Hyppää pääsisältöön

Maailman vaarallisin kuvaus? – Roar-elokuvassa leijonat raatelivat oikeasti näyttelijöitä

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Mikä on maailman vaarallisin elokuva? Yleensä elokuvien kuvaustilanteet järjestetään turvallisiksi. 80-luvulla tehdyssä Roarissa näyttelijät ja kuvausryhmä menivät keskelle kissapetojen laumaa. Kulttiklassikko on edelleen turvallisuusnäkökulmasta kauhistuttavaa katsottavaa.

Kulttielokuviin keskittynyt Night Visions –festivaali esittää todella mielenkiintoisen pieleen menneen Hollywood-elokuvan Roar (1981). Elokuva ei ole laadullisesti merkkipaalu, mutta se on jäänyt historiaan turvallisuusnäkökohtien törkeästä laiminlyönnistä. Ja siihen Roarin kiehtovuus perustuu tänä päivänä. Vaara näyttää todelliselta, koska se on totta eikä erikoisefektillä toteutettua.

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Ihme että kukaan ei kuollut. Leijona puri apulaisohjaaja Doron Kauperin kurkun auki ja yritti repiä korvaa irti. Estottomasti isojen petojen kanssa painiskeleva ohjaaja-näyttelijä-tuottaja Noel Marshall sai kuvauksista useita vammoja ja lopulta kuolion. Leijonan raateleman Melanie Griffithin kasvoja jouduttiin leikkaamaan kuntoon. Leijonat purivat myös Marshallin poikia.

Elokuvan kuvaaja, sittemmin Hollywoodissa menestysohjaajaksi noussut Jan de Bont joutui leijonan raatelemaksi, ja kirurgin piti ommella päänahka uudelleen kiinni päähän. Tippi Hedrenin (Hitchcockin Linnut -elokuvan tähti) jalka murtui. Tuotantoryhmän jäsenistä loukkaantui kymmeniä, mutta tekijät väittävät, että eläimiä ei vahingoitettu.

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Kissat ovat isoja ja rajuja mutta myös yllättävän säyseitä ja leikkisiä. Ne eivät kuitenkaan olleet ammattilaisten ”kesyttämiä” tai kouluttamia sirkuseläimiä. Ohjaaja Marshallin perhe sai elokuvan idean Afrikan matkalla, ja eläinkouluttajat neuvoivat heitä kasvattamaan leijonat ja tiikerit itse. Niinpä Marshall ja Hedren kasvattivat pedot itse Kalifornian farmilla, jossa elokuva myös kuvattiin monien vuosien aikana.

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Elokuvan juoni on yksinkertainen selviytymistarina. Luonnonsuojelija Hank (Noel Marshall) on perustanut reservaatin eläimille Afrikkaan. 150 leijonaa, pantteria ja tiikeriä temmeltää hänen kanssaan vapaasti ulkona ja sisällä talossa. Lähistöllä laiduntaa myös kaksi äreää norsua.

Hankin perhe on tulossa tapaamaan häntä, mutta tapahtuu väärinkäsitys. Hank on poissa farmiltaan, kun vaaraa aavistamaton perhe saapuu. Perhe joutuu varoittamatta keskelle petolaumaa ja piileskelemään talon komeroissa ja tynnyreissä, kun isoja kissaeläimiä tulee ovista, kattoluukusta ja ikkunoista.

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Aikanaan isohkolla budjetilla toteutettu Roar oli perheyritys. Ohjaaja Noel Marshallin lisäksi pääosaa esitti hänen vaimonsa Tippi Hedren ja pariskunnan lapset, joista kuuluisin on Hedrenin tytär Melanie Griffith. Elokuvan perimmäinen filosofia ei oikein aukene, paitsi että se kuvaa jonkinlaista monomaanista, naiivia ja vinksahtanutta luonnosuojelupäähänpinttymää ja on myös sellaisen tulos. Taustalla tuntuu myös Joy Adamsonin leijonakirjojen aloittama trendi ja Afrikka-buumi.

Roar on yksi elokuvahistorian kuuluisista flopeista. Elokuvan tuotantobudjetti oli 17 miljoonaa dollaria ja maailmanlaajuinen kassatulos vain 4 miljoonaa. Elokuvan tekeminen kesti jopa 11 vuotta, koska työryhmän jäsenet joutuivat usein sairaalareissulle ja paluu kuvauspaikalle oli vastahakoista.

Roar-elokuva
Roar-elokuva Kuva: Alpha/Filmways Pictures Roar

Ei ihme, että elokuvan juoni näyttää läheltä piti -tilanteiden kaaokselta. Roaria on luonnehdittu tunnelmaltaan osuvasti snuff-elokuvaksi nyrjähtäneeksi Disney-leffaksi. Kuitenkin on hämmästyttävää, että kuvasuunnittelu on osittain hallittua, koherenttia ja ammattitaitoista. Kun Tippi Hedren putoaa tynnyrissä talon katolta lampeen, vedessä kahlaava vihainen norsu hyökkää kimppuun. Norsu runnoo syöksyhampaillaan tynnyriä hyvin aggressiivisesti. Vastaavasti mukana on kuvakulma tynnyrin sisältä syöksyhampaan pirstoessa tynnyrin laudat.

Toisessa unohtumattomassa kohtauksessa ohjaajan poika John Marshall hyppää piiloon vettä täynnä olevaan tynnyriin. Kolme isoa urosleijonaa asettuu tynnyrin ympärille latkimaan vettä ja odottamaan esiin popsahtavaa päätä. Kuvaa on jälleen tarjolla samasta tilanteesta laajana sekä veden alta.

Erittäin huolestuttavalta näyttää kohtaus, jossa tiikeri kaataa vierailijoiden soutuveneen. Isot pedot rökittävät ja mätkivät veden varaan joutuneita miehiä. Oliko Noel Marshallilla varmuus siitä, että pedot eivät villiinny veren mausta ja pakenevista ihmisistä? Todennäköisesti ei...

Elokuva esitetään Night Visions -festivaalilla 13.4.



Anna kulttuurin koskettaa joka päivä - liity KulttuuriCocktailin joukkoihin Facebookissa!

Kommentit