Hyppää pääsisältöön

Elämän värit viehättävät jäämään Lappiin

Radiodokumentti Lapinhullu vuodelta 1960 tarkastelee Lappia asuinpaikkana. Ohjelmassa tutustutaan ihmisiin, jotka ovat eläneet koko ikänsä tai osan siitä Lapissa. Ääneen pääsevät myös he, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen tulleet Suomen Lappiin kokemaan jotain, mitä oma kotimaa ei tarjoa.

Lappi oli 1960-luvulla monin paikoin tiettömien kairojen, hyllyvien aapasoiden ja sähköttömien talojen maata. Siellä asui ihmisiä, joilla ei juurikaan ollut yhteyksiä muuhun maailmaan. Siitäkin huolimatta pohjoisen asukkaat pitivät Lappia parhaimpana paikkana elää. Toimittaja Mauri Soikkanen lähti pohjoiseen ja tapasi siellä ihmisiä, joilta hän kysyi, mikä on Lapin lumovoima

Tämä on kuin Kaanaanmaa!― Erkkilän vanha emäntä

Sompiolainen Erkkilän vanha emäntä pohtii haastattelussa, olisiko kuitenkin parempi muuttaa ns. ihmisten ilmoille, pois korvesta. Sillä mitä olisi tehtävissä, jos sattuisi jotain vaikkapa sairastuisi tiettömien taipaleitten takana? Erkkilän emännän mielestä hän ei asu missään korvessa vaan vertaa kotiseutuaan Kaanaanmaahan, siihen Raamatussa mainittuun Luvattuun maahan. Emäntä oli kokeillut elämistä etelämpänä, aivan Keski-Pohjanmaalla asti. Mutta vaikeaa se oli, kun puuta poltettavaksi sai etsiä pitkin ja poikin. Miten sitä lämmittelisi etelässä, jos ei uuniin saisi polttopuuta. Toista oli Lapissa.

Mutta oli totta sekin, että Lapin kaira voi tainnuttaa herkemmän ihmisen. Siksi on hyvä käydä välillä ihmisten ilmoilla, jotta järki ja ymmärrys pysyvät päässä, emäntä toteaa.

Sopuisat ja auttavaiset ihmiset antavat miellyttävän olon.Täällä on kaikkialla kotonaan.― Inarin Pirttisaaren erakko

Inarin Pirttisaaressa asustaa yksin mies pienessä turvemökissään. Miehen entinen elämä etelässä on enää vain kaukainen muisto, jota hän ei omien sanojensa mukaan kaipaa. Unettomuus ja viina kun olivat viedä etelän miehen kokonaan. Lääkäri kehottikin muuttamaan pohjoiseen, jotta hermot eivät menisi. Inarin rauhalliset näkymät ja sopuisat naapurit antavat miellyttävän olon. Minne vain hän meneekään, hän tuntee aina olevansa kuin kotonaan.

Jouten ei mies kuitenkaan ole. Aika kuluu vaikkapa verkkoja kutoen ja jos tähdellisempää hommaa ei ole, aina voi tutkia Raamattua. Siinä kun riittää yhden ihmisen iäksi tutkimista, Pirttisaaren erakoksi kutsuttu mies sanoo.

Suurkaupungissa voi olla yksinäinen. Lapissa en ole koskaan.― Amsterdamilainen nainen

Toimittajan mukaan siirtyminen toiseen maailmaan, eristäytyminen ja entisen elämän jättäminen vaativat voimakasta tahtoa, mutta jos apuna on Lapin luonto, "se on mahdollista jopa naisellekin." Toimittaja haastatteleekin amsterdamilaista "neitosta", joka tuli noin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran Lappiin. Hän sai innoituksen kirjasta, joka käsitteli kolttasaamelaisia. Tarkoitus oli olla vain muutama kuukausi ja palata sitten kotiin. Mutta pian saapumisensa jälkeen nainen halusi tehdä työtä ja tutustua sitä kautta Lappiin paremmin. Hän pääsi Lemmenjoelle apulaiseksi. Suuret metsät, vesistöt ja tunturit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Hän ei pelännyt suurta erämaata eikä kokenut itseään yksinäiseksi. Lappi jäi häneen ikuisesti. Joskus kotona Hollannissa pelkkä koivunlehden tuoksu vie hänet ajatuksissaan takaisin pohjoisimpaan Suomeen.

Lapin luonto ja ihmisten ystävällisyys ovat parasta täällä.― Saksalainen Hans Weber

Sodankylän ja Ivalon väliseltä tienvarrelta Soikkanen tapasi juhannuksen tienoilla saksalaisen Hans Weberin, joka oli toistamiseen Tankavaarassa huuhtomassa kultaa. Paljon ei kultaa löytynyt, mutta tuota malmia enemmän Weber oli kiinnostunut luonnosta ja ihmisistä, jotka saksalaismiehen mielestä ovat parasta antia Lapissa. Kotona Saksassa oli autot, teatterit, konsertit ja urheilukilpailut, mutta ne tuntuivat Weberistä aivan banaalilta verrattuna siihen, mitä sai kokea Lapissa.
Täällä sai olla vapaasti. Mies, joka täällä pärjäsi, oli tosi mies.― Metsäneuvos Jarl Sundqvist

Lappi oli saanut etelästä asukkaita jo 1800-luvulla virkamiehistä, rajamiehistä ja papeista, jotka jäivätkin pysyvästi elämään Lappiin. Myös monet metsätyömaat toivat eri puolilta Suomea metsätöihin ja tukinuittoon miehiä, jotka lumoutuivat Lapista. Metsäneuvos Jarl Sundqvist pohdiskeli haastattelussa, millainen mies kairalla pärjää ja miksi moni etelän mies jäi pohjoiseen. Laajat metsä- ja tukkityömaat tarjosivat hyväpalkkaista työtä, jonka perässä oltiin valmiita kulkemaan. Napapiirin seutu on Sundqvistin mukaan sellaista, että "se siilaa jyvät akanoista." Heikot miehet eivät pohjoiseen jääneet, vain tosi jätkät jäivät. Heitä pidätteli pohjoisessa alkuun hyvät ansiot mutta sittemmin Lapin lumous ja vapaus.

Lapissa elämän värit, elämän kovat käänteet viehättävät jäämään.― Kirjailija K.M. Wallenius

Kirjailijatkin ovat antautuneet Lapille. "Pako korpeen näyttää heitä erityisen viehättävän", Soikkanen toteaa. Kirjailija K.M. Wallenius on yksi heistä. Hän asuu ja tekee työtään metsäkämpässä Marrasjärven rannalla Rovaniemen yläpuolella.
Toimittaja kysyy häneltä, että mikä on tuo Lapin lumo, joka voi tehdä miehen kuin naisenkin hulluksi? Kirjailija pohtii hetken ja toteaa, "että on mahdotonta sanoa, onko hulluutta muuttaa Lappiin vai vaikuttaako se virkistävästi taikka turruttavasti henkeen ja sieluun". Mutta siitä hän on varma, että Lapissa elämän värit, elämän kovat käänteet viehättävät jäämään. Luonto kaikkina vuodenaikoina tarjoaa kaunista katsottavaa, mutta sen vastakohtana ovat paikoin vaikeat elinolosuhteet, jotka muovaavat ihmisen sielua. Kirjailija toteaa lopuksi, että pitkät välimatkat eivät haittaa. Sodat kokeneena tuntuu hyvältä, kun saa olla rauhassa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto