Anna Tulusto
Yle
#kulttuurinvälikysymys lähetti kaikille kansanedustajille ja suurelle joukolle taiteen ammattilaisia kyselyn kulttuurin uhkakuvista. Vastanneiden näkemykset ovat linjassa: julkistalouden alasajo ja vihapuhe ovat kulttuurimme suurimmat uhat. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Keskustelua taiteen voimasta, uhista ja mahdollisuuksista.
Mitkä ovat suomalaisen kulttuurielämän suurimmat uhat tällä hetkellä? Tähän kysymykseen vastasi 48 kansanedustajaa ja 127 taiteen ammattilaista: taiteilijoita sekä taidetoimikuntien ja kulttuurijärjestöjen aktiiveja. Poliitikkojen vastauksissa hallitus- ja oppositiopuolueiden käsitykset kulttuurin uhkakuvista yhtyvät vihapuheessa ja kansakunnan jakautumisessa. Taiteen ammattilaisetkin pelkäävät vihapuhetta, mutta myös julkistalouden kuihtumista.
Oppositio pelkää kulttuurin tyrehtyvän, hallitus haluaa elitismin kuriin
Kansanedustajat nostavat säästötoimet kulttuurin uhkakuvista kärkeen. Hallituspuolueiden ja opposition vastauksissa on kuitenkin eroja.
Kyselyyn vastanneet saivat valita monivalintalomakkeen useasta vaihtoehdosta kaksi. Kyselyyn vastattiin nimettömänä, mutta kansanedustajien puoluekantaa kysyttiin. Kulttuurielämän suurimmat uhat kansanedustajien mielestä näyttävät tältä:
Suurimmat erot kansanedustajien vastauksissa löytyvät kulttuurin resurssien jakamisesta.
Oppositio on huolissaan kulttuurin tulevaisuudesta, kun julkistaloutta ollaan supistamassa. Tehokkuutta alleviivaavassa yhteiskunnassa taiteellisen työn sisältöön vaikuttavat asiat huolestuttavat oppositiopoliitikkoja: kiire, autoritäärisyys ja taidelaitosten tuotantomallit. Myös taiteelle sälytetyt välinearvot arveluttavat: ”Säästöjen lisäksi kulttuuria uhkaa mielestäni sen välineellistäminen”, kirjoittaa vasemmistoedustaja.
Keskusteluilmapiirissämme on nyt paljon kulttuurivihamielisyyttä.
Yleinen ilmapiiri näyttää opposition mukaan kyseenalaistavan taiteellisen työn edellytyksiä. ”Keskusteluilmapiirissämme on nyt paljon kulttuurivihamielisyyttä”, kiteyttää vihreisiin kuuluva kansanedustaja.
Oppositio on huolissaan taiteilijan elannon projektiluonteisuudesta ja epävarmuudesta: ”Tarvitaan vakautta. Pelkään että liian moni kulttuurintekijä uupuu ja siirtyy muihin töihin” vastaa SDP:n kansanedustaja.
Vihreät olivat aktiivisin kyselyyn vastanneista puolueista. ”Hupenevia resursseja pitäisi saada ohjattua suoremmin toimijoille”, kirjoittaa vihreä poliitikko. Toinen vihreiden edustaja kirjoittaa, että vaikka taidealalle tulee uusia toimijoita kaiken aikaa, julkinen tuki pysyy samalla tasolla. Se johtaa yhä kasvavaan niukkuuteen ja kärjistää kulttuurin heikkoa tilannetta.
Hallituspuolueissa pidetään sen sijaan selkeänä uhkakuvana koko Suomen kattavan kulttuurin säilymistä. Helsinkiläisen eliitin sijaan kulttuuria tulisi suunnata laajemmalle väestönosalle. ”Milloin viimeksi on esitetty maaseudun näkökulmia”, kysyy keskustaedustaja.
On ongelmallista, että apurahataidetta pidetään hienompana taiteena kuin maksavien asiakkaiden toimesta syntyvää kulttuuria.
Hallituspuolueiden edustajien mielestä kulttuurityön rahoitusmalleja tulisi tarkistaa: ”On ongelmallista, että apurahataidetta pidetään hienompana taiteena kuin maksavien asiakkaiden toimesta syntyvää kulttuuria”, kirjoittaa kokoomusedustaja. Toinen kokoomuslainen vastaa samoin: ”Pitäisin ongelmana yksityisten pääomien puutetta ja liiallista riippuvuutta julkisesta tuesta.”
Hallituspuolueissa tunnutaan ylipäätään suhtautuvan epäilevästi taiteen elitismiin: ”Taiteen tukeminen vaatisi demokraattisempaa ja edustuksellisempaa ohjausta”, kirjoittaa perussuomalaisedustaja. Myös monikulttuurisuus kyseenalaistetaan: ”Omaa kulttuuria tulee arvostaa, eikä hävetä ja olla rähmällään monikulttuurisuuden nimissä kaikelle eksoottiselle”, vastaa toinen perussuomalaisedustaja.
Taiteen ammattilaiset: ”Kulttuurin suurin uhka ovat säästötoimet.”
Kulttuurielämän ja taiteen ammattilaiset pelkäävät kuihtuvaa julkistaloutta ja vihapuhetta. Vihapuhe on toisiksi suurimpana uhkana kaukana säästöjen perässä. Kulttuurielämän suurimmat uhat taiteen ammattilaisten mukaan näyttävät tältä:
Meillä on mahdollisuus toimia muutoksen tekijöinä sen sijaan, että painamme jarrua ja nojaamme historiaan.
Taiteen ammattilaisten keskuudessa vallitsee ennakkoluulottomuus.
Taiteilijat eivät ajattele asemaansa ja ammattiaan pysyvänä, vaan etsivät sille jatkuvasti uusia rooleja myös itse. ”Uudistumista ei tapahdu, jos jostain ei olla valmiita luopumaan. On kyse vallitsevien rakenteiden, rahoitus- ja toimintamallien muuttamisesta”, kirjoittaa yksi kyselyyn vastanneista. ”Meillä on mahdollisuus toimia muutoksen tekijöinä sen sijaan, että painamme jarrua ja nojaamme toistuvasti historiaan. (...) On harhaa ajatella, että kulttuuri ja taide olisi koskaan ollut oma itsenäinen, itseriittoinen saarekkeensa”, kirjoittaa toinen.
Julkistalouden leikkaukset ovat yhtä kaikki taiteilijoiden mielestä keskeinen uhkakuva, etenkin jos se asettaa suomalaiset maantieteellisesti eriarvoiseen asemaan. Kun sekä valtio että kunnat säästävät samanaikaisesti, kulttuurin kenttä kaventuu väistämättä. ”Osassa kuntia kulttuuripalveluiden saatavuus on todella heikkoa”, kiteyttää eräs vastanneista.
Vihapuhe näkee taiteen ja kulttuurin sylkykuppina ja samaa agendaa tukee valtiovalta leikkauksillaan.
Yleinen ilmapiirin kiristyminen näkyy selvimpänä yksittäisenä kulttuurin uhkakuvana: ”Vastakkainasettelun taso lähenee 90 vuotta sitten tapahtuneita mittasuhteita”, yksi vastanneista kirjoittaa. ”Vihapuhe näkee taiteen ja kulttuurin lähinnä sylkykuppina ja samaa agendaa tukee valtiovalta leikkauksillaan. Ainoa tapa pelastaa kulttuuri olisi lisätä taidekasvatusta”, vastaa toinen.
Rakenteiden jäykkyys ja taidelaitosten toiminta nähdään laajasti jälkeenjääneenä. ”Kulttuurin koko maan kattavan saatavuuden sijaan instituutiot työllistävät pienen osan rutiinitaitelijoista – ja suurempi osa koputtelee seiniä ulkopuolelta ilman mitään valjastavaa resurssia.” ”Suomessa toimii yli 22 000 ammattitaiteilijaa. Heidän mahdollisuus toimia erityisesti vapaalla kentällä on päivä päivältä hankalampi. Jos tilanne jatkuu, suomalainen taidekenttä kutistuu.”
Taide ja kulttuuri ovat ihmiskunnan suurin saavutus ja talous väline sen aikaansaamiseksi.
Vaikka hoivataide koetaan pääasiassa myönteisenä asiana, soveltaviin taidehankkeisiin suhtaudutaan myös varauksella: ”Näen ns. hoivataiteen osana laajempaa ilmiötä, jossa sivistyksen ja kulttuurin ymmärryksen arvo on murenemassa tuottavuusajattelun paineessa.” Taiteen instrumentaaliset arvot ja mittarit eivät vakuuta taiteilijoita: ”Yhä useammin taiteen merkityksestä puhuttaessa vedotaan taloudelliseen hyötyyn. Muut kriteerit eivät riitä. (...) Taide ja kulttuuri on ihmiskunnan suurin saavutus, ja talous on väline sen aikaansaamiseksi.”
Myös maakuntien kohtalo selvästi askarruttaa taiteilijoita. Ongelma koskee sekä mediaa että kulttuuri-instituutioita: ”Mediassa painottuu Helsinki, ja vaikuttaa, että koko muu Suomi on kulttuurityhjiö.” ”Taide keskittää rahat ja työntekijät pääkaupunkiseudulle – koko muun Suomen taide- ja kulttuurikenttä näivettyy.” Moni taiteen ammattilainen nostaa alan ongelmista medianäkyvyyden esiin. Kulttuurista uutisoidaan liian vähän ja liian pääkaupunkipainotteisesti.
Yksiäänisesti prosenttitaiteen puolesta
#kulttuurinvälikysymys kysyi myös eduskuntapuolueiden kantaa hallituksen uudesta prosenttitaiteen linjauksesta. Taidetta tehdään vastaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa taiteen hyvinvointivaikutusten tukemiseksi. Jokainen puolue ilmoitti yksimielisesti tukevansa sitä. Puolueet vastasivat näin:
”RKP on aina tukenut prosenttiperiaatetta (...) Taiteen, vaikkapa musiikin, positiiviset kansanterveydelliset vaikutukset on tosiasia.” (Ruotsalainen kansanpuolue)
”Kannatamme prosenttitaidetta ja yhteistyö sektoreiden kesken on hieno asia. (...) Toivomme todella, että taiteen tukeminen ei jää sanahelinäksi kovan leikkauspolitiikan estäessä hyvien ideoiden toteuttamisen.”
(Vasemmistoliitto)
”On myönteistä, että prosenttitaiteen periaatetta halutaan laajentaa uusiin ympäristöihin ja uusiin taiteenlajeihin. (...) Taiteen itseisarvo ei ole ristiriidassa taiteen hyvinvointivaikutusten kanssa, mutta hyvinvointi on vain yksi taiteen vaikutuksista.” (Vihreä liitto)
”Kokoomus näkee hallitusohjelman kirjauksen prosenttitaiteen periaatteen laajentamisesta hyvänä tavoitteena. (...) Taide ja taiteen osallistava käyttö on tutkittu lisäävän ihmisten hyvinvointia.” (Kansallinen Kokoomus)
”Julkisilla hankinnoilla on merkitys sekä suomalaisen taiteen tunnetuksi tekemisessä, taiteilijoiden toimeentulon kannalta, ja taiteen kokijoiden hyvinvoinnin suhteen. (...) Prosenttiperiaatetta tulisi vahvistaa julkisen sektorin toimitilarakentamisessa.” (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue)
”Prosenttiperiaatteen laajentamisen kohdalla Keskusta korostaa paitsi kulttuurin hyvinvointivaikutuksia, myös sen saatavuuden ja saavutettavuuden parantamista. Lisäksi prosenttiperiaatteen toteuttaminen luo työmahdollisuuksia kulttuurialan yrittäjille ja työntekijöille, joiden työmarkkinat ovat haastavat.” (Suomen Keskusta)
”Taiteen ja kulttuuri on tutkitusti todettu vaikuttavan positiivisesti ihmisten hyvinvointiin. Kun halutaan ehkäistä syrjäytymistä ja edistää toipumista, voidaan tällä kärkihankkeella saada hyviä tuloksia. (...) Perussuomalaiset ovat hallituksessa, joten kannatamme kokeilua. Mutta kunnat päättäköön asiasta itsenäisesti.” (Perussuomalaiset)
