Hyppää pääsisältöön

Tutkija Salasuo: "Junnutkin kiskottava mukaan talkoisiin"

Tutkija Mikko Salasuo on huolissaan: "Suuri osa lasten ja nuorten ohjatusta liikunnan harrastamisesta tapahtuu urheiluseuroissa. Seurat ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja niiden toimintaa kutsutaan kansalaistoiminnaksi. Kansalaistoiminnan voi määritellä esimerkiksi yhteisön hyväksi työskentelyksi, jossa yhdistellään tietoja, taitoja, arvoja ja tavoitteita paremman yhteisen hyväksi. Motiivina ei ole raha, vaan halu toimia yhdessä."

Tärkeä, ellei tärkein, osa kansalaistoimintaa on vapaaehtoistyö. Se on urheiluseurojen toiminnan selkäranka, jota ilman mikään ei toimisi eikä mitään tapahtuisi. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta eivät kuitenkaan tarkoita ainoastaan aikuisten järjestämien liikuntaharrastusten tarjoamista lapsille ja nuorille, vaan siihen tulisi liittyä olennaisesti vahva kasvatuksellinen ja osallistava ulottuvuus: seuroissa kasvatetaan ja kasvetaan.

Tärkeä osa liikunnan kansalaistoimintaa on tarjota nuorille mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, oppia toimimaan itsenäisesti ja olla mukana toiminnan suunnittelussa. Nuorisolaki on ollut suunnannäyttäjä nuorten itsenäistymisen vahvistamisessa sekä aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä. Liikuntaseurojen on helppo soveltaa lakia, sillä seurat ovat otollinen paikka kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen, elämäntaitojen kehittämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Syystä tai toisesta liikunnan kansalaisjärjestötoiminta kiinnostaa muuta järjestötoimintaa vähemmän.

Lasten osalta urheiluseuroissa tulisi keskittyä kuuntelemiseen ja lasten näkemysten huomioimiseen. Sen sijaan yli 13-vuotiaat nuoret olisi hyvä saada mukaan toimintaan laajemmin kuin vain liikkujina ja urheilijoina: talkootyöhön, toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Mikään helppo tehtävä se ei ole, sillä kyselytutkimusten mukaan nuoret ovat mieluusti toiminnassa mukana, mutta into laskee selvästi, kun kysytään urheiluseuroissa toimimisesta – talkooduunista puhumattakaan.

Urheiluseurat poikkeavat tässä muusta nuorten kansalais- ja vapaaehtoistoiminnasta, sillä syystä tai toisesta liikunnan kansalaisjärjestötoiminta kiinnostaa muuta järjestötoimintaa vähemmän.

Syitä nuorten haluttomuuteen toimia urheiluseuroissa on yritetty kartoittaa tutkimuksin ja selvityksin. Dosentti Päivi Berg kirjoitti aiemmassa Futisvanhemmat-kolumnissaan siitä, miten urheilun kansalaistoiminta oli hänen nuoruudessaan ”oma juttu”, jossa mahdollisimman paljon tehtiin heti kun kynnelle kyettiin, kaveriporukan kesken. Vanhempia pyydettiin apuun lähinnä silloin, kun oli tarve saada joku kuskaamaan porukkaa kisoihin.

Päivi edustaa sitä sukupolvea, joka omaa vahvan osaamisen urheiluseura- ja kansalaistoiminnasta. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tällainen osaaminen on katoava luonnonvara – nuoremmat sukupolvet ovat olleet mukana vain liikkujina, joten liikunnan kansalaistoiminnan perustaitoja ei ole opittu.

Professori Pasi Koski selvitti vuonna 2009 ilmestyneessä raportissa urheiluseurojen muutosta. Samalla hän hahmotti niitä kehityskulkuja, jotka näkyvät 2010-luvulla niin aikuisten kuin nuortenkin osallistumisessa seurojen toimintaan – heijastuvat kasvamiseen ja kasvattamiseen.

Koski kuvaa urheiluseuroja yhteiskunnan peileiksi, joissa näkyvät myös laajemmat yhteiskunnalliset kehityskulut. Tästä metaforasta ponnistaen hän nostaa esiin toiminnan ja seurakirjon moninaistumisen, ammattimaistumisen, vaatimustason kasvun ja toimijoiden ikärakenteen vanhenemisen. Lisäksi vanhempien käsitykset ja odotukset urheiluseuratoiminnsta ovat hyvinkin erilaisia: yksi tuo lapsen opettelemaan liikkumista, toinen kilpailemaan hampaat irvessä, kolmas kasvamaan vertaisten ja liikunnan parissa ja neljäs ”ihan muuten vaan”.

Voiko näin vaihtelevien motiivien sävyttämältä kansalaistoiminnalta odottaa samanlaista yhteisöllistä aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista kuin muutama vuosikymmen aiemmin?

Mikäli perinteinen kansalaistoiminta jää alakynteen, tulee nuorten liikuntaharrastuksesta pelkkä ostopalvelu muiden kaupallisten palveluiden sekaan.

Pasi Koski pohtii asiaa seuratoiminnan tulevaisuuden kannalta: ”Löytyykö seuroista enää yhteisön rakentajia ja toimijoita, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteisöistä ja toimimaan yhteisten päämäärien eteen henkilökohtaisten intressien häiritsemättä?” Hän jatkaa Nuorten vapaa-aikatutkimukseen 2009 viitaten: ”Jos Myllyniemen tiedot nuorten vetäytymisestä seuratoiminnasta pitävät paikkaansa, on liikunta- ja urheiluseuratoiminta suuremman haasteen edessä kuin koskaan.”

Urheiluseurojen junioritoiminta vaikuttaa jakautuvan nykyisin kahtia: yritysten tavoin toimiviin, kohti ammattimaisempaa otetta pyrkiviin seuroihin sekä niihin, jotka vaalivat liikunnan kansalaistoiminnan perinteitä ja pyrkivät pitämään hinnat alhaalla.

Jälkimmäiset panostavat aidosti toiminnan kasvatukselliseen sisältöön, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Mikäli perinteinen kansalaistoiminta jää alakynteen, tulee nuorten liikuntaharrastuksesta pelkkä ostopalvelu muiden kaupallisten palveluiden sekaan. On helppo yhtyä Pasi Kosken vuonna 2009 esittämään huoleen liikunta- ja urheiluseuratoiminnan tulevaisuudesta. Nyt tehtävät liikuntapoliittiset valinnat, lajiliittojen painotukset ja seurojen linjaukset voivat johtaa tilanteeseen, jossa tulevien polvien vanhemmilla ei ole enää kykyjä liikunnan kansalaisjärjestötoiminnan pyörittämiseen.

Mikko Salasuo

Talous-­ ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo toimii vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Yksi hänen tutkimusaiheistaan on lasten ja nuorten liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä.

LUE SALASUON muut kirjoitukset:
- “Pysy mahdollisimman kaukana lapsesi harrastuksesta”
- “Suuri osa perheiden futikseen laittamista euroista menee täysin hukkaan"
- "Junnujen raaka pudotuspeli - pyramidin kokoinen hutipotku"

KESKUSTELUA lasten harrastuksista osoitteessa yle.fi/futisvanhemmat tiistaina klo 20.30 - sen jälkeen kun sarjan jakso on tullut TV1:ltä klo 20 alkaen.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."