Hyppää pääsisältöön

Korkeasaaren vauhdikkaalle alkutaipaleelle kuului juopottelua ja merimiehiä

Korkeasaari 100 vuotta -dokumentissa (1989) nähdään vanhoja filmejä eläintarhan alkuvaiheilta, kuullaan sen värikästä historiaa sekä tutustutaan tarhan asukkeihin ja työntekijöihin. Dokumentti on kuvattu Korkeasaaren 100-vuotisjuhlavuonna.

Ensimmäiset kiinnostavat tiedot Korkeasaareen liittyen ovat jo 1500-luvulta Suomen suurisuhtinas Juhanan ajalta, tietää Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto. Juhana-herttua päätti, että saaresta tulisi Helsingin omaisuutta. Ihmiset kävivät saarella ulkoilemassa jo silloin.

“Myöhemmin saarta ruvettiin käyttämään esimerkiksi lammaslaitumena, puutavaran säilytyspaikkana ja täältä tuotiin myöskin juomavettä kaupunkiin”, Koivisto kertoo.

1800-luvun lopulla saaresta tuli suosittu ajanviettopaikka, ja siellä kelpasi myös juopotella. Kaupunki kyllästyi levottomuuksiin ja rähinöihin, joten saari vuokrattiin Helsingin Anniskeluyhtiölle, joka säännösteli alkoholin tarjontaa ja ylläpiti järjestystä. Samalla syntyi ajatus, että yhtiö perustaisi saarelle eläintarhan. Ehdolla Helsingin eläintarhaksi oli myös toinen paikka, joka tunnetaan nykyään Eläintarhana. Eläintarha hävisi yhdellä äänellä Korkeasaarelle, joka kirjattiin perustetuksi 1889.

Merimiehet toivat mukanaan apinoita, papukaijoja ja tämän kaltaisia eksoottisia eläimiä, joita tänne tarjottiin ja yritettiin parhaimman mukaan sijoittaa.― intendentti Ilkka Koivisto

Koivisto jatkaa Korkeasaaren esittelyä historiallisesta näkökulmasta. Aivan laiturin kupeessa nököttävä vuonna 1887 rakennettu koristeellinen rakennus on nykyään neuvontapiste. Aikoinaan se oli laivoja odottavan väen odotushuone ja myös vartijoiden käytössä.

Ilkka Koivisto ja Dick Forsman seisovat Korkeasaaren neuvontarakennuksen edessä dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta.
Ilkka Koivisto ja Dick Forsman neuvontapisteen edessä. Ilkka Koivisto ja Dick Forsman seisovat Korkeasaaren neuvontarakennuksen edessä dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta. Kuva: Yle kuvanauha Korkeasaari,arkkitehtuuri (erikoisala),rakennukset,eläintarhat,Ilkka Koivisto,Dick Forsman
Kuvakaappaus Korkeasaaren ravintolasta dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta (1989)
Höijerin suunnittelema Korkeasaaren ravintola Pukki. Kuvakaappaus Korkeasaaren ravintolasta dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta (1989) Kuva: Yle kuvanauha Korkeasaari,eläintarhat,ravintolat

Vuonna 1884 rakennettu ravintola Pukki on arkkitehti Theodore Höijerin suunnittelema. Höijerin muita suunnittelemia rakennuksia Helsingissä ovat muun muassa Rikhardinkadun kirjasto, Hotelli Kämp ja Ateneumin taidemuseo.

“Täällä verannalla on istunut kuuluisuuksia. Muun muassa Jalmari Finne kirjoitti pitkän runoelman, oodin ylistykseksi tälle ravintolalle vuonna 1934”, Koivisto kertoo.

Koivisto on varsinainen tietopankki, jonka suusta putoavat niin nimet kuin vuodetkin kuin apteekin hyllyltä. Samalla kun Koivisto kierrättää dokumentin toimittaja Dick Forsmania ympäri saarta ja puhuu paikan historiasta, nähdään paljon vanhaa hienoa filmimateriaali 1930-50-luvuilta.

Korkeasaarella on kunniatehtävä

Koivisto kertoo, että kun sana aikoinaan kiiri eläintarhasta, halusivat monet lahjoittaa sinne asukkaita. Monilla suomalaisilla oli esimerkiksi karhuja, jotka olivat jääneet orvoiksi, kun niiden emät oli ammuttu. Ensimmäiset Korkeasaaren karhut tulivat kuitenkin Leningradista lahjoituksena.

“Samaan aikaan oli päätetty, että tänne tulisi vain pohjoisen eläimiä, mutta tilanne karkasi vähän käsistä”, Koivisto sanoo.

“Merimiehet toivat mukanaan apinoita, papukaijoja ja tämän kaltaisia eksoottisia eläimiä, joita tänne tarjottiin ja yritettiin parhaimman mukaan sijoittaa.”

Meininki Korkeasaaressa oli alkuaikoina muutenkin kovin vauhdikasta, ja se muistutti huvipuistoa kaikkine aktiviteetteineen. Oli keilarataa ja ampumarataa. Pikku hiljaa Korkesaaren eläinkannan kasvaessa se keskittyi enemmän juuri eläintarhatoimintaan.

Eläimet eivät ole niinkään meitä varten, ne ovat itseään varten. Ne ovat meidän sisariamme ja veljiämme.― Ilkka Koivisto

Forsman tapaa Korkeasaaren työntekijöitä. Eläintenhoitaja Pirjo Hirvensalo maanittelee ahmoja syömään lihakimpaleita:

“Palleroiset, tulkaas syömään sieltä! Tulkaa! Pian pian! Katoppas! Nappulat, tulkaas kattomaan! Noh! Pian pian pian!”

Hirvensalo kertoo lumileopardeista, jotka ovat eläintarhan ylpeys. Korkeasaarella on kunnia säilyttää lumileopardien kantakirjaa, eli kirjaa kaikista maailman eläintarhojen lumileopardeista. Kun leopardeja halutaan käyttää siitokseen, kysytään Korkeasaaresta, keiden kanssa siitos voisi onnistua. Näin vältytään myös sukusiitoksella. Korkeasaari sai tämän kunnian, sillä eläintarhassa on onnistuttu erinomaisesti lumileopardien kasvattamisessa.

Karhu ohjelmassa Korkeasaari 100 vuotta (1989)
Ensimmäiset karhut tulivat Korkeasaareen Leningradista. Karhu ohjelmassa Korkeasaari 100 vuotta (1989) Kuva: Yle kuvanauha karhu,Korkeasaari,eläintarhat,kalterit
Lumileopardi aitauksessaan dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta
Korkeasaaressa säilytetään lumileopardien kantakirjaa. Lumileopardi aitauksessaan dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta Kuva: Yle kuvanauha lumileopardi,saalistajat,Korkeasaari,eläintarhat
Mary-Ann Vane-Tempest juottaa kilille maitoa dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta (1989)
Kili juo ahnaasti Mary-Ann Vest-Tempestin sille antamasta tuttipullosta. Mary-Ann Vane-Tempest juottaa kilille maitoa dokumentissa Korkeasaari 100 vuotta (1989) Kuva: Yle kuvanauha kilit,vuohieläimet,Korkeasaari,eläintarhat,tuttipullot

Yksi eläintarhojen tärkeimmistä tehtävistä on säilyttää sukupuuttoon kuolemassa olevia lajeja. Koivisto kertoo, että eläintarhassa kasvatetuista kannoista yksilöitä pyritään päästämään myös takaisin luontoon, mikäli se on mahdollista. Onnistunut esimerkki tällaisesta on visentti eli euroopanbiisoni. Koivisto sanoo, että märehtijöiden totuttaminen luontoon onkin varsin helppoa niiden kaavamaisen käytöksen vuoksi.

Entä miten on eläinten hyvinvoinnin laita Korkeasaaressa? Varsinkin maailman muihin eläintarhoihin verrattuna oikein mainio, Koivisto kertoo. Se on suorastaan pakko, sillä eläinsuojelulaki velvoitti paikan tekemään tietyn suuruiset aitaukset eläimille.

“Näin laajoja tiloja ei ole missään muualla maailmassa määrätty, vaan muualla sallitaan varsin kehno eläintenpito”, Koivisto sanoo.

Loppuun Koivisto kertoo, mitä toivoisi kaikkien Korkeasaaren kävijöiden ymmärtävän.

“Eläimet eivät ole niinkään meitä varten, ne ovat itseään varten. Ne ovat meidän sisariamme ja veljiämme.”

Lisää ohjelmasta

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?