Hyppää pääsisältöön

Kipusisko: Olisipa esimieheni lääkäri

Kipusisko
Kipusisko Syke (tv-sarja)

Sykkeen traumapolin esimies Marjut Blom on kammottava tyyppi. Autoritäärinen, täysin ennustamaton johtaja niistää traumapolin työntekijät tyhjiin. Hän käskee tylyttää potilaita, etteivät nämä änkeäisi vaivoineen polille liian usein. Akuutin kriisin väistyttyä pomo kerää kunnian toisten työstä.

Marjutin hahmo on silti mahtava. Syitä on kaksi. Ensinnäkin Marjut johtaa koko poliklinikkaa ja ylilääkärinä lääketieteen ammattilaisia, ei siis suoraan hoitajia. Toisekseen monenkaan toimintayksikön päättäjä ei nykyisinä potilaan valinnanvapauden aikoina ottaisi tahallaan riskiä saada jäätävää potilaspalautetta. Toisin sanoen Marjut ei ole realistinen olio, ja siksi hän ei aiheuta kylmiä väreitä.

Olisi vähän eri juttu niiden kylmien väreiden kanssa, jos Marjut olisikin ylihoitaja tai osastonhoitaja. Sen tyyppisestä realistisesta kauhusta tykkäävien kannattaa lukea hallintotieteen tohtori Anne Kujalan väitöskirja, jossa tutkittiin terveydenhuollon esimiesten kykyä ammattimaiseen johtamiseen.

Sairaaloissa on aikojen saatossa pantu paljon lääkärijohtamisen syyksi. Olette ehkä kuulleet nämä väitteet: Lääkärit uskovat osaavansa kaikkea itse kaikkein parhaiten eivätkä siksi kelpuuta johtajikseen ketään paitsi lääkäreitä. Ammattijohtamisen puutteessa sairaalan vessasta tulee vedettyä muun muassa talouskuri ja työilmapiiri.

Lääkärit saattavat siis olla paljon parempia pomoja kuin sairaalatarinoissa kerrotaan.

Kujalan tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että lääkärijohtajat tiesivät varsin hyvin, mitä ominaisuuksia ja taitoja ammattijohtaja tarvitsee. Lisäksi he suhtautuivat itsekriittisesti omiin johtamistaitoihinsa. Lääkärijohtajat epäilivät siis, etteivät olisi johtajina huippuja ollenkaan. Sitä hyvältä johtajalta vaaditaankin: kehittynyttä peilaamisen taitoa. Johtamisesta tulee loukkaavaa kökköä, ellei johtaja kykene näkemään omaa toimintaansa.

syke
syke Syke (tv-sarja)

Lääkärit saattavat siis olla paljon parempia pomoja kuin sairaalatarinoissa kerrotaan. Mutta arvatkaapa, ketkä arvioivat itsensä keskimäärin paremmiksi ammattijohtajiksi? Hoitotyön tiedekorkeakoulussa tutkinnon suorittaneet esimiehet. Väitöksen mukaan näissä tyypeissä oli myös eniten narsisteja, jotka katsoivat, että omien etujen ajaminen edellyttää työntekijöiden hyväksikäyttämistä. Samoin eniten esiintyi autoritäärisiä johtajia: itsevaltaisia ja epäjohdonmukaisia pomoja, jotka kylvävät työpahoinvointia ympäriinsä.

Hoitotyön esimiehistä löytyy vielä jonkin verran vanhan polven viisaita ihmisiä, mutta heitä on jo pitkään siivottu eläkkeelle uratietoisten hoitotieteilijöiden tieltä. Aika moni työnantaja edellyttää nykyään hoitajien johtajalta ylempää korkeakoulututkintoa.

Tuskinpa hoitotieteen opintojen ja luonnevian välillä mitään oikeaa syy-yhteyttä on. Hoitotyön esimiehissä on tiettävästi myös järkeviä, humaaneja johtajia. Mutta jokin mekanismi nostaa johtajuuteen soveltumattomat ihmiset hoitajien pomoiksi, eivätkä terveydenhuollon organisaatiot tätä mekanismia näemmä tunnista. Mikähän se mahtaa olla.

Kommentit