Hyppää pääsisältöön

"Että pahat paraneisi" – loitsujen jäljillä

Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee
Impilahdelta kotoisin oleva Matrona Kyyrönen loitsee 1914 Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee Kuva: A.O. Väisänen / Museovirasto Loitsut ja taiat,nainen

Vielä vuosisata sitten uskottiin, että loitsujen sanoilla on voima parantaa ja tuhota, nostattaa henkiä ja karkottaa paholaisia. Jokaisessa suomalaisessa pitäjässä oli parantaja, joka taisi muun muassa ”verensulkusanat” verenvuodon pysäyttämiseksi. Osa loitsuista oli arkisempia ja käytössä jokapäiväisessä elämässä karjanhoidosta kipujen lievitykseen.

Kun ihminen on halunnut hallita yliluonnollisia voimia ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun, on avuksi otettu sanan voima. Loitsuja tutkinut professori Anna-Leena Siikala kirjoittaa kirjassaan ”Suomalainen šamanismi”, kuinka loitsuissa käytettyjen sanojen uskottiin olevan todellisessa yhteydessä kohteeseensa. Yliluonnollisia ilmiöitä tai olentoja koskevissa sanoissa oli kohteensa voimaa eli väkeä. Myös väkevistä teoista ja tapahtumista kertominen ajankohtaisti nuo tapahtumat uudelleen.

Yksi vanhimpia äänitettyjä suomalaisia loitsuja on karjalaisen runonlaulajan Petri Shemeikan (1821/1825–1915) lausuma tulen loitsu. Suomalainen kansanmusiikintutkija, säveltäjä ja toimittaja Armas Launis taltioi sen fonografilla vuonna 1905.

Synty, rukous, manaus ja kertomus

Loitsuja käytettiin moniin tarkoituksiin, kuten parantamiseen karjanhoitoon, ja metsästykseen. Osa loitsuista kuten kotitalouteen liittyvät loitsut ovat olleet laajemmalti käytössä ja perinne kulkenut kansan keskuudessa suusta suuhun. Osa on ollut salaisempia ja vain tiettyjen parantajien ja tietäjien hallussa.

Loitsu voitiin lausua, kuiskata, ajatella tai laulaa. Esitystapa valittiin tilanteen mukaan, joskus yhdistellen kaikkia tyylejä hiljaisesta mutinasta laulamiseen. Oikea esitystapa ja sanamuoto olivat tärkeitä, mutta loitsut myös muokkaantuivat paikkakunnan oman murteen ja sanontojen mukaan.

Karjalaisia tapoja käsittelevässä ohjelmassa vuodelta 1965 nähtiin harvinainen demonstraatio, kun Suojärveltä kotoisin oleva Elmi Tsokkinen esitti loitsuja. Studioon lavastetussa saunassa Tsokkinen kylvettää nukkevauvaa ja loitsii. Aluksi hän suorittaa ns. mittuuta, eli tutkii jäsenten välisiä etäisyyksiä ja kehon eri puoliskoja, sillä aikoinaan uskottiin monien vaivojen johtuvan kehon epäsymmetrisyydestä. Sitten Tsokkinen pirskottaa vastalla vettä kiukaalle ja lausuu muun muassa sanat "Puun löyly, kiven lämmin, hiki vanhan Väinämöisen". Lauteilla istuessaan hän loitsii ja sivelee nukkevauvan selkää vastalla.

Loitsut jaetaan usein neljään ryhmään: synty-, rukous-, manaus-, ja kertomus- eli vertausloitsuihin. Syntyloitsut perustuvat loihdittavan kohteen alkuperän eli synnyn tuntemiseen ja sen julkilausumiseen. Rukousloitsut muistuttavat rukousta, mutta niiden ajatellaan tehoavan suoraan ja sanojen toistaminen synnyttävän halutun ihmeen. Manausloitsut ovat muodoltaan käskyjä tai kieltoja. Kertomus- eli vertausloitsussa kuvataan tapahtumaa, joka halutaan saada aikaan parantamistilanteessa. Monet kertomusloitsut ovat peräisin kristilliseltä ajalta ja niissä kerrotaan yleensä Jeesuksen tai jonkin pyhimyksen elämästä tilanteeseen sopiva tapaus.

Synty eli jonkin asian myyttinen alkuperä on ollut oleellinen osa muinaista maailmankuvaa. Uskottiin, että asioita voitiin hallita tuntemalla niiden synty ja loitsimalla vaikkapa sairauden, vihollisen, raudan, veren tai pedon alkuperästä ja kehityksestä saatiin siihen vaikutettua. Esimerkiksi käärmeiden syntysanoja käytettiin niiden karkottamiseen ja puremiin. Alla olevassa näytteessä kuullaan käärmeen loitsu Pekka Tuovisen lausumana. Tuovinen oli Pohjois-Karjalassa Valtimossa asunut pelätty noita ja tietäjä, joka oli oppinut taitonsa isältään. Toisessa näytteessä Vienan Uhtualla vuonna 1888 syntynyt Jenni Lampinen esittää tulen loitsun.

Parantava loitsu

Yksi loitsujen merkittävimmistä käyttötarkoituksista oli parantaminen. Lähes jokaiselle taudille ja vaivalle oli omat loitsunsa.

Loitsujen vaikutuksia on tutkittu melko vähän. Lääketieteellisesti niitä on selitetty suggestiolla. Usko loitsun tehoon voi aiheuttaa paranemisen placebo-vaikutuksen tapaan.

Verenpysäyttäminen tai seisauttaminen sanan ja tahdon voimalla on tunnettu tapa monilla kansoilla. 1900-luvulle tultaessa Suomessa oli verenpysäyttäjiä vielä lähes joka pitäjässä, joissain useampikin. Alunperin vuonna 1973 taltioidussa otteessa kuullaan Suojärven kylässä Karjalassa asuneen Jaakko Köpösen lausuvan verenseisautusloitsun. Jos haavan oli aiheuttanut veitsi, purtiin veistä ja hoettiin loitsu, sitten puhallettiin ja sylkäistiin. Sylkeminen oli yleinen loitsujen yhteydessä käytetty tehokeino.

Suomenkielisiä loitsuja on taltioitu myös Venäjän puolelta. Taltiossa vuodelta 1937 Inkerissä Väikylän kylässä syntynyt Paro Mägi lausuu verenseisautusloitsun. Toisessa otteessa kuullaan verenseisautusloitsu ja loitsu tulehtumista vastaan karjalaissyntyiseltä Olga Hepoaholta.

Vedä vihas, paranna sijas, pidä itte kipus

Kirveen taikka veitsen aiheuttama haava oli aikoinaan yleinen vaiva. Verensulkuloitsujen lisäksi niitä hoidettiin raudan sanoilla, joilla pyrittiin vaikuttamaan tilanteeseen puhuttelemalla vaivan aiheuttajaa eli rautaista kirvestä aina raudan olemukseen saakka. Alla olevassa näytteessä parantaja Aatu Kela lausuu "raudanvihan" parantamisloitsun.

Rautaan liittyvän loitsun muistaa myös Sodankylän Moskuvaarassa asunut Miina Moskuvaara eli Mosku-Miina. Jos haavan oli aiheuttanut veitsi tai kirves, niin sitä purtiin, syljettiin kolme kertaa ja lausuttiin: "Rauta raiska saatana, vedä vihas, paranna sijas, pidä itte kipus". Mosku-Miina paransi ihmisiä sekä eläimiä loitsuilla, joita hän oli oppinut äidiltään. Lappilainen kirjailija Annikki Kariniemi haastatteli 75-vuotiasta Mosku-Miinaa vuonna 1953. Rautaloitsun lisäksi Miina lausuu muun muassa loitsun, jota käytettiin, jos lehmä oli vahingossa niellyt naulan.

Mene tuonne kiven alle, kidu siellä kinnahainen, paru siellä pannahainen

Monien sairauksien kuten syövän ajateltiin olevan pahojen henkien aiheuttamia. Ohjelmaotteessa vuodelta 1965 toimittaja Tapio Kautovaara kertoo syöpään liittyvistä uskomuksista ja esittää koin loitsun. Perinnetiedon mukaan ilkeällä henkiolennolla Loviattarella on yhdeksän pienen pientä lasta. Jokainen niistä aiheuttaa ihmiselle erilaisia sairauksia. Yksi sairauksista on syöpä eli koi. Koin ja Jeesuksen kohtaamisesta kertova loitsu tunnettiin latinalaissaksalaisena versiona jo 1200-luvulla. Suomeen se tuli Norjasta ja Ruotsista. Henrik Gabriel Porthan talletti sen jo 1700-luvulla ja itään levinneen version Elias Lönnrot 1800-luvulla.

Nosta niin et nori notkahtais, aitan palkki paukahtais

Inkeriläinen Valpuri Vohta muistaa liian loitsun, jota käytettiin muun muassa haavan parantamiseksi, jottei siihen kasvaisi liikalihaa, sekä norin nosto -loitsun, jolla parannettiin nyrjähtänyttä niveltä.

Lasken lehmäni lehoilla, haatasarvet huovikolla

Arkiset ja myyttiset loitsut

Loitsuja käytettiin myös metsästysonnea ja karjaonnea turvaamaan. Näytteessä vuodelta 1963 kuullaan loitsu, jota rantasalmelainen metsästäjä kertoi käyttäneensä asetettuaan ansalangan paikoilleen. Loitsua lausuessa hän heitti oikealla lapasellaan lunta vasemman olkapään yli. Toisessa näytteessä kuullaan, kun Anni Tenisova esittää laululoitsun, jota käytettiin lehmiä laitumelle laskettaessa.

Kielletyt, vainotut ja varjellut loitsut

Varhaisimmat loitsut ovat peräisin muinaisista korkeakulttuureista ja loitsujen käytön historiaa voidaan jäljittää kirjoitustaidon syntyvaiheisiin saakka. Vanhin itämerensuomalainen kirjoitettu loitsu löytyi vuonna 1957 Novgorodin alueelta. Tuohenpalalle kirjoitetun salaman loitsun on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta.

Suomalaisia ja karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Tarkkaa tietoa loitsujen alkuperästä ja iästä ei ole. Osa loitsuista on peräisin jo pakanuuden ajoilta. Kristinuskon myötä pakanallinen ja kristillinen perinne osittain sekoittuivat toisiinsa. Varhaisin suomenkielinen loitsu on löytynyt Korsholman kuninkaankartanon tilikirjasta, johon vouti Hannes Ingenpoika kirjoitti vuonna 1564 ruton sanat.

Verenvuodon pysäytykseen tarkoitetut verensulkusanat, kuten monet muutkin loitsut ovat olleet salaisia, eikä niitä yleensä esitetty julkisesti. Vanhoja loitsuja on tallessa 1600-luvulta muun muassa noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoissa.Tutkijat ovat myös onnistuneet keräämään lukuisia näytteitä ihmisiltä, jotka eivät ole enää tiukasti perinteitä noudattaneet. Asenteet loitsuja kohtaan ovat vaihdelleet noituussyytöksistä aina arvokkaan kansanperinteen vaalimiseen. Elias Lönnrotin lisäksi suomalaisia loitsuja ovat keränneet, tutkineet ja niistä inspiraatiota ammentaneet lukuisat tieteen ja taiteen tekijät.


Valokuvat: Museoviraston Kuvakokoelmat

Artikkelin lähteinä on käytetty seuraavia kirjoja: Suomalainen šamanismi, Anna-Leena Siikala, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1992, Tietäjistä kuppareihin, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa, Jane Tuovinen, WSOY 1984.
Verkosta löytyy laaja kokoelma loitsuja Suomen kirjallisuuden seuran laatimasta tietokannasta osoitteesta http://skvr.fi/

Lisää ohjelmasta

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.