Hyppää pääsisältöön

Estonia upposi alle tunnissa ja vei mukanaan yli 800 ihmistä

TV-kuvaa Estonian hylyltä tv-uutisissa
TV-kuvaa Estonian hylyltä tv-uutisissa Kuva: Tv-uutiset Estonian onnettomuus,M/S Estonia,uppoaminen

Autolautta Estonia upposi syyskuun 28. päivä vuonna 1994 matkallaan Tallinnasta Tukholmaan. Estonialta lähetettiin noin klo 1.22 ensimmäinen hätäkutsu. Heti hätäsanoman jälkeen Turun meripelastuskeskus aloitti pelastusoperaation. Aluksi oli tarkoitus pelastaa ihmisiä laivasta, mutta laiva upposi alle puolessa tunnissa hätäkutsun jälkeen. Aluksen 989 matkustajasta ja miehistöstä menehtyi 852. Heistä suurin osa oli Ruotsin ja Viron kansalaisia.

Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut Estonia törmäsi suureen aaltoon yöllä hieman ennen kello yhtä. Törmäyksen seurauksena laivan keulavisiiri vahingoittui ja irtosi kokonaan noin klo 1.15. Autokannelle pääsi virtaamaan vapaasti vettä ja alus kallistui nopeasti oikealle puolelleen.

Noin klo 1.22 Estonialta lähetettiin ensimmäinen hätäkutsu. Parin minuutin sisällä alus lähetti toisen maydayn, ja sen saavutti 14 laivaa ja rannikkoradioasemaa. Suomessa viestin otti vastaan päivystäjä Ilkka Kärppälä Turun meripelastuskeskuksesta. Pelastustöihin osallistunut Silja Symphony nauhoitti hätäkutsun.

Ennen muille laivoille annettua hätäkutsua hiljainen naisääni kuulutti viroksi, että Estonialla on annettu hälytys. Osa matkustajista ja miehistön jäsenistä oli kuullut kovia ääniä laivan rakenteista jo vajaan puolen tunnin ajan. Matkustajat olivat alkaneet nousta kansille jo ennen hälytystä.

Laivan visiirin irtoaminen oli repinyt koko keulaportin auki. Alus teki ohjauksen korjausliikkeen vasemmalle, minkä jälkeen se kulkeutui aaltojen mukana tulosuuntaansa. Tämän jälkeen Estonia upposi nopeasti perä edellä ja katosi muiden laivojen tutkakuvista noin kymmentä vaille kaksi Suomen aikaa. Uppoaminen tapahtui Utön edustalla.

Joo, meillä on nyt tässä ongelma, on paha kallistuma oikealle puolelle. Uskon, että on pari-kolmekymmentä astetta. Voisitko sä tulla apuun ja pyytää myös Viking Linen apuun?― Estonian hätäkutsusta uppoamisyönä

Ripeästi alkaneita pelastustoimia johdettiin Turusta käsin, mutta työtä vaikeutti myrskyinen sää. Kello viiden aikaan aamulla pidetyssä tiedotustilaisuudessa Turun meripelastuskeskuksen kommodori Raimo Tiilikainen kertoi haastavista pelastusolosuhteista. Tv-uutisissa Estoniasta kerrottiin yhdeksän aikaan aamulla. Tuolloin yli 800 ihmisen kerrottiin olevan kateissa. Kallistuman vuoksi pelastusveneiden irrottaminen ei ollut onnistunut. Suurin osa matkustajista jäi hytteihinsä vangeiksi.

Noin tunnin päästä Estonian uppoamisesta neljä Itämerellä liikenteessä ollutta matkustajalauttaa saapui uppoamispaikan lähistölle. Turun meripelastuskeskus määräsi Silja Europan onnettomuuspaikan johtajaksi. Europa oli ainut laiva, jolla oli aiemmin ollut radioyhteys Estoniaan.

Silja Europan kapteeni Esa Mäkelä kertoi laivojen lähes mahdottomasta pelastustehtävästä A-studiossa. Jos olosuhteet olisivat olleet tavanomaiset, he olisivat voineet laskea omia pelastusveneitään veteen, mutta nyt se ei tullut kysymykseenkään. Estonian pelastuslauttoja he eivät voineet nostaa, joten he ajattelivat laskea omia lauttojaan veteen, jotka he pystyisivät nostamaaan vedestä.

"Että ihmiset olisivat sitten sieltä [Estonian lautoilta] hypänneet meidän lauttaan ja sitten me oltaisiin saatu ne ylös, mutta siinä vaiheessa ne [uhrit] alkoivat olla jo niin jäykistyneitä, ettei se käynyt."

Paikalle saapui yöllä myös useita muita aluksia, ja laivoihin onnistuttiin lopulta pelastamaan yhteensä 34 ihmistä. Silja Symphony oli yksi pelastustöissä mukana olleista matkustajalaivoista. Sen mukana Suomeen kuljettiin kaksikymmentä hyväkuntoista Estonialta pelastettua. Uutislähetyksessä haastateltiin Symphonyn matkustajia pelastusyön tapahtumista. Matkustajat kertoivat ilmapiirin olleen yllättävänkin rauhallinen.

Laivojen kohtaamien haasteiden takia päärooliin pelastoimissa joutuivat helikopterit. Pelastushelikopterit olivat paikalla hieman kolmen jälkeen aamuyöllä. Niidenkin kanssa pelastustyö oli hidasta, sillä koptereihin voitiin vinssata vain kaksi ihmistä kerralla. Koptereihin onnistuttiin pelastamaan yhteensä 104 ihmistä.

Kaikki eloonjääneet löydettiin aamuyhdeksään mennessä

Estonian turmasta eloonjääneet löytyivät pelastuslautoilta. Pelkän liivin varaan veteen jääneet hukkuivat tai kuolivat kylmyyteen. Kaikki pelastuneet ja sairaalaan viedyt nostettiin merestä aamuyhdeksään mennessä. Heitä toimitettiin sairaalaan Tammisaareen, Hankoon, Utöön ja Turkuun. Joidenkin ihmisten ruumiinlämpö oli pudonnut 26 asteeseen, mutta heidät saatiin hyvän hoidon ansiosta pelastettu TYKS:issä.

Ruotsinsuomalainen Vilho Itäranta oli tuotu hoitoon Tammisaareen. Häntä haastateltiin illan pääuutislähetyksessä. Itäranta kertoi, että pelastuslautalla ei olisi selvitty enää pitkään, sillä tuuli oli kova. Lautalle kuoli hänen mukaansa ainakin yksi tyttö.

Iltapäivällä 28.9. pidetyssä tiedotustilaisuudessa Turun meripelastuskeskus kertoi, että päivän aikana oli lautoilta ja merestä oli löydetty ainoastaan ruumiita. Puoli yhdeksän uutisten aikaan oli pelastuneiden määrä jo melko tarkkaan selvillä. Tuolloin puhuttiin 141 pelastuneesta. Lopullinen henkiinjääneiden määrä oli 137.

Estonialla hukkui suurimmaksi osaksi Ruotsin ja Viron kansalaisia: 501 ruotsalaista ja 280 virolaisia. Suomen kansalaisia kuoli 10, kolme onnistuttiin pelastamaan.

Kun tieto onnettomuudesta kiiri Ruotsiin ja Viroon, täyttyivät laivaterminaalit epätietoisista omaisista. Punaisen Ristin kriisityöntekijät antoivat kriisiapua järkyttyneille ihmisille Tukholmassa.

Estonian uppoamista seuranneena päivänä Virossa koettiin jo myös iloisia jälleennäkemisiä. Suurin osa omaisista ei kuitenkaan saanut läheisiään takaisin.

Aalto huuhtoi mut mereen, niin mä uin niin paljon kuin mä pystyin pois alukselta. Kun mä katselin sitä sitten kuun valossa, mä näin Estonian keulan nousseen 40-50 metriä ylös kohti taivasta ja hiljalleen vajoavan veden syvyyksiin.― Petter Ehrnsten, Estonialta pelastunut

Muutama kuukausi uppoamisen jälkeen merellä järjestettiin muisto- ja siunaustilaisuus uhrien muistolle. Tilaisuudessa oli mukana laivaturmassa kuolleiden omaisia, Estonialta pelastuneita sekä valtioiden ja kirkkojen edustajia. Omaisilla oli mahdollisuus laskea seppeleitä pelastusveneeseen ja mereen. Myös Suomen, Ruotsin ja Viron valtiot laskivat seppeleensä. Valtaosa mukana olleista oli virolaisia, sillä tilaisuus pidettiin virolaisella Georg Ots -aluksella.

Keulavisiirin lukitus ei ollut riittävän kova turmayön olosuhteissa

Estonian onnettomuuden tutkintaraportti valmistui 3.12.1997. Uppoamisen pääsyy oli keulaportin pettäminen.

Tutkimuskomission mukaan keulaportti olisi vaurioitunut, vaikka aluksen nopeus olisi ollut pienempi. Tosin raportissa huomautettiin, että nopeutta olisi pitänyt laskea, kun autokannelta oli kuulunut vieraita ääniä.

Teknisiä vikoja löytyi keulavisiirin ja rampin mekaanisesta yhteydestä ja visiirin lukoista. Tutkimuskomission puheenjohtajan Uno Laurin mukaan lukitus ei ollut riittävän kova merellä vallinneissa olosuhteissa.

Komission suomalaisjäsenen Kari Lehtolan mukaan laivan tekemä käännös aallokon suuntaan oli erityisen kohtalokas. Lehtola arvioi, että aluksen miehistöllä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä laivalla oli tapahtumassa.

Estonian onnettomuudesta johtuen matkustajalaivojen turvallisuutta paranneltiin monin keinoin, muun muassa keularakenteita vahvistamalla. Tutkimuskomissio antoi myös useita suosituksia laivamatkustamisen turvallisuuden parantamiseen. Yhtenä tärkeimpänä toimena suositettiin henkilökunnan kouluttamista paremmin vaaratilanteiden varalle.

Estonian uhrit ja pelastajat kertovat turmayöstä

Estonialta pelastui 989 matkustajasta ja miehistön jäsenestä 137 onnekasta. Suomen kansalaisia oli laivalla 13 ja heistä kolme selvisi hengissä. Heistä yksi on Petter Ehrnsten, joka on kertonut kohtalonyöstä julkisuudessa useasti. Vain muutamia viikkoja turman jälkeen lokakuussa 1994 Ehrnsten muisteli tapahtumia Haaksirikon sielunmaisema -ohjelmassa.

Samassa ohjelmassa tavattiin myös pintapelastaja Juho Ala-Lahti, joka laskettiin ensimmäisenä hurjiin aaltoihin etsimään henkiinjääneitä. Ala-Lahti kertoi, että ensimmäisenä oli ajateltu pelastaa meressä pelastusliivien varassa ajelehtivat.

"Mutta se tilanne ja ne olosuhteet olivat niin mahdottomat, että meidän oli pakko hyljätä tämä veden varasta uhrien etsiminen", hän kertoi ohjelmassa.

Ala-Lahti sai lopulta myös lisävoimia. Yksi heistä oli pintapelastaja Jukka Kallio, joka vinssasi helikopteriin viimeisenä juuri Ehrnstenin. Satunnaiset sankarit -ohjelmassa (2007) pelastaja ja pelastettu tapasivat toisensa.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?