Hyppää pääsisältöön

Kameleonttien lyhyt maailmanhistoria

Klassisen Suomen tarinassa on monta kiinnostavaa vaihetta, jossa samat tekijät ovat kulkeneet yksi jalka klassisessa ja toinen kevyessä musiikissa. Onko Suomi tässä asiassa oman tiensä kulkija vai täynnä vaikutteiden kopioijia? Monet tietävät, miten Maurice Ravel (1875–1937) innostui jazzista ja lähes yhtä moni moittii Uuno Klamia (1900–1961) tämän kameleonttimaisen tuotannon plagioinnista. Minkälaisia muita kohtaamisia kätkeytyy esimerkiksi juuri ranskalaiseen musiikkiin?

Aikajana kattaa klassisesta erityisesti jazziin päin tehdyt loikkaukset. Sen tarkoitus ei ole osoittaa, että klassisen musiikin tausta pätevöittäisi rajanylityksiin jotenkin autenttisemmin kuin päinvastainen liikesuunta. Rock-oopperoista, Mozart-lainauksista ja progemuusikoiden klassisista taustoista on pikemminkin jo kerrottu niin monessa yhteydessä.

Mukaan uitetun soittolistan avulla voit itse päättää, kuinka puolivillaiselta tai virvoittavalta vaikutteiden imeminen on historian saatossa kuulostanut.

Säveltäjä Maurice Ravel
Säveltäjä Maurice Ravel Säveltäjä Maurice Ravel Kuva: yle Maurice Ravel
Säveltäjä Leonard Bernstein
Säveltäjä Leonard Bernstein Säveltäjä Leonard Bernstein Kuva: Touko Yrttimaa Leonard Bernstein

1846

Belgialainen Adolphe Sax (1814–1894) patentoi saksofonin, josta tuli myöhemmin olennainen elementti klassisen musiikin ja jazzin rajankäynneissä. Monet 1900- ja 2000-luvun sinfoniaorkesterille kirjoitetut teokset vaativat yhtä tai useampaa saksofonia kokoonpanonsa osaksi.

1887

Ranskalainen säveltäjä, kapellimestari ja pedagogi Nadia Boulanger syntyi. Hänen sävellysoppilaansa edustavat kiehtovalla tavalla erilaisille poluille päätyneitä hahmoja: Aaron Copland, Quincy Jones, Ástor Piazzolla, Michel Legrand, Philip Glass ja Egberto Gismonti. Jo tämän johdosta Boulanger ansaitsee olla poiminnoissa mukana.

1908

Musiikin impressionismin ykkösnimi Claude Debussy (1862–1918) sävelsi pianosarjaansa Children’s Corner sen viimeisen osan nimeltä Colliwog’s Cake Walk. Ragtime-musiikkia enteillyt tanssi cakewalk kukoisti Yhdysvalloissa noin kymmenen vuoden ajan 1900-luvun taitteessa. Tanssin idea oli mustille orjille ilveillä isäntien hienoille elämäntavoille. Vastaavasti valkoisille sen tanssiminen oli orjien elämäntavan rasistista esittämistä. Myös Debussyn Pariisi pääsi cakewalkin huumaan.

1923

Ranskalainen Darius Milhaud (1892–1974) sävelsi baletin La Création du monde (Maailman luominen). Vuotta aiemmin Milhaud oli käynyt New Yorkin Harlemissa, jossa hän ihastui suuresti kuulemaansa musiikkiin. Milhaud kertoi muun muassa mustien laulajien säestyksestä, jossa “yksi soittaja hallitsi monimutkaista lyömäsoitinten joukkiota”. Tätä rumpusettinä sittemmin tunnettua kummajaista ei siepattu balettiin, mutta sen sijaan saksofoni ja selviä vaikutteita kyllä. Koko Pariisin taide-elämä oli 1920-luvun alussa kallellaan arfikkalaisperäiseen eksotiikkaan.

1924

George Gershwin (1898–1937) sävelsi Rhapsody in Bluen pianolle ja orkesterille. Kappale sinetöi nousevan säveltäjänimen maineen. Jos jazz-vaikutteisen klassisen musiikin tarina pitäisi kiteyttää yhteen teokseen, se olisi tässä. Myöhemmin Gershwin sävelsi samaa tyyliä noudattaen orkesteriteoksen An American in Paris (1928) ja oopperan Porgy and Bess (1935).

1927

Itävaltalainen Ernst Křenek (1900–1991) sai valmiiksi oopperansa Jonny spielt auf (Jonny alkaa soittaa). Jonny-hahmo on tummaihoinen jazzviulisti. Leipzigin kaupunginteatterissa soineen ensiesityksen jälkeen teos nousi hitiksi ja myös tulevina vuosina natsihallinnon täystyrmäyksen kohteeksi.

1935

Säveltäjä Alban Bergiltä (1885–1935) jäi kesken Lulu-niminen ooppera. Teos sai täydeksi sovitetussa muodossaan ensiesityksen vasta vuonna 1979. Ihka oikea jazzbändi käy lavalla – siis librettoon merkittynä. Ooppera esitteli jazzista tutun vibrafonin ensimmäistä kertaa klassisen musiikin ympäristössä.

1935

Tshekkiläinen Erwin Schulhoff (1894–1942) sävelsi jazz-oratorion HMS Royal Oak. Teos kertoo brittilaivaston kahakasta, jossa miehistö kapinoi aluksen päällikön asettamaa jazzkieltoa vastaan. Schulhoff innostui 1920-luvun muotitansseista suuresti. Useamman pianoteoksen nimessä esiintyy sana jazz.

1945

Modernin musiikin juhlituin säveltäjälegenda Igor Stravinsky (1882–1971) sävelsi sooloklarinetistille ja jazzorkesterille Ebony Concerton. Tilaajana ja esittäjänä toimii amerikkalainen klarinetisti Woody Herman yhtyeineen. Stravinskyn seikkailut jazzin parissa alkoivat jo teoksilla Sotilaan tarina (1918), Ragtime (1918) ja Piano-Rag-Music (1919).

1963

Klarinetisti ja big band -kapellimestari Benny Goodman esitti Francis Poulencilta (1899–1963) tilaamansa klarinettisonaatin. Ranskalaissäveltäjä Poulenc kuoli sydänkohtaukseen vain alle kolme kuukautta ennen New Yorkin kuuluisassa Carnegie Hallissa tapahtunutta kantaesitystä. Goodman toivoi hartaasti, että säveltäjä itse olisi tullut soittamaan piano-osuuden.

1973

Hollantilainen Louis Andriessen (s. 1939) sävelsi yhdeksälle puhaltajalle, pianolle ja kontrabassolle teoksensa On Jimmy Yancey. Se on kunnianosoitus boogie-woogie-pianisti Jimmy Yanceylle (1894–1951). Tämän edustama tyyli kehittyi 1920-luvulla ragtimen pohjalta. Andriessen on ollut jo pitkään alankomaalaisen nykymusiikin johtava nimi ja sävellyspedagogi.

1979

Virolaissäveltäjä Erkki-Sven Tüür (s. 1959) perusti In Spe -rockyhtyeen. 2000-luvulla kansainvälistä suosiotaan kasvattanut Tüür kuuluu taidemusiikin säveltäjien joukossa rock-sukupolveen, joka ei peittele taustaansa. Suomessakin esitetty viides sinfonia (2004) on kirjoitettu sähkökitaralle, orkesterille ja big bandille.

Zappa mullisti rock-ilmaisua muun muassa Igor Stravinskyn ja Edgard Varèsen musiikista otetuilla vaikutteilla.

1984

Vuonna 1984 ilmestyi LP-levy nimeltä Boulez conducts Zappa: The Perfect Stranger. Kapellimestarilegenda Pierre Boulez (1925–2016) esittää kolmella raidalla yhdessä pariisilaisen Ensemble InterContemporainin kanssa Frank Zappan musiikkia. Nimikappaleen Boulez myös tilasi erikseen Zappalta. Tarinasta tiedetään monesti sen toinen puoli: Zappa mullisti rock-ilmaisua muun muassa Igor Stravinskyn ja Edgard Varèsen musiikista otetuilla vaikutteilla.

1990

Vuonna 1990 kapellimestari, säveltäjä ja pianisti Leonard Bernstein kuoli. Hän antoi vuosikymmenten ajan kasvot koko amerikkalaiselle “crossoverille”. Bernstein tunnetaan muun muassa West Side Story -musikaalistaan.

1992

Minimalisti Philip Glassin (s. 1937) ensimmäinen sinfonia sai lisänimen Low. Se perustuu David Bowien Low-albumin (1977) musiikkiin. Neljäs sinfonia Heroes (1996) jatkoi vastaavaa Bowie-konseptia. Nykymusiikin säveltäjistä juuri Glass on saavuttanut pop-tähteyttä lähimpänä olevan aseman.

1996

valmistunut Mark-Anthony Turnage (s. 1960) sävellys Blood on the Floor aloitti putken, jossa brittisäveltäjä on operoinut jazzsolistien kanssa. Turnagen kanssa ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi saksofonisti Joe Lovano, rumpali Peter Erskine ja kitaristi John Scofield. Säveltuotannossa painottuvat solistille ja orkesterille kirjoitetut kappaleet.

2012

Steve Reich (s. 1936) teki modernille taiderockille kunniaa sävellyksellään Radio Rewrite. Helsingin juhlaviikoillakin vuonna 2015 kuultu kamarimusiikkiteos pohjautuu Radiohead-yhtyeen kappaleisiin “Everything in Its Right Place” sekä “Jigsaw Falling into Place”. Reich on ammentanut koko uransa ajan jazzista. Tähän kiinnostukseen ovat sisältyneet myös musiikinlajin juuret Länsi-Afrikassa.

Kapellimestari Dalia Stasevska kuvailee, millaisten innoitusten kautta klassisesta musiikista tuli hänelle väkevän syventymisen kohde.