Hyppää pääsisältöön

Elektronista, instrumentaalista, vapaata, progressiivista, psykedeelistä… Avaruusromua 1.5.2016

käsitelty kuva, syntesoija
käsitelty kuva, syntesoija Kuva: YLE Kuvapalvelu psykedelia

”Kun me aloimme tehdä tällaista musiikkia, juuri kukaan ei ollut kiinnostunut siitä mitä me teimme”. Näin muisteli Tangerine Dream -yhtyeen Peter Baumann 1970-luvun alkupuolella.

Hän kertoi, ettei heidän esittämälleen musiikille ollut tuolloin edes nimeä. Se ei ollut popmusiikkia. Se ei ollut avantgardea. Kunnes joku keksi: se oli kosmista musiikkia. Tai se oli avaruusmusiikkia.

Edgar Froese samasta Tangerine Dream -yhtyeestä kertoi, kuinka heidän ensimmäinen päämääränsä oli löytää ääniä, joita muut eivät olleet vielä löytäneet. Aluksi he yrittivät löytää ääniä perinteisistä soittimista, perinteisin menetelmin, mutta huomasivat pian, että aidosti uusia ääniä löytyi parhaiten elektronisten soitinten avulla.

1970-luvulla elektroniikasta puhuminen oli suurin piirtein samaa kuin matematiikasta puhuminen, muisteli Peter Baumann. Ehkä siksi monet olivat ihmeissään elektronisesta musiikista. Ehkä siksi siihen suhtauduttiin joskus niin oudosti. ”Meitä pidettiin jonkinlaisina elävinä sähköisinä säätiminä”, muisteli Edgar Froese. Yhtye itse koki olevansa luova ryhmä muusikoita, jotka tekivät ainutkertaista, uutta musiikkia elektronisin keinoin.

Kosmista musiikkia tehdään edelleen. Suomessa tehdään persoonallista avaruusmusiikkia, joka on tehty pääosin elektronisesti, alan parhaiden perinteiden mukaisesti.

Kebu nousi esiin vuonna 2012 ensialbumillaan To Jupiter and Back.

Vuonna 2016 ilmestynyt kakkosalbumi Perplexagon liikkuu edelleen 1970- ja 1980-lukujen tunnelmissa. Aitoa analogista elektronista musiikkia vuodelta 2016:

Kebu käyttää vain analogisia syntesoijia musiikkia tehdessään. Ja hän on varsinainen Youtube-tähti: kevääseen 2016 mennessä Kebun Youtube-videoita on katsottu yli viisi miljoonaa kertaa.

Jossakin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Euroopassa tapahtui outo asia. 1960-luvulla popmusiikki oli kuin itsestään selvästi englantilaisten ja amerikkalaisten esiintyjien hallitsemaa. Se oli englanninkielistä. Se oli musiikkia, jota kaikkialla muualla alettiin jäljitellä. Pian monet Euroopan maat olivat täynnä angloamerikkalaisen mallin mukaan toimivia sähkökitarayhtyeitä. Kaikki halusivat olla uusi Beatles tai uusi Rolling Stones. Monet tahtoivat soittaa amerikkalaista bluesia.

Jostakin syystä useat nuoret saksalaiset musiikintekijät eivät pitäneet tuosta ajatuksesta. He tahtoivat tehdä jotakin muuta, jotakin omaa ja erilaista. Nykyään puhuttaisiin ehkä vaihtoehtomusiikista, silloin puhuttiin undergroundista. ”Saksalainen underground-musiikki oli kokeellista, instrumentaalista, vapaata, jännittävää, kummallista, monotonista ja psykedeelistä, vaikkei välttämättä tuota kaikkea samaan aikaan”, kirjoittaa Dag Erik Asbjornsen kirjassaan Cosmic Dreams at Play. Hän kertoo, että tuon uuden musiikin esittäjät olivat usein yliopisto-opiskelijoita. He olivat sivistyneitä, sukupolvensa luovimpia ja rohkeimpia nuorukaisia. He asuivat kommuuneissa ja haaveilivat paremmasta maailmasta.

Yhtyeitä syntyi joka puolelle Saksaa. Tangerine Dream, Klaus Schulze, Cluster, Agitation Free ja Ashra Temple tulivat Berliinistä. Kraftwerk ja Neu! tulivat Düsseldorfista. Münchenistä tulivat esimerkiksi Embryo, Popol Vuh, Amon Düül ja Guru Guru. Kölnistä tuli Can ja Hannoverista Eloy. Ne kaikki tekivät musiikkia, jollaista kukaan ei ollut tehnyt aiemmin. Se oli musiikkia, jolla ei ollut nimeä, kunnes joku brittiläinen journalisti keksi alkaa nimittää saksalaista kokeellista, elektronista ja progressiivista rockia krautrockiksi.

Vaikka tuo nimitys vakiintui, siitä voidaan edelleen olla montaa mieltä. Kuvaavaa on, että monetkaan saksalaiset muusikot eivät ole pitäneet tuosta nimityksestä. He ovat mieluummin halunneet tulla muistetuiksi vaikkapa kosmisen musiikin tekijöinä.

Oli nimitys mikä hyvänsä, musiikki ja tyyli jäivät elämään. Niistä tuli olennainen osa kokeellisen, elektronisen, progressiivisen, psykedeelisen ja kosmisen musiikin historiaa. Tärkein osa tuota rohkeaa ja uutta luovaa perinnettä. Perinnettä, joka elää edelleen.

Kosmista menoa Roadburn-festivaalilla Hollannissa vuonna 2014. Lavalla suomalainen E-Musikgruppe Lux Ohr:

Siinä oltiin Tilburgin kaupungissa Hollannissa, mutta tyylillisesti kai lähinnä 1970-luvun Berliinissä, Tangerine Dreamin, Klaus Schulzen, Ashra Templen, Agitation Freen ja muiden kosmisten leijailijoiden maisemissa.

Tangerine Dream -yhtyeen Peter Baumann sanoi eräässä 1970-luvun alun haastattelussa, että olisi väärin odottaa heidän esittävän joka kerran lavalle noustessaan jotakin täysin ennenkuulumatonta. ”Emme me voi tehdä joka päivä kahta tuntia täysin uutta musiikkia”, hän sanoi ja totesi yhtyeen voivan toki esitellä instrumenttejaan vaikka kymmenen tuntia, mutta se ei olisi sitä luovaa yhteistyötä, jota yhtye tavoittelee. Se ei olisi kovinkaan kummoinen konsertti.

Edgar Froese puhui haastattelussa siitä, kuinka tärkeää on olla oikeassa vireessä yhdessä soitettaessa. Hän tarkoitti nimenomaan henkistä virettä, sitä vaistoa, jonka avulla parhaat esitykset ja improvisaatiot syntyvät konsertissa tai studiossa. Hän puhui siitä, kuinka hienoa on, kun erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa musiikissa, musiikkia tehdessä. Kuinka hienoa musiikki on silloin, kun se on enemmän kuin osiensa summa. Kuinka hienoa musiikki on silloin, kun se on jotakin, johon kukaan musiikin tekijöistä ei yksin pystyisi. Kun se on jotakin, joka syntyy vain ja ainoastaan kaikkien mukana olevien soittajien yhteistyön tuloksena.

Yhtyeen kolmas jäsen Christopher Franke vertasi tilannetta veden virtaamiseen. ”Se tunne on tärkeää meidän musiikissamme”, hän sanoi. ”Se, että kaikki virtaa eteenpäin. Se, että asiat liittyvät toisiinsa pehmeästi soljuen. Se on kuin vettä”, sanoi Franke. ”Joskus myös kuin vesiputous, mutta silti se virtaa”.

E-Musikgruppe Lux Ohr jatkaa tuota ajatusta 2010-luvulla, tässä virtaavaa musiikkia Sibelius-museossa Turussa:


AVARUUSROMUA 1.5.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:

E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Spiralo IV - osa - (Live at Roadburn 2014)
KEBU: Perplexagon Part 1 (Perplexagon)
KEBU: Perplexagon Part 2 (Perplexagon)
KEBU: Perplexagon Part 6 (Perplexagon)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Hypnogenesis III (Live at Roadburn 2014)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Traumraum (Live at Roadburn 2014)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Das Unbekannte (Tonwald)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Urwald (Tonwald)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Die mythologische Heimat - osa - (Tonwald)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua