Hyppää pääsisältöön

Viulukonsertot kuin yö ja päivä

Warner Classics jatkaa nuorten kykyjen esille tuomista: nyt vuorossa on norjalaisviulisti Vilde Frang, jonka uudella konserttolevyllä häpeilemättömän romanttinen Korngold kohtaa useampaa astetta askeettisemman ja lyyrisemmän Brittenin. Herkästi ja syvästi koetut tulkinnat kruunaa Frankfurtin radio-orkesterin antaumuksellinen soitto sekä erinomainen äänitys.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Säveltäessään Viulukonserttoaan 1930-luvun lopulla Erich Korngold oli jo etabloitunut säveltäjä niin taidemusiikin puolella kuin Hollywoodissakin. Hänen elokuvamusiikkinsa Robin Hoodeineen kuuluu Viulukonsertossa—on oikeutettua sanoa, että se kuulostaa elokuvamusiikilta, kunhan muistaa, että juuri Korngoldia on pitkälti kiittäminen siitä, miltä Hollywood-elokuvien musiikki ylipäätään kuulostaa.

Vilde Frang tarjoilee Korngoldin konsertin herkästi ja syvästi koetun romanttisesti, pyristelemättä sen häpeilemätöntä hehkua vastaan. James Gaffiganin johtama Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri tekee yhtä antaumuksellista työtä ja äänitys on erinomainen. Eli ei muuta kuin täysin rinnoin nauttimaan Korngoldin uhkeasta neoromantiikasta.

Vilde Frang on valinnut Korngoldin pariksi täsmälleen samalta ajalta olevan Benjamin Brittenin Viulukonserton. Vaikka sävellysajankohta on sama ja kumpainenkin säveltäjä toimi myös elokuvan parissa, täytyy todeta, että onpa kaksi teosta kuin yö ja päivä.

Toisin kuin Korngold, Britten oli vasta uransa alkupuolella, nuori säveltäjä, joka halusi luoda persoonallisen moderneja teoksia. Britten oli omaperäinen lyyrikko, jota voisi pitää uusklassikkona, mutta todellisuudessa Brittenin musiikki pakenee yleistäviä määreitä. Ehkä häntä voisi verrata Shostakovitshiin, joka oli hänelle jonkinlainen sielunsukulainen.

Brittenin musiikin esittäminen vaatii keskittynyttä, ylimääräisestä paatoksesta riisuttua paneutumista. Vilde Frang onnistuu tässäkin pääosin mainiosti. Erityismaininnan etenkin Brittenin kohdalla saa erittelevä ja värit hyvin esiin tuova äänitys, joka tuo Brittenin pelkistyneet kudelmat esiin kaikissa yksityiskohdissaan. Suositeltava hankinta, tämä viulukonserttolevy!

Erich Korngold: Viulukonsertto D-duuri op. 35. Benjamin Britten: Viulukonsertto op. 15. - Vilde Frang, viulu, Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri, joht. James Gaffigan. (Warner Classics, 0825646009213)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.