TV1 keskiviikkona 20.4.2016 klo 22.00 - 22.50, toinen lähetys lauantaina 23.4. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.
Kirjailija Emmi Itäranta ja luontodokumentaristi Petteri Saario ovat tarinankertojia. He haluavat omilla töillään herätellä ihmisiä.
Leo Stranius on ympäristövaikuttaja, joka ei riehu barrikadeilla vaan haluaa vaikuttaa tulevaisuuteen yhdessä, politiikan ytimen kautta.
Inhimillisessä tekijässä keskustellaan yhdestä elämän tärkeimmästä edellytyksestä eli vedestä. Suomalaisilla on aina ollut paljon hyvää, puhdasta vettä, mutta pian se ei ole enää itsestäänselvyys.
Tulevaisuuden maailma
Kansainvälisestikin menestynyt Emmi Itäranta on kirjoissaan luonut tulevaisuuden maailmoja, joissa vesi on keskeisessä roolissa.
Teemestarin Kirja -teoksen maailmassa ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että suuria osia maapallosta on elinkelvottomina ja puhtaasta vedestä on huutava pula. Vesi on kallein ja tärkein aine, se on vallanpitäjien tarkassa hallinnassa, vesirikoksista rangaistaan ankarasti.
Kirjan päähenkilö, nuori Noria-tyttö joutuu vaalimaan suurta salaisuutta: on olemassa tunturilähde, josta saa puhdasta, makeaa vettä. Kuolemantuomion alainen vesirikos, siis.
Veden muisti on pitkä
Petteri Saario on jo parinkymmenen vuoden ajan tehnyt palkittuja ja katsottuja luontoelokuvia ja -sarjoja.
Vesi on aina keskeinen elementti, koska ilman vettä ei ole elämää. Petteri kertoo, että kantoi jo lapsena huolta luonnosta, merentutkija Jacques Cousteau oli suuri vaikuttaja, jonka innoittamana Petteristä tuli sukeltaja.
Hän sanoo, että veden pinta erottaa näkyvän ja näkymättömän maailman. Veden alla on miljoonia vuosia vanhoja muodostelmia. Toisaalta veden alla näkyy myös ihmisen välinpitämättömyys, kun autonromut, huonekalut ja muut rojut ovat löytäneet hautansa veden alla.
Veden muisti on myös pitkä, syvänteistä voi nousta myrkkyjä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen.
Omavaraistaloudessa maalla
Leo Stranius toimii Suomen Luonnonsuojeluliitossa ja arvelee olevansa jonkinlainen cityvihreä, mutta ei pidä sitä haukkumanimenä.
Hän sanoo, että kaupunkilaisella voi olla yhtä vahva luontosuhde kuin luonnon keskellä eläjälläkin. Sitä paitsi Leo on kasvanut maalla ja sanoo, että isovanhempien kanssa elettiin lähes omavaraistaloudessa, tärkeimmät vesimuistot ovat joki ja kaivovesi.
Vesi, ihmisoikeus
Petteri sanoo, että me suomalaiset emme oikein osaa arvostaa puhdasta vettä, koska meillä on sitä aina ollut ja paljon. Voiko kohta olla toisin?
Emmi on juuri viettänyt kaksi kuukautta Kaliforniassa, joka on kärsinyt pitkään kuivuudesta. Hän sanoo, että vielä ongelmat ovat ikään kuin ensimmäisen maailman ongelmia: autonpesua on säännösteltävä, puutarhan kastelua vähennettävä. Silti veden puute on tosiasia.
Petteri taas puhuu siitä, miten monessa maassa vesi jo nyt jakaantuu köyhien ja rikkaiden kesken. Köyhät saavat likaisimman veden, rikkailla on varaa ostaa puhdasta pullovettä.
Leo sanoo, että vesi ja valta ovat aina liittyneet yhteen. Silti veden pitäisi olla ihmisoikeus.
Kuka omistaa veden?
Voiko tulevaisuudessa olla edessä tilanne, että kansainvälinen virvoitusjuomajätti omistaa Suomen isot järvet?
Ehkä ei ihan niin, mutta Petteri kehottaa ihmisiä silti olemaan hereillä. Hän muistuttaa, että Suomessa vesiensuojelun sanotaan alkaneen siitä, että Helsingin naiset eivät enää voineet pestä pyykkejään, kun sisävedet olivat niin saastuneita.
Eri säätyjen naiset marssivat päättäjien puheille. Usein puhutaan vähän halveksivaan sävyyn nimby eli not-in-my-backyard -ilmiöstä, mutta Petteri sanoo, että on erittäin terveellistä olla huolissaan myös omasta takapihastaan ja lähiympäristöstään.
Vielä on aikaa toimia
Monet maailman sodat ja konfliktit juontavat jo nyt juurensa veteen ja sen saatavuuteen. Syyrian sodankin taustalla on yhtenä syynä kuivuus.
Leon mukaan on laskettu, että mikäli ilmasto lämpenee kaksi astetta, meillä tulee olemaan tulevina vuosina 200 miljoonaa ilmastopakolaista, niin että tämän päivän pakolaisaalto on pientä alkusoittoa.
Emmi, Petteri ja Leo ovat silti optimisteja. Vielä on aikaa tehdä jotain, ja ympäristöasioiden pitäisi saada pysyvä paikka politiikan kovassa ytimessä ja hätäkokouksia tulisi järjestää muistakin kuin lyhyen tähtäimen taloudellisista huolista.
Luonto parantaa
Vaikka Emmin kirjojen maailmassa vallankäyttö on julmaa, silti hän uskoo ihmisiin. Vaikka ihmiset kykenevät valtavaan itsekkyyteen, hän näkee myös paljon välittämistä, myötätuntoa ja epäitsekkyyttä.
Petteri sanoo, että luonnossa kulkeminen ja sen dokumentoiminen on opettanut hänelle paljon ajasta. Hän sanoo, että on pakko päästä ulos, tuntea pärskyt, tuulen ja sateen piiskaus, kastuminen ja palelu. Samaa luonnon parantavaa vaikutusta hän suosittelee muillekin.
