Hyppää pääsisältöön

"Rasismia Espanjan kentillä - poikani henkeä uhattiin!"

Futismutsi Espanjassa tuntee olevansa muukalainen katsomossa: "En ole mistään kotoisin ja toisaalta kotini on kaikkialla. Istun täyteen buukatussa lentokoneessa jossakin Ranskan yllä reitillä Málaga-Helsinki. Katselen ympärilläni olevia ihmisiä. Ovatkohan he menossa kotiin vai tulossa sieltä?"

Ikävä johonkin on jatkuva seuralainen. Vaikkapa yksi sana muiden sanojen joukossa voi laukaista hurjan määrän viiltäviä ikävän tunteita. Joskus riittää tuoksu tai laulu ja olen valmis pakkaamaan laukkuni. Varmistus sille, etten pääse ikävästä eroon Suomessakaan, on kaipaus takaisin Espanjaan ja sen kulttuurin pariin. Suomessa hiljaisuus iskee vasten kasvoja, kun taas Espanjassa tarvitaan välillä korvatulppia.

Juuri nyt tuntuu, ettei tämän tärkeämpää aihetta voi olla. Eetun seuraa Alhaurín de la Torrea kohtasi suuri suru ja järkytys. Seuran miesten kakkosjoukkueen pelaajaa puukotettiin hengenvaarallisesti rintaan pelin jälkeen Málagan El Palossa. Puukottajina oli kaksi vastustajan pelaajaa heidän kotikentällään. Toinen puukottaneista pelaajista oli kyseisessä pelissä mukana, mutta toinen pelaaja ei kuulunut ollut tuossa pelissä joukkueen kokoonpanoon.

El Palon huoltaja loukkaantui myös saadessaan puukoniskun reiteensä. Onneksi puukotettu pelaaja selvisi hengissä, mutta seuran presidentin mukaan kuolema oli alle yhden sentin päässä.

Iskuja oli kaksi, joista toinen osui niin lähelle sydäntä, että uhri jouduttiin leikkaamaan. Surullista, mielivaltaista ja pelottavaa. Hyökkäys tapahtui heti pelin jälkeen pukukopissa. Se oli harkittu teko, jonka tarkoituksena oli pelaajan tappaminen. Puukotettu pelaaja on tällä hetkellä toipumassa hyvin, ja hän sanoi lehdistötilaisuudessa haluavansa kovasti takaisin pelaamaan, jopa vieläkin kovemmin kuin ennen tätä tapahtumaa. Näimme hänet jo katsomossa kannustamassa oman seuransa joukkuetta.

Minkä tahansa seuran kentällä voi tapahtua tällainen murhenäytelmä eikä kaikkea voi koskaan kontrolloida. Minunkin oma poikanikin on pelannut kyseisellä kentällä ja hän on pelannut myös siinä joukkueessa, jossa uhriksi joutunut 24-vuotias pelaaja pelasi. Eetu olisi voinut aivan hyvin olla maalivahtina tuossa pelissä.

graffitti fairplay
Monesti futiskentillä nähdään käyttäytymistä, jossa ei ole tietoakaan Fair play-meiningistä vaan käytös on surullista, harmillista, ärsyttävää, pelottavaa, vaarallista ja epäkunnioittavaa. graffitti fairplay Kuva: Yle/Rosa Wicklund futismutsiespanjassa

Olen itsekin istunut El Palon jalkapallokentän katsomossa kylki kyljessä espanjalaisten miesten seassa. Ilmapiiri on ollut kyräilevää ja jossain määrin myös vihamielistä.

Eetun joukkueelle on huudeltu tappouhkauksia jopa kerrostalon parvekkeelta. Alan vähitellen ymmärtämään miksi eräs espanjalainen ex-futari sanoi minun olevan hullu mennessäni tietyille kentille katsomaan Eetun pelejä. Rehellisesti sanottuna on ollut muutama kerta, jolloin olen miettinyt uskallanko nousta autosta ja mennä kentälle.

Periaatteenani on, että jos Eetu pelaa niin futismutsikin on katsomossa.

Yritimme istua tyttäreni kanssa huomaamattomina huput päässä... tuolla kentällä tunsimme selvästi sen rasismin mihin olemme törmänneet.

Erotuomari on joutunut keskeyttämään pelin monesti ja juossut koppiin odottamaan poliisien saapumista paikalle. Olen väistellyt muita vanhempia katsomossa, kun nyrkit ovat alkaneet heilua.

Eetun ensimmäisellä pelireissulla miesten Tercera Divisiónin kanssa yritimme istua tyttäreni kanssa huomaamattomina huput päässä Antequerassa. Olimme ainoat ulkomaalaiset eikä muita naisiakaan juuri näkynyt. Vaikka jalkapallo tunnetusti yhdistää ihmisiä ympäri maailman, niin tuolla kentällä tunsimme selvästi sen rasismin mihin olemme monesti ulkomaalaisina törmänneet espanjalaisessa futiksessa.

Yksi mies roikkui aidassa katsoen Eetua silmiin ja huutaen aikovansa tappaa hänet.

Tunnelma oli aggressiivinen, ja Eetun mennessä pukukoppiin pelin jälkeen näky oli aika hurja. Rautainen aita esti katsojia pääsemästä pelaajien kimppuun, ja yksi mies roikkui aidassa katsoen Eetua silmiin ja huutaen aikovansa tappaa hänet. Lopulta kuusi poliisia turvasi joukkueen matkan pukukopilta bussiin.

Eetu kävelee kohti kameraa
Susan Wicklund: "Koskaan ei tiedä uudelle jalkapallokentälle mennessä minkälainen vastaanotto pelaajilla ja vanhemmilla on edessään." Kuvassa Eetu Wicklund. Eetu kävelee kohti kameraa Kuva: Yle/Rosa Wicklund futismutsiespanjassa

Keskustelemme perheenä usein espanjalaisessa jalkapallossa esiintyvästä väkivallasta. Väistämättähän se jättää jälkensä vaikkei sitä haluaisi tunnustaa.

Pelolle ei haluaisi antaa valtaa, mutta kyllä se jonkinasteinen pelko on nyt tullut jäädäkseen. Toisaalta voisi myös ajatella tuon pelon olevan hyväkin asia, jotta osaisimme olla valppaana ja varoa.

Eetu kertoi pelänneensä ensimmäisessä puukotuksen jälkeisessä pelissä El Paloa vastaan.

Eetu kertoi pelänneensä ensimmäisessä puukotuksen jälkeisessä pelissä El Paloa vastaan. Voiko väkivaltaa kuitenkaan varoa itse pelissä? Pelaajat ovat toistensa ja myös ulkopuolisten tekijöiden armoilla.

Olenko huono äiti, kun annan poikani kuunnella sydäntään ja toteuttaa haaveitaan? Joudun miettimään vanhempana ja äitinä missä kulkee se raja, jolloin ollaan menty liian pitkälle.

kampitus
Jokaiseen palloon ja tilanteeseen mennään täysillä ja se kuumentaa välillä tunteet niin että poliisit tarvitaan turvaamaan rauhaa kentällä ja katsomossakin kampitus Kuva: Yle/Rosa Wicklund futismutsiespanjassa

Olemmeko jo niin integroituneita espanjalaiseen jalkapalloon ettemme enää näe kokonaisuutta. Yritän muistaa espanjalaisen valmentajan sanat pari vuotta sitten: ihan sama missä maassa Eetu pelaa, tärkeintä on että poika on happy, onnellinen. Yritän myös kuunnella omaa sydäntäni ja kysyä siltä missä oma sydämeni on happy.

Hetkellinen epätoivo iskee tähän futismutsiin, sillä en tiedä missä asun ensi vuonna. Vielä emme tiedä minne pallo pomppii, emmekä osaa arvioida sen pompun korkeutta tai pituutta. Sen tiedämme, että pallon perässä mennään ja olemme jatkuvasti valmiina nopeisiin siirtoihin.

Susan Wicklund

LUE myös muut Futismutsi Espanjassa -tekstit:

- "Espanjassa olen futismutsina pulassa - jatkuvaa prässiä ja puolustusta!"
- "Toteutin unelmani - asun Espanjassa futismutsina"
- "Potkut tuli joukkueesta – kun ei puhu tarpeeksi espanjaa"

LUE miten Susanista tuli Futismutsi Espanjassa: "Kaikki on mahdollista meille suomalaisillekin"

KESKUSTELUA lasten harrastuksista osoitteessa yle.fi/futisvanhemmat tiistaina klo 20.30 - sen jälkeen kun sarjan toinen jakso on tullut TV1:ltä klo 20 alkaen. Tiistaina 19.4. keskustelussa mukana Futismutsi Espanjassa.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä Facebookissa ja osallistu keskusteluun.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."