menettäneiden lasten surutyö jatkuu. Satunnaiset sankarit -ohjelmasarjassa tarinansa kertonut Sari Mäenpää on yksi vanhempansa menettäneistä lapsista. Huhtikuun 13. päivänä 1976 Sari Mäenpää oli bussissa matkalla kouluun Lapualla, kun kuului kova pamaus. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin Mäenpää pystyi käsittelemään tragediasta aiheutunutta surua.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?

  • Noita Nokinenä toi särmää juhlapyhien pumpulinpehmeään idylliin

    Noita Nokinenä ihastutti radiossa

    Näyttelijä Marja Korhosen esittämä Noita Nokinenä oli käsikirjoittaja Toini Vuoriston luoma rakastettu hahmo Ylen lastenkuunnelmissa. Noita Nokinenän seikkailuja kuultiin radiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 osana Pikkuväen satujoulu -ohjelmaa. Omana ohjelmanaan Noita Nokinenä viihdytti kuuntelijoita vuosien 1970–1985 pääsiäisinä, juhannuksina sekä jouluisin.

  • ”Joutui hyppäämään avantoon, että kamerat käy ja kukaan ei neuvonut" – Outi Popp teki tv-debyyttinsä Tuubissa

    Toimittaja–kirjailija muistelee aikaansa Tuubi-sarjassa.

    Outi Popp liittyi Tuubi-musiikkisarjan toimittajakaartiin vuonna 1983. Hectorin ja Freemanin lisäksi juontotehtävissä nähtiin myös Tapio Liinoja. Popp muisteli vaiheitaan musiikkisarjassa Elävälle arkistolle vuoden 2017 syksyllä. Vuonna 1979 käynnistyneessä musiikkisarjassa nähtiin sen alkuvuosien tapaan edelleen varsin rockpainotteista musiikkivideotarjontaa.

  • Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

    Palkittu dokumenttisarja vuodelta 2011

    Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto