Hyppää pääsisältöön

Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin

Taiska eli Hannele Kauppinen kuvattuna kevättalvella 2016.
Taiska keväällä 2016. Taiska eli Hannele Kauppinen kuvattuna kevättalvella 2016. Kuva: Ilpo Posti Taiska,Taiska,hannele kauppinen taiska

Hannele Kauppinen eli Taiska nousi kaikkien suomalaisten tietoisuuteen vuonna 1976 Mombasa-hittinsä myötä. Myöhemmin hän siirtyi teatterialalle ja asettui asumaan Kemiin, mutta viime vuonna Taiska innostui paluusta musiikkialalle. Paluulle energiaa antaa Taiskan esittämä Futisvanhemmat-sarjan tunnuskappale Maailman ääriin.

- Lakkiaisiani edeltävänä päivänä oli ravintola Alibissa iskelmälaulukilpailut. Osallistuin - ja voitin!

Taiska, kuinka kaikki alkoi? Kuinka päädyit laulajaksi?
- Ajatus muusikkoudesta heräsi minulla jo pikkutyttönä: olen syntynyt muusikkoperheeseen, joten olen aina saanut kuunnella musiikkia kotona ja olen aina laulanut hirveästi. Olin perheen ainoa lapsi, joten sain ihan rauhassa itsekseni meluta! Lukioaikoina kävin Oulunkylän pop-jazz-konservatoriossa ja soitin aluksi rumpuja. Minulla oli myös bändi, jossa lauloin ja lisäksi kotona soittelin kitaraa. Mutta vähitellen keskityin enemmän ja enemmän laulamiseen.

Kuinka Mombasa tuli elämääsi?
- Lakkiaisiani edeltävänä päivänä oli ravintola Alibissa iskelmälaulukilpailut. Osallistuin - ja voitin! Palkintona oli levytyssopimus Finnlevyn kanssa, ja Mombasa levytettiin samantien, siis vuonna 1975.

Teimme Mombasaan ikimuistoisen 10 päivän kuvausreissun, se oli minun elämäni ensimmäinen varsinainen etelän reissu.

Miten Mombasan menestys syntyi?
- Jostain syystä, ihmeellisestä tyhjyydestä Mombasa pomppasi ykköseksi vuosi julkaisun jälkeen, siis vasta 1976. Sitten tehtiin älppäri vuonna 1977. Enpä olisi silloin uskonut, että vielä 40 vuotta myöhemmin saan laulaa Mombasaa ja että yhä vielä se soi radiossa!

- Teimme Mombasaan ikimuistoisen 10 päivän kuvausreissun, jossa otettiin mielettömät määrät kuvia, sekä rannalla että safarilla. Niistä valikoitu LP:n kansi. Se oli minun elämäni ensimmäinen varsinainen etelänreissu, olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Sitä ennen olin käynyt ulkomailla vain laivalla, Ruotsissa ja Saksassa.

Taiska 1970-luvulla.
Taiska kuvattuna 1970-luvulla. Taiska 1970-luvulla. Kuva: Yle / Erik Uddström hannele kauppinen taiska,Taiska,Taiska

Tahto tulla laulajaksi oli niin valtava, että kun se tapahtui, se tuntui täysin luonnolliselta.

Miltä tuntui Mombasan tuoma menestys 1970-luvulla?
- Olin silloin parikymppisenä aika pikkutyttö vielä, kokematon, kun Mombasa löi isosti läpi. Mulla kävi hyvä tuuri, pääsin erittäin ammattitaitoisen bändin kanssa aloittamaan esiintymiset ja kaikki sujui hienosti!

- Menestys tuntui jotenkin luonnolliselta. Kun sitä oli niin kauan, aivan nuoresta tytöstä asti ajatellut esimerkiksi Euroviisuja katsoessa, että tuonne minäkin aion vielä joskus mennä... Että siellä ne nuoret pärjäävät ja niin minäkin haluan tulla pärjäämään! Tahto tulla laulajaksi oli niin valtava, että sitten kun se tapahtui,se tuntui täysin luonnolliselta - tämä on se mitä minun pitää tehdä, tämä on minun juttu.

Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon!

Miten ja milloin Hannelesta tuli Taiska?
- Hahaa! Se nimi on ollut mulla jo lukiossa, mua kutsuttiin Taiskaksi jo Vuosaaren lukiossa. Onko Taiska ja Hannele eri persoona, se onkin iso kysymys. Karkeasti voi jakaa, että Hannele on se teatteri-ihminen, privaatti-ihminen, ja Taiska on enemmänkin laulun ja musiikin puolella.

- Taiska-nimi tulee venäläisestä kirjasta nimeltä Sinihilkkainen tyttö. Mä joskus kirjoitin sen nimen johonkin kassini kylkeen ja siitä se lähti, sit mua alettiin kutsumaan Taiskaksi. Se Taiska oli siinä kirjassa rohkea, vahva ja suorapuheinen tyttö joka uskalsi sanoa mitä ajattelee. Ihailin häntä paljon! En välttämättä kokenut olevani samanlainen, en ole koskaan ollut rohkea mutta olen hirveän sitkeä. Halusin olla rohkea kuin Taiska. Sitkeydellä olen saavuttanut sen mitä olen, vaikka välillä pelottaakin. Ja kyllähän rohkeatakin ihmistä saa pelottaa.

Laulajaksi voi päästä nopeammin, tavallaan pienemmällä työllä kuin urheilutähdeksi.

Miten rinnastat laulutähteyden ja urheilutähteyden? Mitä samaa, mitä erilaista?
- Parikymppisestä asti oon ihallut hirveästi motocrossareita, kun tiedän miten kovaa työtä tarvitaan että pääsee huipulle. Mutta toisaalta tarvitaan että olet sovelias, täytyy olla sopiva ajosilmä ja tietynlainen fysiikka. Ja valtava tahto pärjätä motocrossissa. Tämä kaikki pätee ihan täysin myös jalkapalloon, pienenä poikana tai tyttönä pitää aloittaa se pallon pyörittäminen. Huipulle pääsee vain todella kovalla työllä.

- Verrattuna lauluun, väheksymättä yhtään laulajien ansioita, laulajan ei välttämättä tarvitse muuta kuin “vähän laulaa” ja sitten voi jo tulla tähdeksi! Että ei ole ollut pakko laulaa koko ikäänsä pikkulapsesta asti. Laulajaksi voi päästä nopeammin, tavallaan pienemmällä työllä kuin urheilutähdeksi. Niitä asioita ei voi suoraan rinnastaa. Joskin täytyy sanoa, että tänäpäivänä musiikin tekeminen ja laulajat ovat ihan eri tavalla ammattilaisia kuin silloin, kun minä olin nuori laulaja.

Hannele Kauppinen eli laulaja Taiska valokuvattuna 1970-luvulla.
Hannele Kauppinen eli laulaja Taiska valokuvattuna 1970-luvulla. Kuva: Erik Uddström hannele kauppinen

Sarjassamme puhutaan futisvanhemmista. Millaisia “musiikkivanhempia” isäsi ja äitisi olivat kun olit lapsi?
- Tietysti isä muusikkona soitti kotona koko ajan kitaraa, viulua tai kontrabassoa. Ja kyllähän vanhemmat sen pianon osti ikään kuin minua varten, kuten kitarankin. Mutta rumpuja en saanut, enkä ruvennut edes kinuamaan, kun emme olleet kovin varakkaita. Että ehkä se oli yksi syy miksi en jaksanut rumpujen soittoa, koska minä en koskaan niitä omia rumpuja saanut...

- Mutta ei mun vanhemmat mua iskelmä- tai laulu-uralle kannustanut, ne vain antoi mun laulaa ja soittaa ja tehdä mitä halusin. Mie oon ollut hyvin itsenäinen nuori, hakeuduin itse Oulunkylän konservatorioon lukioaikana. Ei sinne kukaan vienyt.

Viime vuonna alkoi taas polttelemaan halu päästä kunnolla musiikin pariin!

Mitä olet puuhaillut Mombasan jälkeen?
- Miehän kiersin kymmenen vuotta laulajana bändien kanssa ja solistina. Sitten vuonna 1986 menin Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalle. Siellä olin neljä vuotta. Voi sanoa, että vuodesta 1986 lähtien seuraavat 20 vuotta oli lähes pelkästään teatterin tekemistä: ohjaamista, kirjoittamista, säveltämistä, näytelmämusiikin tekemistä, näyttelemistä, lasten ja nuorten teatterin vetämistä, teatterikoulutusta. Olen siis ammatiltani dramaturgi ja ohjaaja.
Nyt on tehty sellaista rock-materiaalia joka jäi nuorena tekemättä, kun luiskahdin iskelmälinjalle, vaikka sisällä paloi rokki!

Vuodesta 1986 alkaen lähes pelkkää teatteria 20 vuoden ajan - mitä sitten tapahtui?
- Vuonna 2006 Mombasa täytti 30 vuotta ja minä 50 vuotta! Silloin käynnistyi levytysprosessi ja palasin siten pehmeällä laskulla keikkailemaan. Tehtiin keikkarundi ja julkaistiin kokoelmalevy (tuplalevy) ja sille kokoelmalle tuli myös kaksi mun uutta biisiä. Ja ovathan ne ihan kivasti radiossa soineet, mutta ei niistä mitään hittejä tullut.

- Siitä lähtien aloin tekemään keikkoja, muutamia keikkoja vuodessa, tähän päivään asti. Olen keikkaillut “hiljaisella tulella”, ilman omaa bändiä, muutamia keikkoja vuodessa ja jotain konsertteja. Kunnes viime vuonna alkoi taas polttelemaan halu päästä kunnolla musiikin pariin!

Taiska 2002.
Taiska esiintymässä vuonna 2002. Taiska 2002. Kuva: Yle / Mika Kanerva. hannele kauppinen,Taiska

Kerro lisää!
- Noin vuosi sitten tehtiin Retrohelmet-sarjaa TV2:lle ja olin Tampereen Tohlopissa. Törmäsin siellä Heikki Saloon ja kiitin häntä Kahlekuningaslaji-nimisestä laululyriikkakäsikirjasta. Se kirja on ollut minulle tosi tärkeä ja olen käyttänyt sitä opetuksessa laululyriikkaryhmässäni. Heikki vastasi että “Kuule Taiska, sunhan pitää tulla meidän biisileirille!”
Mulla on tälle ihan oma nimi, mä kutsun tätä nice-rockiksi.

- Menin sitten sinne biisileirille, Kreetalle, ja siellä hanat aukesi ihan täysillä! Sen jälkeen mie oon tehnyt hirveästi tekstejä ja kaivanut kaikki vanhatkin tekstini esille. Ja sitten viime joulukuussa alkoi tulla uusia tekstejä ja nyt oon tehnyt biiseihin melodiat.

- Mulla on nyt sellainen murrosvaihe menossa, en tiedä mistä johtuu, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, että oon kalunnut niin paljon teatteria että haluan nyt tehdä nimenomaan musiikkia. Ja sitten kävi niin, että kun poikani on muusikko, hän sanoi, että “Nyt äiti laitetaan bändi sulle ja ruvetaan tekemään tätä hommaa tosissaan!” Ja näin sitä on nyt kolme kuukautta tehty uutta materiaalia, uutta rock-painoitteista materiaalia. Sellaista, joka jäi nuorena tekemättä kun mie luiskahdin sille iskelmälinjalle, vaikka kuitenki sisällä paloi rokki!

- Mulla on tälle ihan oma nimi, mä kutsun tätä nice-rockiksi. Poikani Elias tuottaa ja tehdään tällä hetkellä yhdessä demoa parista, kolmesta biisistä. Ja juuri tähän saumaan minulle soitettiin ja kysyttiin haluaisinko laulaa Futisvanhemmat-tunnarin...

Potkaisin sarkofagin kannen auki ja ilmassa lensi kauhea määrä nuotteja ja tekstejä!

Miltä se tuntui, kun sinua pyydettiin laulamaan Futisvanhempien tunnaribiisi?
- En harkinnut asiaa hetkeäkään kun mulle soitettiin, vaan olin älyttömän iloinen siitä, samantien suostuin totta kai! Varsinkin kun se sattui just sopivasti kun oli tämmöinen luomisvimma, tekemisen vimma. Se tuntui tosi hyvältä, aivan mahtavalta!

- Mutta en kyllä oikein uskonut että pääsisin siinä pidemmälle. Arvelin, että siellä on nuoria naisia jotka vievät mun paikan... Kyllä yllätti kun sitten pääsinkin ihan tuotantoon asti. Että kyllä siitä demosta joku sitten tykkäsi!

- Luomisvimmahan oli lähtenyt käyntiin jo viime syksynä, syyskuussa siellä Heikki Salon Kreetan leirillä. Tein paluun: potkaisin sarkofagin kannen auki ja ilmassa lensi kauhea määrä nuotteja ja tekstejä! Ja juuri sopivasti sen jälkeen tuli tää Futisvanhemmat-biisin esittäminen. Nythän se on paljon itsestäni kiinni miten täältä Kemistä lähtee tulemaan keikkailemaan muualle Suomeen...

Taiska esiintymässä vuonna 2005 Leikin varjolla -nimisessä ohjelmassa.
Taiska esiintymässä vuonna 2005 Leikin varjolla -nimisessä ohjelmassa. Taiska esiintymässä vuonna 2005 Leikin varjolla -nimisessä ohjelmassa. Kuva: Yle / Harri Hinkka. Taiska,hannele kauppinen taiska

Mitkä olivat ensireaktiosi, kun kuulit ensimmäistä kertaa Futisvanhemmat-biisin demon?
- Pidin siitä heti valtavasti! Ja tykkään kovasti Mariskasta, kunnioitan syvästi sanoittajana, hän on niin napakka, pysyy aina asiassa. Tossa biisissä teksti on todella hyvä, siinä ei ole mitään ylimääräistä.

- Ja tietty Tammisen Mikon biisi on loistava, se sopii täydellisesti tunnariksi, tuntui heti hyvältä. Mutta se ei välttämtätä ole genrenä sitä mitä mie lähtisin pääasiallisesti itse tekemään eteenpäin, että mulla on nyt se pakko tehdä enemmänkin rokkia. Sit kun oon saanut sen rokin tehtyä niin voi olla että tulee jotakin muuta.

Mie painin samassa ikäsarjassa kuin Virve, Eini, Pave Maijanen, jotka kaikki tekee vielä aktiivisesti, että sinne rivistöön yritän tunkee!

Mombasasta on nyt tultu Maailman ääriin… Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
- Me yritetään kaikista kanavista tarjota joka suuntaan niitä demoja, kun ollaan täällä kaukana (Kemissä) ja kaikki on niin uutta… Että kunhan saadaan nämä demot valmiiksi niin katsotaan, mihin tarjotaan ja millä volyymillä. Saataisiin vain ne soittoon johonkin! Jos levy-yhtiöt ei kiinnostu demoistamme, niin levitetään vaikka netin kautta sitten, pääasia että ihmiset kuulee. Että kyllä se jostain tärppää sitten kuitenkin, että siihen mie luotan, tulevaisuuteen.

- Mie painin samassa ikäsarjassa kuin Virve, Eini, Pave Maijanen, jotka kaikki tekee vielä aktiivisesti, että sinne rivistöön yritän tunkee! Niin se vain on, että musiikki on nyt selkeästi ykkösjuttu tällä hetkellä, teatterihommat pitää lomittaa musiikin ehdoilla.

KATSO MAAILMAN ÄÄRIIN -musiikkivideo:

TUTUSTU TAISKAAN ELÄVÄSSÄ ARKISTOSSA:

Taiska: Hiroshima
Taiska: Miksi näin
Taiska: Tien selvemmin nään

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."