Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset hip hop -muusikot vetäytyivät studioon saksalaisten kanssa – näin homma toimii biisileirillä

Vierailimme hip hop -biisileirillä, jossa paljastui, että myös saksalaisilla on paljon opittavaa suomalaisilta kollegoiltaan.

Antti Hynninen, Brandon Bauer ja Finna tekivät yhdessä musiikkia Beats, Rhymes & Helsinki -leirillä. // Kuva: Jussi Latvala

Nyt on ison maailman meininkiä! Suuresta Saksasta on tuotu piskuiseen Suomeen hip hopin ammattilaisia: tuottajia, biisintekijöitä ja artisteja, jotka paneutuvat työstämään biisejä suomalaisten kollegojensa kanssa.

Saksa on maailman kolmanneksi suurin musiikkimarkkina. Pakkohan tässä on olla kyse siitä, että nyt suomalaisia valistetaan siitä, miten hommat oikeasti maailmalla hoidetaan.

Eikö niin?

No ei ihan. Tällä viikolla helsinkiläisessä studiossa tosiaan hommia painavat suomalaiset ja saksalaiset hip hopin ammattilaiset, mutta se ei tarkoita, että jommatkummat olisivat oppilaina ja toiset opettajina.

- Biisileireillä kaikki oppivat toisiltaan, sanoo saksalaisen BMG:n manageri Victor Coridaß.

Helsingissä on parhaillaan käynnissä Beats, Rhymes & Helsinki -niminen biisileiri. Suomalaisen musiikin kansainvälistymistä edistävä Music Finland on koonnut leirille noin kymmenkunta suomalaista ja saksalaista hip hop -osaajaa, jotka muutaman päivän aikana tekevät sekatiimeissä uusia biisejä mahdollisimman pitkälle.

Käytäville kantautuu studioista bassonjylinää ja biitin säksätystä. Välillä kuuluu laulua, mutta sanoja ei erota. Artistit ja tuottajat ovat tavanneet ensimmäistä kertaa vasta edellisenä iltana, mutta biisit ovat jo pitkällä.

- Finna kirjoitti ihan killerin säkeistön täällä eilen. Olin aivan ällikällä lyöty, sanoo suomalais-amerikkalainen räppäri Brandon Bauer.

Hän on työstänyt kappaletta yhdessä tuottaja- säveltäjä Antti Hynnisen sekä saksalaisräppäri Finnan kanssa. Finnan musiikki ei ole mitään viihdyttävää bilerappia, vaan hänen lyriikkansa käsittelevät esimerkiksi feminismiä, tasa-arvoa ja homofobian purkamista.

Aiheet eivät ole kaikkein helpoimpia. Taiteilijat sanovat, ettei silti ole vaikeaa löytää yhteistä maaperää, koska he ovat kaikki muusikoita.

- Musiikki on yhteinen maaperä, Finna sanoo.

Englanti pakottaa skarppaamaan

Työkielenä biisileirillä on englanti. Tuottaja-räppäri Kalifornia-Kekenä tunnettu Niko Liinamaa sanoo, ettei kielimuuria synny, vaikka kukaan ei puhu omaa äidinkieltään.

- On itse asiassa hyvä asia, ettei tässä ole nyt omaa äidinkieltä käytössä. Suomeksi voisi ehkä enemmän heittää jotain epämääräistä blaablaablaata, mutta nyt englanniksi täytyy oikeasti kiteyttää se, mitä tarkoittaa.

Kalifornia-Keke on ollut hip hop -leirillä tuottajatrio Tomorrow’n kanssa, ja he ovat työstäneet saksalaisräppäri Greeenin kanssa uutta materiaalia. Ennen biisileiriä suomalainen rap ei ollut tuttua Greeenille.

Suomessa on melko ilmeistä, että jos tahtoo breikata isosti, biisit kannattaa tehdä suomeksi. Vaikka Saksa on jättimäinen musamarkkina, yllättäen siellä kotimaisella kielellä esitetty musiikki ei olekaan yhtä suosittua kuin Suomessa. Greeen arvioi, että suurin piirtein  90 prosenttia saksalaisten radioiden soittamasta musiikista on englanninkielistä.

Räppäritkään eivät välttämättä saa nostetta uralleen radion kautta: kanavat soittavat Greeenin mukaan rapia hyvin valikoidusti.

- Ehkä pop-rapia, mutta eivät muuta.

Saksalaisilla on luksusongelma

Rap on silti myös Saksassa hyvin suosittua, ja saksalainen yleisö arvostaa yhä enemmän myös saksankielistä musiikkia. Lisäksi markkina on moninkertainen verrattuna siihen, millaisilla apajilla suomalaiset räppärit työskentelevät.

Tämä ei kuitenkaan ole automaattisesti pelkästään hyvä asia, kertoo Victor Coridaß BMG:ltä.

- On mielenkiintoista, että monet suomalaiset tekevät rappia englanniksi. Meillä ei ole juurikaan englanniksi räppääviä. Saksalaisilla on tietynlainen luksusongelma: monet haluavat mennä maailmalle, mutta toisaalta meillä on iso oma markkina, joka kuitenkin on riittävän iso, jotta siellä voi tehdä asioita.

Suomalainen yleisö taas ei pysty kannattelemaan kovin montaa Cheekin ja Elastisen kokoista megaräppäriä. Siksi suomalaisilla artisteilla on enemmän syitä tehdä englanninkielistä musiikkia ja tavoitella kansainvälistä menestystä.

Suomalainen yleisö taas ei pysty kannattelemaan kovin montaa Cheekin ja Elastisen kokoista megaräppäriä.

Siksi Coridaß ei koe, että Helsingin biisileirillä olisi kyse siitä, että isomman markkinan saksalaiset opettaisivat alentuvasti suomalaisia. Hän kuvailee suomalaista rapia urbaanimmaksi ja modernimmaksi, ehkä kokeilevammaksikin kuin Saksassa.

- On hyvä, että suomalaiset eivät ole samanlaisella mukavuusalueella.

Biisileirillä tehdään biisejä, ja jos kaikki menee nappiin, joitain Beats, Rhymes & Helsinki -leirin biisejäkin päätyy oikeasti artistien albumeille ja sinkuiksi. Oikeasti kuitenkin yksittäisiä biisejä ehkä vielä tärkeämpiä ovat kontaktit. Ensitapaamisen ja yhteistyökokemusten jälkeen suomalaisten ja saksalaisten hiphoppareiden on paljon helpompaa tehdä uusia juttuja.

- Mitä enemmän tekee leirejä ja oppii tuntemaan ihmisiä, sitä helpompaa on tehdä musiikkia yli. Kun on tehnyt työtä jonkun kanssa, on helpompaa alkaa tehdä uusia juttuja hänen kanssaan, Antti Hynninen sanoo.

Lue myös:

Takajeejeestä Madafakin darraan – näin fiitistä tuli uusi Idols