Ville Komppa
Yle
Pianisti Vadym Kholodenkon tulkinnat Sergei Prokofjevin Toisesta ja Viidennestä pianokonsertosta ovat lyyrisen teräksisiä. Suurimmankin kuohunnan keskellä Prokofjev säilyy melodisena, linjakkaana, kauniina ja runollisena.
Van Cliburn -pianokilvan pari vuotta sitten voittanut ukrainalaispianisti Vadym Kholodenko on tänä keväänä ollut otsikoissa perhetragedian vuoksi, eikä siitä enempää tässä. Nuorelta virtuoosilta on ilmestynyt keväällä myös erittäin onnistunut levy Sergei Prokofjevin Toisesta ja Viidennestä pianokonsertosta.
Joskus käy niin, että saa kuulla itselleen läpeensä tuttuja teoksia tulkittuna hätkähdyttävästi—korvia avaavasti—aivan kuin kuulisi teoksen ensi kertaa. Onko kysymys siitä, että esittäjä on ottanut teoksen omakseen, löytänyt siihen jonkin sellaisen suhteen, jonka kautta musiikki alkaa puhua kuin itsestään? Vai onko kysymys siitä, että esittäjä on poikkeuksellisen hyvin ymmärtänyt säveltäjän aikeita ja tämän sävelkieltä? Tässä tapauksessa toteutuu luullakseni kumpikin ehto.
On pianisteja, jotka saavat pianon kuulostamaan joltain muulta kuin pianolta, luomaan illuusion jatkuvasta soinnista ja legatosta. Vadym Kholodenko ei kuulu näihin: hänen pianonsoittonsa kuulostaa aivan pianonsoitolta, mutta onneksi erityisen hyvältä sellaiselta. Hän on pianonsa herra, hänen soittonsa on sujuvaa kuulostamatta silti liian helpolta, ja hän poimii koskettimistolta säveliä mestarillisesti sekä värittääkseen linjoja ja harmonioita, että korostaakseen niiden yksityiskohtia.
Fort Worthin sinfoniaorkesteri ei ole läpeensä erehtymätön, niin virtuoottinen kuin jotkin maailman maineikkaimmista ykköskokoonpanoista. Soinnillisesti ja ilmaisullisesti Miguel Harth-Bedoya ja orkesteri pysyvät kuitenkin vakuuttavasti Kholodenkon ja hänen ilmeikkään Prokofjevinsa kyydissä.
Suurin ansio levyllä kuuluukin sille vaikuttavan hallitulle, lyyrisen teräksiselle otteelle, jolla Vadym Kholodenko ja Miguel Harth-Bedoyan johtama soittajisto tarttuvat näihin Prokofjevin järkäleisiin. Suurimmankin kuohunnan keskellä Prokofjev säilyy melodisena, linjakkaana, kauniina ja runollisena. Esimerkiksi Toisen konserton ensiosan jälkipuolen, majesteettisiin mittoihin venyvän tulisen pianokadenssin kuulee usein soitettavan joko liian nopeasti ja epäselvästi tai sitten muuten vain epäluonnollisesti tempoillen. Kholodenkon näpeissä se säilyy kontrollissa ja linjakkaana loppuun asti.
Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 2 ja 5. - Vadym Kholodenko, piano, ja Fort Worthin sinfoniaorkesteri, joht. Miguel Harth-Bedoya. (Harmonia mundi, HMU 807631)
Kuuntele Uudet levyt 22.4.2016, toimittajana Ville Komppa.
