Hyppää pääsisältöön

"Että pahat paraneisi" – loitsujen jäljillä

Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee
Impilahdelta kotoisin oleva Matrona Kyyrönen loitsee 1914 Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee Kuva: A.O. Väisänen / Museovirasto Loitsut ja taiat,nainen

Vielä vuosisata sitten uskottiin, että loitsujen sanoilla on voima parantaa ja tuhota, nostattaa henkiä ja karkottaa paholaisia. Jokaisessa suomalaisessa pitäjässä oli parantaja, joka taisi muun muassa ”verensulkusanat” verenvuodon pysäyttämiseksi. Osa loitsuista oli arkisempia ja käytössä jokapäiväisessä elämässä karjanhoidosta kipujen lievitykseen.

Kun ihminen on halunnut hallita yliluonnollisia voimia ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun, on avuksi otettu sanan voima. Loitsuja tutkinut professori Anna-Leena Siikala kirjoittaa kirjassaan ”Suomalainen šamanismi”, kuinka loitsuissa käytettyjen sanojen uskottiin olevan todellisessa yhteydessä kohteeseensa. Yliluonnollisia ilmiöitä tai olentoja koskevissa sanoissa oli kohteensa voimaa eli väkeä. Myös väkevistä teoista ja tapahtumista kertominen ajankohtaisti nuo tapahtumat uudelleen.

Yksi vanhimpia äänitettyjä suomalaisia loitsuja on karjalaisen runonlaulajan Petri Shemeikan (1821/1825–1915) lausuma tulen loitsu. Suomalainen kansanmusiikintutkija, säveltäjä ja toimittaja Armas Launis taltioi sen fonografilla vuonna 1905.

Synty, rukous, manaus ja kertomus

Loitsuja käytettiin moniin tarkoituksiin, kuten parantamiseen karjanhoitoon, ja metsästykseen. Osa loitsuista kuten kotitalouteen liittyvät loitsut ovat olleet laajemmalti käytössä ja perinne kulkenut kansan keskuudessa suusta suuhun. Osa on ollut salaisempia ja vain tiettyjen parantajien ja tietäjien hallussa.

Loitsu voitiin lausua, kuiskata, ajatella tai laulaa. Esitystapa valittiin tilanteen mukaan, joskus yhdistellen kaikkia tyylejä hiljaisesta mutinasta laulamiseen. Oikea esitystapa ja sanamuoto olivat tärkeitä, mutta loitsut myös muokkaantuivat paikkakunnan oman murteen ja sanontojen mukaan.

Karjalaisia tapoja käsittelevässä ohjelmassa vuodelta 1965 nähtiin harvinainen demonstraatio, kun Suojärveltä kotoisin oleva Elmi Tsokkinen esitti loitsuja. Studioon lavastetussa saunassa Tsokkinen kylvettää nukkevauvaa ja loitsii. Aluksi hän suorittaa ns. mittuuta, eli tutkii jäsenten välisiä etäisyyksiä ja kehon eri puoliskoja, sillä aikoinaan uskottiin monien vaivojen johtuvan kehon epäsymmetrisyydestä. Sitten Tsokkinen pirskottaa vihdalla vettä kiukaalle ja lausuu muun muassa sanat "Puun löyly, kiven lämmin, hiki vanhan Väinämöisen". Lauteilla istuessaan hän loitsii ja sivelee nukkevauvan selkää vihdalla.

Loitsut jaetaan usein neljään ryhmään: synty-, rukous-, manaus-, ja kertomus- eli vertausloitsuihin. Syntyloitsut perustuvat loihdittavan kohteen alkuperän eli synnyn tuntemiseen ja sen julkilausumiseen. Rukousloitsut muistuttavat rukousta, mutta niiden ajatellaan tehoavan suoraan ja sanojen toistaminen synnyttävän halutun ihmeen. Manausloitsut ovat muodoltaan käskyjä tai kieltoja. Kertomus- eli vertausloitsussa kuvataan tapahtumaa, joka halutaan saada aikaan parantamistilanteessa. Monet kertomusloitsut ovat peräisin kristilliseltä ajalta ja niissä kerrotaan yleensä Jeesuksen tai jonkin pyhimyksen elämästä tilanteeseen sopiva tapaus.

Synty eli jonkin asian myyttinen alkuperä on ollut oleellinen osa muinaista maailmankuvaa. Uskottiin, että asioita voitiin hallita tuntemalla niiden synty ja loitsimalla vaikkapa sairauden, vihollisen, raudan, veren tai pedon alkuperästä ja kehityksestä saatiin siihen vaikutettua. Esimerkiksi käärmeiden syntysanoja käytettiin niiden karkottamiseen ja puremiin. Alla olevassa näytteessä kuullaan käärmeen loitsu Pekka Tuovisen lausumana. Tuovinen oli Pohjois-Karjalassa Valtimossa asunut pelätty noita ja tietäjä, joka oli oppinut taitonsa isältään. Toisessa näytteessä Vienan Uhtualla vuonna 1888 syntynyt Jenni Lampinen esittää tulen loitsun.

Parantava loitsu

Yksi loitsujen merkittävimmistä käyttötarkoituksista oli parantaminen. Lähes jokaiselle taudille ja vaivalle oli omat loitsunsa.

Loitsujen vaikutuksia on tutkittu melko vähän. Lääketieteellisesti niitä on selitetty suggestiolla. Usko loitsun tehoon voi aiheuttaa paranemisen placebo-vaikutuksen tapaan.

Verenpysäyttäminen tai seisauttaminen sanan ja tahdon voimalla on tunnettu tapa monilla kansoilla. 1900-luvulle tultaessa Suomessa oli verenpysäyttäjiä vielä lähes joka pitäjässä, joissain useampikin. Alunperin vuonna 1973 taltioidussa otteessa kuullaan Suojärven kylässä Karjalassa asuneen Jaakko Köpösen lausuvan verenseisautusloitsun. Jos haavan oli aiheuttanut veitsi, purtiin veistä ja hoettiin loitsu, sitten puhallettiin ja sylkäistiin. Sylkeminen oli yleinen loitsujen yhteydessä käytetty tehokeino.

Suomenkielisiä loitsuja on taltioitu myös Venäjän puolelta. Taltiossa vuodelta 1937 Inkerissä Väikylän kylässä syntynyt Paro Mägi lausuu verenseisautusloitsun. Toisessa otteessa kuullaan verenseisautusloitsu ja loitsu tulehtumista vastaan karjalaissyntyiseltä Olga Hepoaholta.

Vedä vihas, paranna sijas, pidä itte kipus

Kirveen taikka veitsen aiheuttama haava oli aikoinaan yleinen vaiva. Verensulkuloitsujen lisäksi niitä hoidettiin raudan sanoilla, joilla pyrittiin vaikuttamaan tilanteeseen puhuttelemalla vaivan aiheuttajaa eli rautaista kirvestä aina raudan olemukseen saakka. Alla olevassa näytteessä parantaja Aatu Kela lausuu "raudanvihan" parantamisloitsun.

Rautaan liittyvän loitsun muistaa myös Sodankylän Moskuvaarassa asunut Miina Moskuvaara eli Mosku-Miina. Jos haavan oli aiheuttanut veitsi tai kirves, niin sitä purtiin, syljettiin kolme kertaa ja lausuttiin: "Rauta raiska saatana, vedä vihas, paranna sijas, pidä itte kipus". Mosku-Miina paransi ihmisiä sekä eläimiä loitsuilla, joita hän oli oppinut äidiltään. Lappilainen kirjailija Annikki Kariniemi haastatteli 75-vuotiasta Mosku-Miinaa vuonna 1953. Rautaloitsun lisäksi Miina lausuu muun muassa loitsun, jota käytettiin, jos lehmä oli vahingossa niellyt naulan.

Mene tuonne kiven alle, kidu siellä kinnahainen, paru siellä pannahainen

Monien sairauksien kuten syövän ajateltiin olevan pahojen henkien aiheuttamia. Ohjelmaotteessa vuodelta 1965 toimittaja Tapio Kautovaara kertoo syöpään liittyvistä uskomuksista ja esittää koin loitsun. Perinnetiedon mukaan ilkeällä henkiolennolla Loviattarella on yhdeksän pienen pientä lasta. Jokainen niistä aiheuttaa ihmiselle erilaisia sairauksia. Yksi sairauksista on syöpä eli koi. Koin ja Jeesuksen kohtaamisesta kertova loitsu tunnettiin latinalaissaksalaisena versiona jo 1200-luvulla. Suomeen se tuli Norjasta ja Ruotsista. Henrik Gabriel Porthan talletti sen jo 1700-luvulla ja itään levinneen version Elias Lönnrot 1800-luvulla.

Nosta niin et nori notkahtais, aitan palkki paukahtais

Inkeriläinen Valpuri Vohta muistaa liian loitsun, jota käytettiin muun muassa haavan parantamiseksi, jottei siihen kasvaisi liikalihaa, sekä norin nosto -loitsun, jolla parannettiin nyrjähtänyttä niveltä.

Lasken lehmäni lehoilla, haatasarvet huovikolla

Arkiset ja myyttiset loitsut

Loitsuja käytettiin myös metsästysonnea ja karjaonnea turvaamaan. Näytteessä vuodelta 1963 kuullaan loitsu, jota rantasalmelainen metsästäjä kertoi käyttäneensä asetettuaan ansalangan paikoilleen. Loitsua lausuessa hän heitti oikealla lapasellaan lunta vasemman olkapään yli. Toisessa näytteessä kuullaan, kun Anni Tenisova esittää laululoitsun, jota käytettiin lehmiä laitumelle laskettaessa.

Kielletyt, vainotut ja varjellut loitsut

Varhaisimmat loitsut ovat peräisin muinaisista korkeakulttuureista ja loitsujen käytön historiaa voidaan jäljittää kirjoitustaidon syntyvaiheisiin saakka. Vanhin itämerensuomalainen kirjoitettu loitsu löytyi vuonna 1957 Novgorodin alueelta. Tuohenpalalle kirjoitetun salaman loitsun on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta.

Suomalaisia ja karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Tarkkaa tietoa loitsujen alkuperästä ja iästä ei ole. Osa loitsuista on peräisin jo pakanuuden ajoilta. Kristinuskon myötä pakanallinen ja kristillinen perinne osittain sekoittuivat toisiinsa. Varhaisin suomenkielinen loitsu on löytynyt Korsholman kuninkaankartanon tilikirjasta, johon vouti Hannes Ingenpoika kirjoitti vuonna 1564 ruton sanat.

Verenvuodon pysäytykseen tarkoitetut verensulkusanat, kuten monet muutkin loitsut ovat olleet salaisia, eikä niitä yleensä esitetty julkisesti. Vanhoja loitsuja on tallessa 1600-luvulta muun muassa noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoissa.Tutkijat ovat myös onnistuneet keräämään lukuisia näytteitä ihmisiltä, jotka eivät ole enää tiukasti perinteitä noudattaneet. Asenteet loitsuja kohtaan ovat vaihdelleet noituussyytöksistä aina arvokkaan kansanperinteen vaalimiseen. Elias Lönnrotin lisäksi suomalaisia loitsuja ovat keränneet, tutkineet ja niistä inspiraatiota ammentaneet lukuisat tieteen ja taiteen tekijät.


Valokuvat: Museoviraston Kuvakokoelmat

Artikkelin lähteinä on käytetty seuraavia kirjoja: Suomalainen šamanismi, Anna-Leena Siikala, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1992, Tietäjistä kuppareihin, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa, Jane Tuovinen, WSOY 1984.
Verkosta löytyy laaja kokoelma loitsuja Suomen kirjallisuuden seuran laatimasta tietokannasta osoitteesta http://skvr.fi/

Lisää ohjelmasta

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?