Hyppää pääsisältöön

Kuinka Turkista tuli Somalian paras ystävä

Peik Johansson esittelee somalialaisen tutkijan Mahad Wasugen ajatuksia.

afrikkalainen mies rannalla
Mahud Wasuge afrikkalainen mies rannalla Somalialainen kirjallisuus

”Turkista on tullut yksi johtavista avunantajamaista Somaliassa. Turkki on jo ohittanut monet Somalian perinteiset avunantajat sekä avun määrässä että laadussa mitattuna. Turkista on myös tullut Somalian suurin kauppakumppani, etenkin rakennusalalla, liikenne- ja kuljetusalalla sekä palvelualalla. Vuoden 2016 helmikuuhun mennessä maat ovat solmineet tai ovat solmimassa 15 kahdenvälistä sopimusta, jotka koskevat kaupankäynnin lisäämistä, terveydenhuollon ja opetusalan kehittämistä sekä tukea oikeuslaitokselle. Turkki nauttii Somaliassa lähes rocktähden statusta. Turkkia ihaillaan somalialaisten keskuudessa suuresti sen sujuvasta, monipuolisesta ja erittäin näkyvästä humanitaarisesta avusta ja kehitysavusta. Turkki on saavuttanut tämän ainutlaatuisen asemansa viiden vuoden aikana paikan päällä Somaliassa tekemänsä työn ansiosta ja toimimalla puolueettomasti Somalian sisäpolitiikassa.”

Näin kirjoittaa somalialainen politiikantutkija Mahad Wasuge tuoreessa raportissa, jossa arvioidaan Turkin kehitysavun vaikutuksia Somaliassa. Pitkälti haastattelututkimuksiin perustuvan raportin on julkaissut Somalian pääkaupungissa Mogadishussa vaikuttava The Heritage Institute for Policy Studies -tutkimuslaitos.

Moni saattaa olla yllättynyt kuullessaan, että Turkki on merkittävä kehitysavun antaja ja kauppakumppani Somaliassa. Meillä Turkki tunnetaan lähinnä iloisena turistikohteena, Syyrian konfliktista ja Euroopan pakolaiskriisistä kertovista uutisista tai maan sananvapausongelmien sekä kurdivähemmistön yhä jatkuvan syrjinnän vuoksi.

Somalian kehittämiseen kohdennetun kansainvälisen avun määrä on noin miljardi dollaria vuodessa. Länsimaiden avusta huomattava osa menee kuitenkin YK-järjestöjen ja muiden kansainvälisten järjestöjen hankkeisiin ja näiden työntekijöiden palkkoihin ja ylläpitoon, usein naapurimaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Avun tuloksia ei juuri näy somalialaisten arjessa.
Avun määrässä mitattuna Turkin osuus kaikesta Somaliaan kohdennetusta kansainvälisestä avusta on noin kymmenen prosenttia. Turkkilaisten toimittama apu kuitenkin näkyy ja vaikuttaa ihmisten elämään aivan toisella tavalla kuin länsimaiden kehitysapurahat, joista vain murto-osa päätyy Somaliaan tavalla tai toisella. Turkin tuella Somaliaan on rakennettu teitä, kouluja ja terveyskeskuksia sekä kunnostettu Mogadishun satamaa ja lentokenttää. Vastikään Mogadishussa avattiin turkkilaisten rakentama uusi naisten- ja lastensairaala.

Somalialaistutkija Mahad Wasuge toteaa, että Turkin mittavat avustustoimet Somaliassa käynnistyivät toden teolla elokuussa 2011, sen jälkeen kun Turkin silloinen pääministeri Recep Tayyip Erdogan vieraili Somaliassa – ja maailman vaarallisimmaksi kaupungiksi nimetyssä Mogadishussa – keskellä maan pahinta nälänhätää kahteen vuosikymmeneen. Wasugen haastattelema somalialainen ministeri muistelee Turkin hallituksen delegaation viiden vuoden takaista vierailua seuraavasti.

”He tulivat hyvin korkeatasoisen delegaation kanssa ajankohtana, jolloin kaikki muut pysyttelivät kaukana Somaliasta. Eivätkä he vain tulleet Somaliaan, vaan nimenomaan Mogadishuun. Pääministeri Erdogan ja hänen perheensä vierailivat pakolaisleireillä ja ottivat syliinsä lapsia, joihin muut eivät halunneet edes koskea. He itkivät surun kyyneleitä yhdessä pakolaisten kanssa. Tämä kosketti kaikkia somalialaisia. He antoivat lupauksia, ja pitivät huolen siitä, että he myös lunastivat lupauksensa. He sanoivat ensi töikseen, että he olivat täällä auttaakseen. He sanoivat, että ensi viikolla Turkish Airlinesin matkustajakoneet alkaisivat lentää Mogadishuun. Sellaista elettä ei kukaan osannut tuolloin edes kuvitellakaan, ja he pitivät lupauksensa.”

Somalian vuoden 2011 nälänhädästä ei tehty samanlaisia tv-reportaaseja maailman medioihin kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin, vuonna 1992, jolloin sisällissodan aiheuttama nälkäkatastrofi käynnisti Yhdysvaltojen ja YK:n suuren sotilasoperaation. Mutta Turkissa Somalian ahdinko sai paljon julkisuutta. Islamilaisessa maailmassa vietettiin paastokuukautta ramadania, jolloin kunnollisen muslimin velvollisuutena on auttaa heikompiosaisia. Sittemmin presidentiksi valittu Recep Tayyip Erdogan puhui YK:n yleiskokouksessa ja kutsui Somalian nälänhätää ”kansainvälisen yhteisön häpeäksi”. Turkissa Somalian nälänhädän uhrien auttamiseen kerättiin kansalaiskeräyksellä satoja miljoonia dollareita.

Somalialaisen Heritage-instituutin tutkija Mahad Wasuge kertoo Turkin Punaisen Puolikuun järjestämästä katastrofiavusta, jossa maaseudun kuivuutta ja sisällissotaa pääkaupunkiin Mogadishuun paenneet ihmiset saivat hätäapua ja majoitettiin ensimmäistä kertaa kunnollisiin telttoihin. Pakolaisleiriin rakennettiin terveysklinikat ja peräti jalkapallokenttä.
Katastrofiapua seurasivat tienrakennushankkeet, joissa Mogadishun sodassa tuhoutuneet pääkadut päällystettiin asvaltilla. Kaupungin jätehuoltoa kehitettiin, kouluja kunnostettiin, lääkäreitä ja poliiseja koulutettiin ja kaivoja kaivettiin eri puolille Somaliaa. Tällä hetkellä Somalia on Turkin toiseksi suurin kehitysavun kohdemaa, heti Syyrian jälkeen.

”Turkin virallisen Somalian maaohjelman tavoitteena on vapauttaa Somalia kansainvälisestä eristyksestä, toimittaa maahan kokonaisvaltaista apua, jälleenrakentaa sisällissodan aikana tuhoutunutta infrastruktuuria ja auttaa turvallisuuden palauttamisessa tukemalla Somalian turvallisuusviranomaisia sekä rauhanrakentamiseen ja maan yhtenäisyyteen pyrkiviä poliittisia prosesseja. Nämä kaikki tavoitteet vastaavat myös useimpien somalialaisten toiveita. Ja vaikka Turkki ei onnistuisikaan saavuttamaan kaikkia tavoitteita, turkkilaisten asennetta ihaillaan Somalian kansan keskuudessa. Aiemmin somalialaiset ovat tottuneet kovaotteisiin ulkomaisiin toimijoihin, jotka ovat yleensä halunneet sanella kaikkien hankkeiden ehdot ja toimintatavat, sillä seurauksella että myös monet hyväntahtoiset pyrkimykset on usein tuomittu epäonnistumaan. Kun Turkin ensimmäiseltä Somalian-suurlähettiläältä kysyttiin, mitä kansainvälinen yhteisö voisi oppia Turkilta, suurlähettiläs Kani Torun vastasi: ’Toteuttakaa konkreettisia hankkeita, joilla on näkyvät tulokset, ja suhtautukaa somalialaisiin positiivisesti.’”

Somalialaisen Heritage-instituutin tutkimuksessa selvitettiin myös paikallisten viranomaisten ja kansalaisten näkemyksiä siitä, miksi YK-järjestöt ja länsimaat eivät ole yltäneet samanlaisiin tuloksiin kuin Turkki toteuttamissaan kehityshankkeissa. Vastauksissa arveltiin, että länsimaiden ja YK:n toimintatavat olivat liian byrokraattisia. Länsimailla ja YK-järjestöillä on myös suuri määrä irrallisia hankkeita ja usein keskenään ristiriitaisia intressejä. Ja ennen muuta, länsimaiden edustajat eivät ole Somaliassa ylipäänsä läsnä paikan päällä, vaan he asuvat yleensä Nairobissa naapurimaassa Keniassa tai parhaassa tapauksessa Mogadishun lentokentän kupeessa Afrikan unionin joukkojen tarkasti vartioimalla alueella, jonne paikallisilla ei ole yleensä pääsyä.
Turkkilaiset kehitysyhteistyöntekijät, opettajat, lääkärit ja liikemiehet ovat sen sijaan avanneet toimistonsa Mogadishussa. He asuvat kaupungilla somalialaisten keskellä ja tekevät töitä usein hihat käärittyinä yhdessä somalialaisten kanssa, tarpeellisista turvatoimista kuitenkaan laistamatta.
”Turkkilaiset ovat Somaliassa meidän kanssamme. He liikkuvat kaupungilla tavallisilla henkilöautoilla. He syövät samaa ruokaa yhdessä meidän kanssamme, kun taas eurooppalaiset pysyttelevät piilossa lentokentällä”, kommentoi muuan paikallisen kansalaisjärjestön edustaja.
Jotkut korostivat sitä, että turkkilaiset ovat muslimeja siinä missä somalialaiset. Turkkilaisten työntekijöiden mielestä taas oli itsestään selvää, että heidän tuli työskennellä yhdessä somalialaisten kanssa, jotta he ymmärtäisivät paikallisen väestön tarpeita.

”Yksi keskeisimmistä asioista, jonka useimmat vastaajat ottivat esille, oli turkkilaisten hämmästyttävä nopeus humanitaarisen avun ja kehitysavun toimittamisessa, erityisesti verrattuna muihin avunantajiin. Useimmat somalialaiset ja turkkilaiset haastateltavat osoittivat ärtyneisyyttä perinteisten avunantajien hitautta ja byrokraattisuutta kohtaan. Perinteisten avunantajien koettiin käyttävän enemmän aikaa puhumiseen avustushankkeista kuin niiden toteuttamiseen. Esimerkiksi eräs Somalian hallituksen virkamies totesi: ’Jos pyydämme YK:ta tekemään jotain, siihen menee kuukausia. Jos pyydämme Turkilta samaa asiaa, he tekevät sen seuraavalla viikolla.’”

Raportin yhteenvetoluvussa Mahad Wasuge luettelee Turkin onnistuneen ja tuloksekkaan kehitysavun tarjoamia opetuksia muille avunantajamaille Somaliassa ja miksei myös muualla maailmassa. Kenties tärkein opetus liittyy siihen, että Turkki on onnistunut vähemmillä panoksilla saavuttamaan hyvin paljon näkyviä tuloksia Somaliassa. Wasugen mukaan somalialaiset ovat sen sijaan kyllästyneitä länsimaiden ja länsimaisten järjestöjen projekteihin, joissa keskitytään usein liikaa ”hallinnon kapasiteetin kehittämiseen”, kokousten järjestämiseen ja raporttien laatimiseen, kun somalialaisten toiveena olisi, että tuki kohdentuisi elintärkeän infrastruktuurin jälleenrakentamiseen ja mahdollisimman nopeasti.

Toinen opetus liittyy juuri toiminnan tehokkuuteen ja toteutuksen aikatauluun. Humanitaariset katastrofit edellyttävät kiireellistä apua. Turkkilaiset ovat olleet Wasugen mukaan tehokkaita ja nopeita hankkeidensa toteutuksessa ja reagoineet ripeästi paikallisiin tarpeisiin.

Kolmas opetus on, että turkkilaiset ovat kaikissa hankkeissaan korostaneet yhteistyön tärkeyttä ja työntekoa yhdessä somalialaisten kanssa. Wasugen mukaan monet somalialaiset suhtautuvat sen sijaan epäluuloisesti länsimaisiin avunantajiin. Somalialaisten mielestä länsimaiden avunantajat usein sanelevat mitä pitäisi tehdä eivätkä kohtele somalialaisia tasavertaisina kumppaneina.

Neljäs opetus on, että Turkin panostukset ovat olleet kokonaisvaltaisia. Akuuteimman nälänhädän päättymisen jälkeen ryhdyttiin rakentamaan sisällissodan aikana tuhoutunutta keskeistä infrastruktuuria, parannettiin liikenneyhteyksiä ja muita kaupankäynnin puitteita ja lisättiin kulttuurivaihtoa.

Viides opetus on, että turkkilaiset ovat suhtautuneet puolueettomasti Somalian sisäisiin poliittisiin vääntöihin, mikä on puolestaan vahvistanut somalialaisten käsitystä Turkin tuen vilpittömyydestä.
Mahad Wasuge toteaa, että vaikka Turkin avustusoperaatiot käynnistettiin alun perin humanitaarisista syistä nälänhädän uhrien auttamiseksi, Turkki ei ole missään vaiheessa salannut sitä tosiasiaa, että maa haluaa kehittää kaupankäyntiä Somalian kanssa. Turkin kauppa Somalian kanssa on viisinkertaistunut vuodesta 2011, ja turkkilaisten liikemiesten tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu muun muassa kalanjalostuksen kehittämistä, tekstiilituotantoa, huonekalujen valmistusta sekä ostoskeskusten rakentamista. Wasugen mukaan somalialaiset arvostavat myös turkkilaisia kulutustavaroita, jotka ovat edullisempia kuin länsimaiset tuotteet ja laadukkaampia kuin kiinalaiset tuotteet. Kaupan kasvu Somaliassa liittyy Wasugen mukaan Turkin laajempaan kiinnostukseen lisätä vaikutusvaltaansa koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

”Vaikka Turkin käymä kauppa Afrikassa on yhä pienimuotoisempaa verrattuna suurempiin toimijoihin kuten Yhdysvaltoihin, Euroopan maihin ja Kiinaan, Turkin kaupan kasvu on ollut kuitenkin huomattavaa. Virallisten tilastojen mukaan Turkin kahdenvälinen kauppa Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kanssa on yli kymmenkertaistunut sitten vuosituhannen vaihteen. Turkin suurlähetystöjen määrän nopea kasvu on toinen selvä osoitus maan kasvavasta kiinnostuksesta Afrikkaan. Vuosituhannen alussa Turkilla oli 12 diplomaattista edustustoa Afrikan maissa. Nyt Turkilla on suurlähetystöt 39:ssä Afrikan maassa. Turkki rakentaa Mogadishun lähistölle parhaillaan myös uutta sotilastukikohtaa ja sotilasakatemiaa, jossa turkkilaisten sotilasasiantuntijoiden on määrä ryhtyä kouluttamaan Somalian armeijaa taistelussa Al-Shabaabin terroristeja vastaan.”

Peik Johansson

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta