Marko Gustafsson
Yle
Huhtikuun lopulla vuonna 1986 nuori ydinvoiman kannattaja Risto Isomäki ei ollut aluksi lainkaan huolissaan Tshernobylin vuoksi, mutta kun tietoa onnettomuudesta tihkui lisää, alkoi Isomäelle tulla epämukava olo.
”Muistan hyvin sen päivän, kun kuulin ensimmäisen kerran onnettomuudesta. Kävelin Tampereella, kun vastaan tuli tuttuja, jotka hyvin huolestuneina kertoivat, että Ukrainassa on tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus. He olivat peloissaan. Tuleeko Suomeenkin tappavaa radioaktiivista saastetta? Minä rauhoittelin, että ei meillä ole mitään hätää ja että todella vakava onnettomuus ei ole edes mahdollinen”, kirjailija Risto Isomäki muistelee illan Arkistovieraana -ohjelmassa.
Tiedon pimitystä
Silloisessa Ukrainan neuvostotasavallassa lauantaina 26. 4. 1986 tapahtuneen Tshernobylin Ydinvoimalaonnettomuuden INES-yksikkö oli 7, mikä tarkoittaa vakavinta onnettomuutta. Säteilytasojen poikkeuksellinen nousu havaittiin vuorokausi onnettomuuden jälkeen jo tuhannen kilometrin päässä voimalasta, mutta syytä arvojen nousuun ei tiedetty.
Suomessakin säteilytason nousu huomattiin, mutta asiasta tiedotettiin vasta kolme päivää myöhemmin maanantaina. Säteilyturvakeskuksen tiedotteessa kerrottiin, että radioaktiivisuutta oli havaittu ja että se oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Epäily varmistui, kun Neuvostoliitto myönsi Tshernobylin voimalaonnettomuuden maanantai-iltana 28. 4., kolmen päivän viiveellä.
Ajankohtainen kakkonen oli hienosti hereillä
Teeman Elävä arkisto esittää 30 vuoden takaa Ajankohtaisen kakkosen erikoislähetyksen, jota oli aikaa tehdä vain päivän verran. Faktojen kerääminen oli todella hankalaa ja tietoliikenne toimi lankapuhelinten ja telefaksien varassa, mutta Ylen ajankohtaistoimitus onnistui pusertamaan kokoon hienon lähetyksen.
Tiistaina 29. 4.1986 lähetetyssä ohjelmassa haastatellaan ydinvoima-asiantuntijoita, voimalan lauhdevesistä kalaa pyytäviä neuvostoliittolaisia, tavataan Kiovasta palaavia suomalaisia ja näytetään materiaalia, jossa ydinvoimaviranomaiset vakuuttelevat laitosten turvallisuutta.
Tajusin että minua oli petetty. Tiedot ydinvoimaloiden turvallisuudesta osoittautuivat vääriksi, jopa valheiksi.
Risto Isomäki oli luottanut ydinvoima-asiantuntijoiden vakuutteluun, että vakavia onnettomuuksia ei yksinkertaisesti voi tapahtua. Päivien kuluessa ja onnettomuustietojen tarkentuessa Isomäen epäusko lisääntyi ja luottamus alkoi muuttua kiukuksi.
Kun muut olivat peloissaan, oli Isomäki raivoissaan. Hän alkoi perinpohjaisesti tutkia ydinvoimaa ja tiedon lisääntyessä Isomäen ydinvoimamyönteisyys alkoi vähentyä.
En tehnyt heti ihan täyskäännöstä ydinvoima-asiassa Tshernobylin seurauksena.
"Aloin penkoa ydinvoimaan liittyviä asioita vakavasti Tsernobylin seurauksena, mutta ajattelin senkin jälkeen vielä muutaman vuoden ajan että ydinvoimalla saattaisi olla jokin rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Toki minua totta kai suututti, kun olin uskonut asiantuntijoiden väitteitä siitä, että ydinvoimalassa ei voi tapahtua räjähdyksiä ja että ydinvoimalaonnettomuus ei missään olosuhteissa voisi levittää radioaktiivisia aineita paljon voimalan välitöntä ympäristöä kauemmas."
Isomäki oli jo aiemmin puhunut siitä, että ydinteknologian kehittäminen sai liian suuren osan, useissa maissa jopa yli 90 prosenttia, uusien energiamuotojen kehittämiseen käytetyistä valtioiden maksamista tutkimusmäärärahoista ja muista tukiaisista. Isomäen mielestä osuus oli liian suuri, kun sitä verrattiin ydinvoiman suhteellisen vähäisiin saavutuksiin hiilipäästöjen ja ilmansaasteiden vähentämisessä. Myös muille energiamuodoille pitäisi antaa paremmat kehittämismahdollisuudet.
Ydinvoimalat palvelevat myös aseteollisuutta
"Toki tiesin jo ennen Tshernobyliäkin, että ydinvoimalla ja ydinaseilla on kytkentöjä, en vain ymmärtänyt miten suoria nämä kytkennät ovat ja miten pitkälle kyse on aivan samasta teknologiasta.
Myös ydinenergian edullisuutta oli liioiteltu, eikä ydinjätteen loppusijoitusongelmaan tuntunut löytyvän kestävää ratkaisua."
Nykyään on päivänselvää, että ydinvoimaan satsaaminen on taloudellisesti kestämättömällä pohjalla.
Miksi Suomessa panostetaan edelleen ydinvoimaan?
"Yksinkertainen selitys on se, että Ranska ja Venäjä haluavat ydinreaktoreiden viennistä itselleen merkittävän vientituotteen ja ne tarvitsevat itselleen toteutuneita ydinvoimalakauppoja. Valitettavasti Suomi on lähtenyt mukaan heidän ydinvoimabisnekseensä", Isomäki toetaa.
"Ydinvoimaloiden rakentaminen on todella kallista. Samaan aikaan aurinko- ja tuulivoimateknologia kehittyy koko ajan ja niiden tuottama sähkön hinta halpenee jatkuvasti, kun taas ydinvoimalla tuotettu sähkö pysyy kalliina. Ydinvoimaan sitoutumalla suomalainen liike-elämä ankkuroi itsensä sellaiseen tulevaisuuteen, jossa käytetään kalliimpaa sähköä."
Suomessa on pieni taloudellinen ja poliittinen eliitti, joka päättää mitä tehdään ja sitten käydään muodon vuoksi julkista keskustelua.
Isomäki peräänkuuluttaa tietoon perustuvaa avointa vertailua ja keskustelua. Suomalainen tapa käydä julkista keskustelua on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Ruotsissa. Kun Ruotsissa ensin keskustellaan ja vertaillaan ja sitten päätetään, niin Suomessa ensin päätetään ja sitten keskustellaan.
"Tällaisen jälkikäteen käytävän keskustelun päämääränä on saada ihmiset "ymmärtämään" miksi jo tehty päätös on oikea ja hyvä", Isomäki huomauttaa.
Isomäki "ennusti" Fukushiman onnettomuuden
Finlandia-ehdokkaana olleessa romaanissaan Sarasvatin hiekkaa lsomäki kirjoitti lähes yksi yhteen Fukushiman kaltaisen onnettomuuden. Ja kun Fukushiman ydinvoimala Japanissa jäi viisi vuotta sitten tsunamin alle, ei Isomäki edes yllättynyt.
"Oli valitettavasti odotettavissa, että tällainen onnettomuus tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Tsunamit ovat melko yleisiä, ja ydinvoimaloita on paljon merten rannoilla."
Isomäki on kirjoittanut tietokirjoja ympäristöstä, kehitysmaapolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta. Ydinvoimasta häneltä on ilmestynyt kolme tietokirjaa ja ydinvoima-aihe esiintyy usein myös hänen romaaneissaan. Isomäen seuraavassa romaanissa jahdataan Isis-terroristeja, jotka ovat kaapaneet ydinjätekuljetuksen. "Syksyllä ilmestyvä Haudattu uhka oli viimeistelyvaiheessa, kun Belgian terrori-iskut tapahtuivat. Tuli aika hutera olo, kun kuulin uutisista, että terroristien listalla oli ollut mahdollisesti myös isku ydinvoimalaan", Isomäki sanoo.
Muumitarina aiheutti rimakauhun
Risto Isomäen vanhemmat lukivat pojalle paljon ja hän halusi tulla kirjailijaksi jo ennen kuin osasi itse lukea ja kirjoittaa.
"Tarinat kiehtoivat valtavasti ja ymmärsin että kirjailija tuottaa niitä ja siksi halusin kirjailijaksi."
Mutta opittuaan lukemaan Isomäki alkoi epäröidä ammatinvalintaansa. Hän luki viisivuotiaana Muumipeikko ja pyrstötähti –kirjan joka oli niin vaikuttava kokemus, että se pani pikkupojan pohtimaan, olisiko hänestä sittenkään kirjailijaksi.
"Tarina oli niin huikea sivujuonineen, että olin jonkin aikaa lähes masentunut, kun tajusin, etten koskaan kykenisi moiseen."
Isomäki voitti kuitenkin Muumi-kirjan rakentaman rimakauhun ja sittemmin pikkupojan haave on moninkertaisesti toteutunut. Risto Isomäki on kirjoittanut 1990 luvun alusta lähtien vähintään kirja per vuosi -tahdilla sekä tietokirjoja että romaaneja.
Ikuinen optimisti
Isomäki sanoo olevansa sitoutunut gandhilaisuuteen, millä hän tarkoittaa konfliktien välttämistä tunnistamalla ristiriitojen ydin ja kunnioittamalla vastapuolta. "Olen sikäli omanlaiseni gandhilainen, että en ole modernisaatio- ja teknologiavastainen, vaan uskon myös tekniseen osaamiseen. Olen myös ikuinen optimisti. Uskon aidosti, että asioihin voi vaikuttaa ja maailma voi mennä parempaan suuntaan."
Lue lisää:
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Suomen uutisissa
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa lähellä Prypjatin kaupunkia. Ydinvoimalan reaktorin ydin suli ja radioaktiivisia saasteita levisi laajalti Eurooppaan. Radioaktiiviset säteilyarvot kohosivat myös Suomessa, mutta säteilyn syytä ei aluksi tiedetty. Tšernobylin katastrofi oli historian vakavin ydinvoimalaonnettomuus ja näin siitä uutisoitiin Suomessa.
Lue lisää:
Tšernobylin babuškat
Kolme sisukasta vanhaa naista elää ja on elänyt vuosia Tšernobylin vaurioituneen ydinreaktorin lähellä, kielletyllä alueella.
Yle Areenassa
Lue lisää:
Tšernobylin lapset joutuivat kärsimään aikuisten huolimattomuudesta
Vuonna 1990 nuortenohjelma Kasmasiinissa tavattiin ukrainalaisia teinejä, jotka olivat kotoisin Tšernobylin alueelta.
