Hyppää pääsisältöön

Roomalaiset kakkivat kauniisti - silti loiset ja taudit levisivät

Roomalainen rivikäymälä
Roomalainen käymälä nykyisen Libyan alueella. Puhdistukseen käytettiin kepin päässä olevaa sientä, joka huuhdeltiin käytön jälkeen. Roomalainen rivikäymälä Kuva: CC/Craig Taylor Käymälä,Rooman valtakunta

Suomalaisittain voi olla tyytyväinen, että emme koskaan päässeet kunnolla osallisiksi roomalaisesta hygieniasta. Säilyimme ilmeisesti terveempinä, kun tänne osui vain muutama mahtavan valtakunnan kaukomatkaaja.

Monireikäiset käymälät, juokseva vesi, viemäröintijärjestelmä ja lämmitetyt yleiset kylpylät. Siinä roomalaisten puhtauskulttuuria, joka äkkisiltään kuulostaa tosi hyvältä.

Todellisuus oli kuitenkin toinen, kuten Cambridgen yliopiston tutkijat ovat arkeologisessa tutkimuksessa havainneet. Ihmisten jäänteistä ja fossiloituneista ulosteista, koproliiteista, on selvinnyt yllättävän laaja loisten ja tautien kirjo. Samoin säilyneistä tekstiileistä on saatu viitteitä täiden ja kirppujen runsaudesta.

Piiskamato, lapamato ja amebaasia aiheuttava Entamoeba histolytica eivät siis vähentyneetkään roomalaisten tulon myötä, kuten on uskottu. Usko on ollut perusteltu, sillä roomalaiset määräsivät laeilla, että kadut on pidettävä siisteinä jätöksistä ja jätteistä.

Likainen kylpyläkulttuuri

Mitkä syyt sitten aiheuttivat sen, että loiset levisivät näennäisestä siisteydestä huolimatta? Yksi syy saattaa olla - ironista kyllä - kylpyläkulttuuri.

Yleisten kylpylöiden vesi vaihdettiin epäsäännöllisesti. Näin ihmisistä irronnut lika ja kosmetiikka lillui lämpimässä liemessä, mikä mahdollisti eri taudinaiheuttajien leviämisen.

Tutkijat veikkaavat, että roomalaiset olivat yhtä täisiä ja matoisia kuin esimerkiksi myöhemmät viikingit, mutta he ehkä tuoksuivat paremmalta.

Roonmalainen kylpylä, Bathin kaupunki
Bathin kaupungissa Britanniassa on hyvin säilynyt kylpylä. Roonmalainen kylpylä, Bathin kaupunki Kuva: CC/Patrick Breen Rooman valtakunta,Kylpylä

Toinen mahdollinen syy on tutkijoiden mukaan se, että ihmisulostetta käytettiin lannoitteena. Tämä itse asiassa määrättiin myös laeilla.

Nykyään jätöksiä pitää kompostoida kuukausien ajan ennen pelloille levittämistä, jotta taudinaiheuttajat kuolevat. Roomalaiset eivät tätä ymmärtäneet, ja näin loiseliöiden munat siirtyivät kasvisten mukana takaisin ihmisiin.

Jätehuoltomääräykset siis aiheuttivat välillisesti loisten leviämiäsen muuten terveisiin ihmisiin.

Kalakastikkeen yllätys

Kalojen loinen, lapamato, oli levinnyt roomalaisajalla yllättävän laajalle. Varsinkin kun loisen esiintymistä verrataan roomalaista edeltäneisiin pronssi- ja rautakauden kulttuureihin.

Roomalaiset rakastivat raaoista perkuujätteistä mädättämällä valmistettua kastiketta, garumia.

Valmistuksessa oli se ongelma, ettei kastiketta kuumennettu missään vaiheessa. Näin lapamadon munat säilyivät hengissä, ja hanhenmaksaa kastikkeella valellut roomalainen sai tartunnan.

Kastiketta lisäksi säilytettiin ja sitä kuljetettiin sinetöidyissä astioissa "tuoreuden" takaamiseksi. Viimeistään tämä takasi loiselle hyvät leviämismahdollisuudet aina pohjoista Eurooppaa myöden.

Kaakkoisaasialaisessa keittiössä valmistetaan ja käytetään edelleen samantyyppistä kastiketta. Sen valmistuksessa käytetään niin paljon suolaa, että loisten munatkin menehtyvät. Lapamadosta ei myöskään ole riskiä, jos käytetään merivedessä kasvaneita kaloja.

Linkki kuvaan1
Linkki kuvaan2

Kommentit
  • Euroopan tärkeimmän ravintokasvin, vehnän, ilmastokestävyys on heikentynyt

    Vehnän monimuotoiset lajikkeet - vastaus ilmastonmuutokseen.

    Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan eurooppalaisen vehnän kyky sietää erilaisia ilmasto-olosuhteita on heikentynyt. Ravintokasvin ilmastokestävyys on tärkeä asia, koska ilmastonmuutos voimistaa sään vaihtelua ja ilmaston ääri-ilmiöitä. Vehnän pärjääminen ilmaston muutoksissa vaikuttaa mm. Euroopan ruokaturvaan sekä huoltovarmuuteen eri maissa. Mikä on suomalaisen vehnän kyky sietää erilaisia säitä?

  • Ihminen haluaa levittäytyä avaruuteen

    Menemmekö Marsiin vai asteroideille, kun Maassa ei voi elää?

    Astrobiologia on kiinnostunut meidän kaltaisen elämän löytämisestä avaruudesta. Mutta voisiko Maan elämä siirtyä avaruuteen ja pärjätä siellä? Tarjoavatko Mars ja asteroidit olosuhteet, joihin ihminen levittäytyy? Mitä elämä vaatii jatkuakseen avaruudessa? Tästä puhuvat dosentti Kirsi Lehto ja tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen astrobiologiaa-sarjassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede