Hyppää pääsisältöön

Niin omakohtaista kuin toivoa vain voi

Suolikielet, periodisoittimet, venäläisyys, heittäytyminen, omistautuminen ja hedelmälliset naimakaupat. Siinä tekijöitä MusicAeternan ja Teodor Currentzisin sekä villikkoviulisti Patricia Kopatchinskajan uutukaisella, jossa Tshaikovskin Viulukonserton käy Stravinskyn Häihin.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Luulenpa, että romantiikan, yksilöllisyyden ja alitajunnan 1800-luku korosti niin voimakkaasti omapäisyyttä ja tunnetta, että se johti ylilyönteihin esittäjien taholta. Juuri niitä suitsimaan syntyi 1900-luvulla nuottiuskollinen vastaliike. Viisiviivaiselle paperille tehtyjen merkintöjen palveleminen mahdollisimman tarkasti vei esittämisen toiseen äärimmäisyyteen. Nuottikuvan orjallinen noudattaminen kääntyi itseään vastaan. Enää ei ollutkaan tarkoitus luoda tulkintaa teoksesta vaan palvella pyhää musiikkitaidetta mahdollisimman laadukkaalla ja virheettömällä suorituksella. Äänilevyteollisuus tuki tätä pyrkimystä: syntyi ”oikeita”, täydellisiä referenssiotoksia.

Harvoin säveltäjä kuitenkaan ajatteli niin neliskanttisesti kuin nuottipaperilla lukee. Todellinen, soiva musiikillinen kudos on aina nuottitekstiä monisyisempää. Soivasta ei koskaan voi kitkeä sattumaa, elämää ja hetkessä tapahtuvaa tulkintaa pois—tai jos niin yrittää tehdä, tulee tylsyttäneeksi klassisen musiikin kolmiyhteydestä yhden sakaran: esittäjän, säveltäjän ja kuulijan välistä.

Arvioin aiemmin talvella Teodor Currentzisin ja permiläisen MusicAeternan Kevätuhrin: heidän Stravinskynsä on subjektiivista, mutta palvelee silti partituurin merkintöjä, ja kaikesta omaleimaisuudestaan huolimatta se puhuttelee minua myös suhteessa Kevätuhrien pitkään esitys- ja levytystraditioon. Nyt esittäjistö on käynyt suolikielineen toisen Stravinskyn partituurin pariin, nimittäin laulubaletin Les Noces, Häät.

MusicAeterna -yhtye ja kuoro ovat syntyneet ja eläneet oopperataloissa ensin Novosibirskissä ja nyttemmin Permissä. Venäläisenä kokoonpanona venäläisine solisteineen se on hyvin perillä tehtävästään Stravinskyn parissa, ja paneutuminen sekä tekemisen laatu ovat sitä luokkaa, että lopputulos suorastaan huimaa.

Tuntuu kuin kiveäkään ei olisi jäänyt kääntämättä. Les Noces eli Häät perustuu venäläisiin häälauluihin, ja se sai alkunsa Stravinskyn ”venäläisen kauden” aikana eli samoihin aikoihin kuin Kevätuhri. Tavallaan teos on hieman kuin Kevätuhri sanoilla: rytminen, intensiivinen ja värikäs sekä täynnä merkityksiä!

Albumi on itsessään teemoitettu naimakaupoiksi, ja sen esittelylehtisellä käyvät rakkauskirjeenvaihtoa kapellimestari Currentzis sekä viulisti Patricia Kopatchinskaja.

Les Nocesin seuraksi levylle on nimittäin naitettu Pjotr Tshaikovskin Viulukonsertto. Kuten solistinsa Patricia Kopatchinskaja kirjoittaa, Tshaikovskin konserttoa ”[t]arpeettomasti jauhavat kaikki jotka sen vain jaksavat harjoitella, virheellisesti sorminäppäryysharjoituksiksi latistaen, kilpailuissa ulos sylkäistäväksi”. No ei tällä kertaa! Juuri tämän omakohtaisemmin en Tshaikovskin Viulukonserttoa toivoisikaan enää tulkittavan; teos säilyy tunnistettavana Kopatchinskajan ja Musicaeternan käsissä nousten silti sellaisiin persoonallisen ilmaisun sfääreihin etten voi olla sitä ihailematta—vodkanhuuruista finaalia myöten!

Pjotr Tshaikovski: Viulukonsertto. Igor Stravinsky: Les Noces. - Patricia Kopatchinskaja, viulu, ja MusicAeternan orkesteri, solistit sekä kuoro, joht. Teodor Currentzis. (Sony Classical, 88875165122)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2016, toimittajana Ville Komppa.