Hyppää pääsisältöön

Basso Visa Kohva: "Myöhäisheränneenä löydän jatkuvasti jotain uutta ja isoa."

Basso Visa Kohva opiskeleen ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla.
Basso Visa Kohva opiskeleen ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla. Kuva: Yle/Laila Kangas visa kohva

"Kuukauden jatkuvan suostuttelun jälkeen hän sai minut ilmoittautumaan pääsykokeisiin. Se oli menoa." - Ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla opiskeleva basso Visa Kohva oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 20.4.2016.

Kuka?

Olen Visa Matias Kohva, syntynyt 20.07.1984 Helsingissä. Olen naimisissa ja asun Kruununhaassa.

Minulla on tiedetausta. Olen opiskellut pitkällisesti kemiaa ja ympäristöekonomiaa, mutta sittemmin jättänyt tieteen vain harrastukseksi. Yritän pysyä perillä maailman menosta parhaani mukaan niin tieteen kuin muidenkin alojen puolelta.

Isäni harrasti kontrabassonsoittoa, käsittääkseni lähinnä populaarimusiikin puolella ja äitini harrasti kuoro- ja yksinlaulua laulun B-kurssiin saakka. Molemmat ovat ammatiltaan lääkäreitä. Molemmat veljeni laulavat kuoroissa.

Mistä?

Lähinnä Helsingistä, lukuunottamatta vuotta Kanadassa yhdeksänvuotiaana.

Olen käynyt Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun pitkän rupeaman - kolmannelta luokalta lukion kolmannelle - minkä jälkeen siirryin Helsingin Yliopistoon kemiaa opiskelemaan. Yliopistolla ehdin opiskella myös matematiikkaa, tietojenkäsittelytieteitä ja ympäristöekonomiaa. Vuonna 2011 aloitin opintoni Sibelius-Akatemialla.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä?

Turun saaristossa sijaitsevan sukumökin rannasta avautuu näkymä maailman hienoimpiin auringonlaskuihin. Pyrin käymään saaressa ainakin kerran vuodessa. Lapsuudesta tutussa paikassa kesän viettäminen tuo mukavaa pysyvyyttä alati muuttuvaan elämään.

Musiikki

Olen laulanut kuoroissa lukiosta asti, mutta ensimmäisillä yksinlaulutunneilla kävin vuoden 2011 alussa.

Musiikkiopinnot

Selkein vaikuttaja on ollut Tapani Plathan, joka oli ensimmäinen lauluopettajani. Hän opiskeli tuolloin itse Sibelius-Akatemiassa. Käytännössä jokaisella laulutunnilla Tapani kysyi, että olinko ikinä miettinyt laulajan uraa ja muistutti, että Akatemialla oli pääsykokeet tulossa. Kuukauden jatkuvan suostuttelun jälkeen hän sai minut ilmoittautumaan pääsykokeisiin. Se oli menoa.

Muita instrumentteja en juuri osaa. Säestän heikohkosti pianolla.

Tärkeimmät opettajat

Toistaiseksi olen opiskellut vain Hannu Niemelän opetuksessa. Yksittäisiä tunteja olen saanut mm. Mika Karekselta ja Soile Isokoskelta.

Olen nyt oopperakoulutuksessa ensimmäistä vuotta, joten vielä on noin puolitoista vuotta maisteriopintoja jäljellä. Toki olen jo alkanut hahmotella A-kurssiohjelmistoa.

Basso Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana 20.4.2016.
Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana. Basso Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana 20.4.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen vesa kytöoja

Lempisäveltäjät

Nämä ovat aina mahdottoman hankalia kysymyksiä. Minusta tuntuu, etten ole vielä löytänyt lempisäveltäjääni, vaikka monet puhuttelevat kyllä, muun muassa Verdi ja Gounod.

Lempiteokset

Taikahuilu. Vaikkei se musiikillisesti tai näyttämöllisesti ole mielestäni parasta ikinä, on se teos, jonka sain ensimmäisenä tehdä lavalla ja jonka myötä löysin syvemmän intohimon oopperaan.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?

Olen katsonut dokumentteja, kun klassisen musiikin ammattilaiset puhuvat siitä biisistä tai hetkestä, joka muutti kaiken. Minulla tällaista valaistumisen hetkeä ei ole, enkä pidä klassista musiikkia tai oopperaa minään ylimpänä taidemuotona. Hyvin pitkään jopa inhosin oopperaa enkä juuri muutenkaan kuunnellut klassista musiikkia kuin elokuvissa. Tietyn hetken sijaan olen ennemminkin hiljalleen lämmennyt sille ja myöhäisheränneenä löydän jatkuvasti jotain uutta ja isoa.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Musiikki, jossa on voimaa. En tarkoita niinkään dynamiikkaa kuin tunnetta. Samaa voimaa löytyy niin Stravinskin Kevätuhrista kuin Dead Kennedysin Kill the Poorista, niin Bachin Mache dich, mein Herze reinista kuin Suzanne Vegan The Queen and the Soldierista. Musiikin voima on uskomaton ja arvaamaton. Sama kappale saattaa soida jossain ostoskeskuksen taustamusiikkina ja sitten saada itkemään, kun kuuntelet sen kotona levyltä.

Idolit

Tähän täytyy vastata Freddie Mercury. Sinällään varsin ujon ihmisen valtaisa lavakarisma puhuttelee rajattomasti. Myös Queenin periaatteessa yksinkertaisen populaarimusiikin kokeellisuus ja muuntautumiskyky vaikuttavat, ilmeisenä esimerkkinä vaikka levykokonaisuus A Night at the Opera.

Harrastukset

Harrastukset ovat jääneet vähemmälle mutta mahdollisuuksien mukaan käyn seinäkiipeilemässä ja pelaan lauta- ja roolipelejä ystävieni kanssa. Muutenkin olen pesukestävä nörtti. Vietän myös aikaa luonnossa mielelläni, vaikkapa sienestäen, meloen tai muuten vain oleskellen.

Erityisesti produktioiden aikaan vie musiikki ja muu siihen liittyvä suuren osan ajasta ja muu elämä kärsii. Silloinkin ehdin kuitenkin kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja. Pyörä on enemmän kulkuväline kuin harrastus.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Oopperalaulaja, toivoa saattaa.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja laulaminen?

Ei, mutta kun yksi tie on käyty loppuun tavalla tai toisella, ei toinen ole kaukana. Muurahaiset erikoistuvat yhteen asiaan eivätkä kykene muuhun, ihminen on onneksi monipuolinen ja muuntautumiskykyinen.

Entä muuta?

Musiikin myönteisiä vaikutuksia hyödynnetään liian vähän, erityisesti psyykkisissä sairauksissa voidaan saada erilaisista musiikkiterapian muodoista usein suurtakin hyötyä. Olen kokenut tämän merkittävällä tavalla myös henkilökohtaisesti.

Kantapöydän suorassa lähetyksessä Visa Kohva esittää Bartolon aarian La vendetta Mozartin oopperasta Figaron häät, joka on oopperaluokan kevään 2016 produktio. Pianistina videolla on korrepetiittori Tero Valtonen.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.