Ville Komppa
Yle
Arkistojen kätköistä ja unohduksesta nousee toisinaan arvokkaita helmiä, pilkahduksia toisesta ajasta. Roomalainen Antonio Montanari oli Arcangelo Corellin kuoleman jälkeen yksi ikuisen kaupungin maineikkaimpia viulisteja ja säveltäjiä, joka on kuitekin löydetty uudestaan vasta nyt, uudella vuosituhannella. Viulisti Johannes Pramsohler on tuonut kuultavaksemme levyllisen Montanarin Viulukonserttoja—onneksemme, sillä ne ovat oikeasti helmiä.
Johannes Pramsohlerin elämä vaikuttaa mielenkiintoiselta seikkailulta. Tirolilaissyntyinen, Pariisiin asettunut viulisti on erityisen kiinnostunut vähemmän tunnetusta barokkiohjelmistosta. Hän on tutkiva muusikko, joka haluaa jäljittää teoksen sävellysprosessin askel askeleelta, käännellä teosta ympäri, kunnes selviää, mitä säveltäjä on tarkoittanut ja kuinka hän itse olisi teoksen esittänyt. Pramsohler sanoo oppineensa tutkivan asenteensa musiikkiin Concerto Antiqua Kölnin nokkamieheltä Reinhard Goebelilta.
Pramsohler on pyrkimyksiään varten perustanut yhtyeen, Ensemble Diderot’n, joka aloitti vuonna 2009 triosonaateilla, ja on viime vuonna laajentunut orkesteriksi barokin konserttojen ja oopperoiden parissa. Ja jotta pääsisi esittelemään tutkimustyönsä hedelmiä mahdollisimman laajasti, Johannes Pramsohler perusti myös Audax-levymerkin, jolta on ilmestynyt jo viisi albumia: neljä levyä vähemmän tunnettuja sonaatteja, jotka kuuluivat kuitenkin sävellysaikansa parhaimmistoon, ja nyt ensimmäinen konserttolevy.
Uusi konserttolevy esittelee säveltäjän, joka on Vivaldin aikalainen, joka nousi Roomassa Arcangelo Corellin kuoleman jälkeen tämän maineikkaimmaksi seuraajaksi, ja jolta on säilynyt tallessa vain kourallinen teoksia meidän päiviimme. Antonio Montanari on nimi, jota ei perinteisesti löydä musiikkitietosanakirjoista, mutta kymmenisen vuotta sitten parikin musiikkitieteilijää innostui hänen musiikistaan—aivan kuin olisivat kultasuoneen iskeneet.
Ja toden totta: Antonio Montanarin musiikki on virtuoosista Vivaldin tapaan, mutta tätä seikkailullisempaa. Lempinimellä Antonuccio tunnetun viulistin konsertot perustuvat—toisin kuin Punaisen papin soolokonsertot—pääasiassa roomalaiseen Concerto grosso -perinteeseen. Erityisesti säestävien viulustemmojen rooli on moni-ilmeisempi ja aktiivisempi kuin soolokonsertoissa. Tuodakseen Montanarin vivahteikkaan mutta usein varsin läpinäkyvän kudoksen esiin, Pramsohler käyttää tässä levytyksessä hyvin kevyttä basso continuo -ryhmää—usein vain cembaloa—ja vain yhtä soittajaa stemmaa kohden.
Lopputulos soi upean herkästi ja erottelevasti. Äänityksen hivenen metallisesta soinnista huolimatta minun korvani ja muusikon sieluni lepää Montanarin parissa ja nautin ilolla Ensemble Diderot’n soitosta. Tämä levy kuuluu parhaaseen mitä barokki tarjoaa; ja erityismaininta myös kirjan muotoon tehdystä albumista, joka sisältää mielenkiintoisen ja informatiivisen johdannon Montanarin elämään ja Johannes Pramsohlerin seikkailuihin.
Antonio Maria Montanari: Viulukonserttoja. - Ensemble Diderot, Johannes Pramsohler, viulu ja johtaja. (Audax, ADX 13704)
Kuuntele Uudet levyt 22.4.2016, toimittajana Ville Komppa.
