Hyppää pääsisältöön

Tunnettu sotilas

kirjailija Marjo Niemi
Marjo Niemi kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

Tuntematon sotilas tulkitaan elokuvaksi, nyt kolmannen kerran. Väinö Linnan romaanille kävi vuonna 1954 kuin suomalaiselle sotilaalle. Aluksi kirjasta otettiin vain pieni painos, kun sen avuihin ei uskottu. Nyt romaani on maamme kulttuurikaanonin yksi kivijaloista ja ehkä tunnetuin suomalainen kirja.

Romaanin kaari on myös siinä mielessä mielenkiintoisessa suhteessa suomalaiseen sotilaaseen, että ensin se piti julkaista siistittynä versiona ja vasta pitkän ajan päästä vuonna 2000 voitiin julkaista Sotaromaani, joka on Väinö Linnan alkuperäinen, leikkaamaton versio.

Sota on aina monen sukupolven trauma ja uhraus

Yle Teema on tehnyt valtavan kulttuuriteon kevään aikana. Edelleen jatkuva Edgar Reitzin käsikirjoittama ja ohjaama Kotiseutu-trilogia kuvaa yhden pienen saksalaisen kylän kautta maan sadan vuoden historian. Sarjan kerronnan ja aiheen käsittelyn tavat ovat nerokkaat. Kylä ei sijaitse sotarintamilla, mutta se kuvaa sen, miten sodat tapahtuvat kaikkialla, ei vain rintamilla. Sota on aina monen sukupolven trauma ja uhraus, jota harvemmin valitaan.

Julkisuudessa Tuntemattoman sotilaan ohjaaja Aku Louhimies on kertonut motiivikseen estää tätä merkittävää kansallisen identiteettimme osaa unohtumasta. Hän haluaa yhdistää sukupolvia ja kertoa nuorille sukupolville sen, mistä me suomalaiset olemme tulleet. Siitä oliko jatkosota meidät kaikki synnyttänyt alkuräjähdys, voi olla muitakin tulkintoja. Yksi tulkinta voisi alkaa siitä, kun apina nousi kahdelle jalalle Afrikassa ja mitä siitä seurasi. Tämä esimerkki kuvaa näkökulman ja mittakaavan vaihtoehtoja äärimmäisen kautta. Rajaus on yksi taiteen maailman- ja ihmiskuvan ilmaisukeino.

Elokuvan tiedottamisessa on hehkutettu nykytekniikan mahdollisuuksia elokuvakerronnassa, että ne osaltaan perustelevat sen miksi tämä taas tehdään. Elokuvan nettisivujen visuaalinen ilme on esteettinen ja tyylikäs, vaikka sodassa ei ole mitään tyylikästä. Kotiseutu-sarja käyttää ajan kuvaamisen keinona kullekin ajalle ominaista tekniikkaa, se alkaa mustavalkoisena, rakeisena, värit tulevat mukaan vasta kun ne oikeasti olivat mahdollisia. Se on taiteelliselle työryhmälle asetettu samanhenkinen rajoite, kuin Louhimieheltä laittaa näyttelijät telttamajoitukseen ja soppatykille kuvauksien ajaksi.

Ihminen luonnonvoimaisella tavalla toistaa traumaa, hakee ratkaisua siihen psyykkiseen tilaan, joka tuottaa hänelle kärsimystä. En voi olla ajattelematta sitä miettiessäni syitä idealle ja innostukselle tehdä tämä kolmannen kerran. Mitä olisi tarkoittanut satavuotiaan Suomen tulevaisuudelle, jos olisikin kuvattu taisteluiden ulkopuolta, tai aloitettu siitä, kun sota on ohi? Keiden historia Suomen historia on? Miten saamme nuoret tuntemaan itsensä osallisiksi siitä?

Suomessa on edelleen mahdoton tehdä elokuva sodasta romantisoimatta sotaa

Pahoin pelkään, että Suomessa on edelleen mahdoton tehdä elokuva sodasta romantisoimatta sotaa. Toivottavasti olen väärässä.

Puolustusvoimat on yksi elokuvan rahoittajista. Mitä reunaehtoja se asettaa? Onko taiteellinen vapaus kuvata sotaa niin vastenmielisenä, kuin Linna tarkoitti? Täynnä ihmisen hätää, epätoivoa, epäinhimillisiä tilanteita, lain rikkomista, pelkoa, kauhua? Miten suomalainen sotilas sodassa on mahdollista kuvata, jos rahoittajana on Suomen puolustusvoimat?

Ja voisiko sosiaali- ja terveysministeriön alainen voima rahoittaa vaikkapa elokuvaa alkoholistin perheen kohtalosta tai äidin ja lapsen suhteesta? Valtiovarainministeriön alainen voima rahoittaa elokuvaa köyhän kokemuksesta? Aivan keskeisiä suomalaisia teemoja nekin ja suorassa suhteessa myös Suomen sotiin, jos sotakorttia on aivan pakko juhlavuoden aattona vilauttaa.

Maailmankaikkeus laajenee, mutta ihmisen kulttuuriin, kuten luontoonkin, mahtuu vain tietty määrä asioita.

Kun huomioidaan toistuvasti jotain, alkaa muu muuttua toisarvoiseksi. Me itse olemme kulttuurin ja historian luonnonvalinta, me teemme sen valinnan ihan itse.

Tulevan juhlavuoden kunniaksi on hyvä miettiä, minkä asioiden, tunteiden, kokemusten tai tapahtumien sukupuuttoa tai marginalisoitumista me taiteessa, mediassa, politiikassa ja historian tulkinnassa edistämme.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.