Hyppää pääsisältöön

Perhe-elämää Shakespearen tapaan

Russian soprano Tatiana Serjan as Lady Macbeth during the rehearsal of the opera 'Macbeth' by Giuseppe Verdi in Salzburg, Austria, on 28 July 2011. The opera will premiere at the Salzburg Festival on 03 August 2011.
Russian soprano Tatiana Serjan as Lady Macbeth during the rehearsal of the opera 'Macbeth' by Giuseppe Verdi in Salzburg, Austria, on 28 July 2011. The opera will premiere at the Salzburg Festival on 03 August 2011. Kuva: EPA/BARBARA GINDL Macbeth (Näytelmä),oopperalaulajat,Giuseppe Verdi,Lady Macbeth,tatiana serjan,sopraanot

Shakespearen näytelmät tapahtuvat usein kuningashoveissa, sotatantereella ja leireillä. Mutta kaikkialta pilkistää myös perhe. Eikä shakespearelainen perhe-elämä mene koskaan niin kuin Strömsössä.

”En tahdo nähdä häntä enää millonkaan…”

sanoo isä tyttärelleen, joka on kieltäytynyt makeilemasta: ”… Kuin lapsi isää teitä rakastan, en enempää, en vähempää kuin luonnon laki säätää.” Cordelia seisoi maihinnousukengät jalassa ja toi kohtauksen tähän päivään. Isä huutaa: ”Niin nuori ja niin tunteeton!” Tytär on tiukkana: ”Niin nuori ja niin rehellinen.”

Muistan kohtauksen Kansallisteatterin Kuningas Learista, jonka ohjasi Reko Lundán. Esko Salminen tykitti vanhana kuninkaana ja kuopus Cordelia maihareissa oli Elsa Saisio. Suuri osa Shakespearen näytelmistä kertoo vallasta ja valtapeleistä ja kuninkaista, nousuista, laskuista ja onnenpyöristä, ajasta ja oikuista… Mutta monet niistä voi lukea myös perheen kuvauksina. Ja perhettähän näissä näytelmissä pyörittää paitsi rauha ja rakkaus niin myös kilpailu ja kateus, himo ja halu, petos ja rankka kosto.

Miten väärässä Shakespearen isät ovatkaan

”Planeettojen lähettämät taudit, tehkää hänen sikiöstään rampa”, Lear manaa vanhimman tyttärensä elämään rupia ja rampuutta. Tytär on kieltäytynyt majoittamasta isänsä satapäistä meluisaa ritarijoukkoa. ”Eikö teille riitä viisikymmentä ritaria? Mihin tarvitsette enemmän?" kysyy keskimmäinen tytär ja saa kirot päälleen hänkin.

Shakespeare kiehuttaa keittoa yhä sakeammaksi ja tietenkin Coneril ja Regan riehaantuvat käsittämättömän julmiin tekoihin. Mutta tässä vaiheessa, näissä puheissa tyttäret odottavat isältään vielä ihan kohtuullisia: ”Olette jo iäkäs ja siksi arvostettu, olkaa siis myös viisas.” Myös kuninkaa narri on huomannut saman ja huokaa: ”Sinun ei olisi pitänyt vanheta ennen kuin olet viisastunut.

Miten väärässä Shakespearen isät ovatkaan! Sokeita lapsilleen, herkkäuskoisia valheille, aina tekemässä kärsimättömiä tuomioita, niin Lear, Titus Andronicus kuin Capulet. Mutta Shakespeare ei ole yksioikoinen eikä mustavalkoinen. Lear vetää myös puoleelleen: ”Te näette minut, tässä seison, olen vanha mies ja täynnä surua ja aikaa – sairas molemmista!”

COLOMBIA SWITZERLAND BALLET / REHEARSAL OF 'ROMEO AND JULIET'
COLOMBIA SWITZERLAND BALLET / REHEARSAL OF 'ROMEO AND JULIET' Kuva: EPA / Mauricio Duenas Castaneda William Shakespeare,Romeo ja julia (Näytelmä)

”… lintu tukahtuisi kiihkeisiin hyväilyihini…”,

huutelee Julia parvekkeelta ja Romeo poistuu pihalta hullaantuneena. Mikä ilta, mikä salamarakkaus! Ja pian tulossa vielä parempaa. ” Tule, hellä yö, tule, yö mustakulmainen, ja anna Romeoni minulle…” Julia on rakkaudessaan aivan auki – niin ehdoton ja vaativainen kuin vain nuoruudessa voi olla: ”Sano se suoraan ja ilman vilppiä…”

Amatsonikuningatar Hippolyte on vanhempi ja vaikenee. ”Miekallani kosin sinua, ja väkivalloin sinut lannistin ja voitin rakkautesi.” Näin tunnustaa rakkautensa tarusankari Theseus, joka on on yllättäen Ateenan herttuana Juhannusyön unessa. He odottavat häitään. Miksi Hippolyte on hiljaa? Hän muistaa metsästyskoirien etäistä haukkua ja häntä viehättää outo yhdistelmä: ”… niin sointuvaa, niin riitasointuista ja suloisesti jyrisevää ...”

Hippolyte on herkkänä myös Juhannusyön nuorten kertomuksille, joissa sekoittuu uni ja valve. Nuoret itsekin epäilevät, mitä on yön aikana tapahtunut. Niin kuin Hermia kuvailee: ” On kuin silmät olisivat ristissä; näen unen läpi kaiken kahtena, sen mikä oli ja sen mikä on.” Ja Demetrius vahvistaa: ”Oletteko varmat, että ollaan valveilla? Niin on kuin nukkuisimme, näkisimme unta.” Theseus torjuu kaiken, järkeilee, mutta Hippolyte jää miettimään:”… heidän tunteittensa muuttuminen kertoo ettei tarina ei voi olla pelkkää houretta vaan jotain aitoa ja todellista…” Omasta tulevasuudestaan Theseuksen puolisona ei hän sano mitään, ei anna vihjettäkään. Vai enkö huomaa?

Lopulta paistetaan pahat pojat piirakaksi

” … verestänne vaivaan taikinan,

ja taikinasta leivon kaksi piirakkaa ja kätken niihin kurjat päänne”, sanoo Titus Andronicus. ”… Ojentakaahan kurkkunne…” Piirakka tarjotaan poikien äidille, goottikuningatar Tamoralle. Ja pian on juhlapöydän ympärillä muitakin ruumiita.

Ihan kuin Titus Andronicuksen olisi kirjoittanut ”very clever, very naughty schoolboy”, jotenkin näin laukaisee professori Jonathan Bate. En olisi uskaltanut ajatella tällaista omin päin, mutta riemastuin lausunnosta. Shakespeare sekoittaa Titus Andronicuksessa kauhun ja naurun, ja leikkii tragedian ja farssin ohuella erolla. Jonathan Baten lohkaisun (koulupoika!) luvalla kuvittelen näytelmän hirmuisen pahiksen, mauri Aaronin, ynseäksi nulikaksi, joka vanuu ovenpielessä ja vääntää repliikkinsä nasaalilla: ”Tässä on Aaron; mitä Aaronista nyt?”

Näytelmässä silvotaan, raiskataan ja lopulta paistetaan pahat pojat piirakaksi. Liikutaan perhekunnittain, andronicuslaiset ja tamoralaiset, veljet, sedät, pojat pareittain kuin tiukassa tanssissa, oman suvun lujassa syleilyssä. Isäkulta, poikapolo, siskoparka. ”… Paikalla ovat, leivottuina piirakkaan…”

”… häväistään hänet polvillamme…”

sanoo äiti Volumnia kun puheet eivät enää auta. ”Maahan rouvat…Maahan: ja loppu tälle! Vielä kerran.”

Coriolanus on sotapäällikkö, jota äiti ajaa eteenpäin poliittiselle uralle. ”Olen elänyt vain nähdäkseni miten täytät kaikki toiveeni”, sanoo äiti, ”… Vain yksi puuttuu enää…” Siis konsulin korkea virka. Sotasankari Coriolanus on poliittisella kentällä avuton kuin norsu lasikaupassa. Kilpailijat tietävät sen. ”Suututa hänet heti… Kun hän suuttuu, häntä ei voi hillitä. Hän puhuu suunsa puhtaaksi, ja juuri siinä, meidän avullamme, hän taittaa niskansa.”

Coriolanus aikoo kostaa poliittisen tappionsa ja tuhota Rooman sillä keinolla mitä hän osaa eli sodalla. Volumnia lähetetään taivuttamaan ja hän voittaa poikansa kumartelulla, näennäisellä alammaisuudella, nöyrtymällä. Coriolanus pystyy vastustamaan kaikkia muita, mutta ei koskaan äitiään.

Jos Shakespearen isät ovat sokeita lastensa suhteen, niin eivät äiditkään kovin helppoja ole. ”… aivot sentään neuvovat…”, sanoo Volumnia ja tarkoittaa omia aivojaan, ei pojan, ja kuittaa poikansa vähän tyhmäksi.

Alexandre Cabanel'in öljymaalaus Shakespearen näytelmän hahmosta Ofelia
Alexandre Cabanel'in öljymaalaus Shakespearen näytelmän hahmosta Ofelia Kuva: public domein Ofelia,Alexandre Cabanel

Kaikki me muistamme Hamletin vaikean äitisuhteen: ” Älkää menkö sedän vuoteeseen vaan olkaan kuin olisitte hyveellinen, vaikka ette ole.” Mutta Rikhard III tilaamien murhien rinnalla ehkä unohtuu kuinka hänen äitinsä Yorkin herttuatar kysyi pojaltaan: ”Sano milloin olen voinut viettää sinun seurassasi edes yhden pienen ilon hetken? ” Ja Rikhard vastaa : ”Ette koskaan, paitsi sinä aamuna, kun vaivat päättyivät, ja armon rouva väänsi minut maailmaan ja pääsi syömään aamiaista.”

Myös Julian äiti kääntää tylysti selkänsä teininsä vaikeuksille. ”Turha minulle on puhua. En vastaa. Tee niin kuin tahdot, en jaksa kanssasi.” Vaimoista pahin on Lady Macbeth, joka iskee suoraan vyön alle: ”Mies jos olisit, uskaltaisit tehdä sen.” Macbeth jää hokemaan vähän niin kuin lännenleffoissa: a man´s got to do what man´s got to do. Ja lopputulemaksi toteaa: ”Parempi olla outo itselleen kuin tietää mitä teki.”

Niin hulvaton ja peloton, että uskalsi yhdistää naurun ja kauhun

”…haastoit riitaa ja pilasit ne rinkitanssit…”

Kesät 1594-96 olivat hyytävän kylmiä ja sateisia, toteaa Nely Keinänen esipuheessaan Juhannusyön uneen. William Shakespeare pani syyn keijukaisten kuningasparin riitoihin. Oberon oli mustasukkainen, haastoi riitaa ja suututti tuulet jotka tahdittivat rinkitanssia. Loukkaantuneet tuulet ”imaisivat usvan mereltä ja puhalsivat maalle myrkyn”, väittää Titania ja aloittaa vyörytyksen, jossa näkyy kuinka sekä Shakespeare että suomentaja Matti Rossi nautiskelevat kielellä ja kuvilla. On usvaa, tulvaa, äyräitä, mätää ja ruttoa. Korpit lihovat. Polut umpeutuvat. ”Märkä tulvatalvi riisti kuolevaisten talven ilot.” Kosteus levittää kuumetta ja yskää. Vuodenajat menevät sekaisin: ”… hämmentynyt maailma katsoo muutoksia tietämättä mitä vuodenaikaa elää…”

Monet Shakespearen näytelmistä päättyvät melkoisiin ruumiskasoihin: Hamlet, Titus Andronicus, Rikhard III, Kuningas Lear, Macbeth… Juhannusyön uni päättyy toisin, se päättyy näytelmään. Theseuksen ja Hippolyten hääjuhlassa käsityöläisten amatööriryhmä esittää tragediaa Pyramus ja Thisbe. Katsojana istunut Theseus sanoo esityksen lopussa: ”Ei epilogia, kiitos; näytelmänne ei anteeksipyyntöjä kaipaa. Ei pidä pyydellä anteeksi; kun näyttelijät ovat kuolleet, ketä siinä nyt enää syyttelemään….” Juhannusyön unta – niin ei muitakaan Shakespearen näytelmiä – voi koskaan kuitata epäilemällä tosissaan, että sen olisi kirjoittanut ”very clever, very naughty schoolboy”. Mutta eikö Theseuksen sanoista tule mieleen, että sen on kirjoittanut taitava teatterimies vähän kieli poskessa? Niin hulvaton ja peloton, että uskalsi yhdistää naurun ja kauhun, unen ja valveen, rujon ja kauniin. ”… kuin pilkan tähden Talven jäisen kaljun päällä tuoksuu ihanasti kevätkukkaseppel…”

Sitaatit näytelmistä:

Kuningas Lear. Suom. Matti Rossi. WSOY 2005.
Macbeth. Suom. Matti Rossi. WSOY 2004.
Hamlet. Suom. Matti Rossi. WSOY 2013.
Rikhard III. Suom. Matti Rossi. WSOY 2004.
Juhannusyön uni. Suom. Matti Rossi. WSOY 2005.
Titus Andronicus. Suom. Pentti Saaritsa. WSOY 2009.
Romeo ja Julia. Suom. Marja-Leena Mikkola. WSOY 2006.
Coriolanus. Suom. Lauri Sipari. WSOY 2008.

William Shakespeare: Complete Works. Edited by Jonathan Bate and Eric Rasmussen.
RSC 2007 Macmillian.

Suomen suosituimmat Shakespeare-sitaatit

Maailman suosituin naytelmakirjailija on voimissaan 400 vuotta kuolemansa jalkeen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Roope Latvala - selkäänpuukotettu mies

    Miksi Roope Latvala lähti Children of Bodomista?

    Stonessa uransa aloittanut Roope Latvala on Suomen ehkä paras metallikitaristi. Tällä hetkellä hänen palveluksensa eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ja jopa vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Alamäki alkoi keväällä 2015, jolloin Latvalan kerrottiin lähteneen Children of Bodomista. Se on Latvalan mukaan paskapuhetta. Nyt hän kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

  • Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut.

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kun tulevaisuus yllättää… Avaruusromua 30.7.2017

    Avaruusromua Toivon heinäkuussa: Onko meillä toivoa?

    Englantilainen filosofi Francis Bacon lietsoi 1600-luvulla edistysuskoa tulevaisuuteen. Hän oli sitä mieltä, että tieteellis-tekninen kehitys tulee viemään ihmiskunnan ennen näkemättömään aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Nyt meillä on tietokoneemme, älypuhelimemme ja koko digitaalinen maailmamme. Koneet pesevät vaatteemme ja astiamme, robotti-imurit siivoavat asuntomme ja robottileikkurit ajavat ruohikkomme. Pian junat ja autot liikkuvat ilman kuljettajaa. Onko ihminen onnellinen? Onko ihmisellä toivoa? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Onnea Riikka, Saara ja kaikki muut! Valitsimme viisi e-kirjaa naistenviikolle

    Kirjojen Suomen lukuvinkit naistenviikkoon

    Onnea Riikka, Saara, Marketta, Johanna, Leena, Oili, Kristiina, Tiina ja kaikki yli kuusisataatuhatta naista, jotka vietätte nimipäiviänne naistenviikolla. Kirjojen Suomi antaa teille nimipäivälahjaksi viisi naisten kirjoittamaa e-kirjaa. Nautinnollisia lukuhetkiä! Klikkaamalla lue kirja -linkkejä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon.

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäinen on hullunkurinen ja rakastettu kuusikymppinen

    Kirsi Kunnas Ylen Kirjojen Suomen haastattelussa

    Vaikea kuvitella, että Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-kirjat ovat jo kuusikymppisiä. Vaikka kirjat ovat eläneet vuosikymmenestä toiseen, ei kirjailija itse vieläkään ymmärrä kaikkia runojensa ja satujensa salaisuuksia. Kirjoittaessa kantava ajatus olikin, että lukija saisi itse löytää ja oivaltaa asioita.

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Rakkaus ja kyynisyys – miksi Martti Kirsitien kirje kuolleelle rakastetulleen teki niin suuren vaikutuksen

    Martti Kirsitien kirjeen herättämiä ajatuksia rakkaudesta

    KulttuuriCocktail julkaisi taannoin poikkeuksellisen artikkelin. Siinä kerrottiin Marita Lindahlin, Suomen ainoan Miss Maailman, kuolemasta. Kuolinuutinen ei tehnyt siitä poikkeuksellista, vaan mukana ollut Lindahlin puolison kirje kuolleelle rakastetulleen. Martti Kirsitien sanat ovat vaikuttaneet moneen lukijaan – artikkelia on tätä kirjoittaessani luettu yli 50000 kertaa ja Kirsitien lauseita on siteerattu taajaan. Miksi kirje on vaikuttanut lukijoihin niin paljon?

  • Puoli vuosisataa Kaustisen kansanmusiikkijuhlia

    Mestaripelimanneja sekä festivaalitunnelmaa vuodelta 1972

    Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on tarjonnut unohtumattomia elämyksiä jo viidenkymmenen vuoden ajan. Yle Teema onnittelee puolen vuosisadan ikäistä festivaalia ja esittää synttäreiden kunniaksi kahden mestaripelimannin henkilökuvat sekä ohjelman festivaalista vuodelta 1972.