Leo Kosola
Yle
Ajattele, kirjoita johdonmukaisesti, kyseenalaista, selvennä käsitteitä, argumentoi. Kerro konkreettisia esimerkkejä, mutta varo, etteivät ne paljasta tietämättömyyttäsi! Ylioppilastutkintolautakunnan sensori Eero Salmenkiven kahdeksan vinkkiä, joilla onnistut paremmin filosofian ylioppilaskirjoituksissa.
1. Vastaa tarkasti siihen, mitä kysytään
Filosofia on ajattelua, eikä tehtäviin yleensä ole yhtä oikeaa vastausta. Siksi on olennaista vastata täsmällisesti, pysyä asiassa ja koko ajan ymmärtää, mitä kirjoittaa. Epäolennaisten asioiden kirjoittaminen on ajantuhlausta jokaisessa oppiaineessa. Filosofia kuitenkin poikkeaa esimerkiksi yhteiskuntaopista siinä, että hakuammunnalla voi menettää pisteitä.
Ei siis kannata kirjoittaa varmuuden vuoksi kaikkea, vaan keskittyä lähestymään tehtävänantoa jostain näkökulmasta. Pitkä vastaus ei automaattisesti ole hyvä vastaus.
Joissain tehtävissä ilmoitetaan vastaukselle enimmäispituus. Tätä kokeiltiin jo harjoituskokeessa 6.4.2016 tehtävissä 1, 4 ja 6. Alarajaa ei olla asettamassa. Sensori Eero Salmenkivi vitsaileekin, että nollan merkin vastaus, jossa kaikki olennainen on kerrottu, on aivan kelpo (tietenkään se ei ole mahdollista).
Minkälaisissa kysymyksissä tyypillisesti eksytään asiasta?
Onko totta, että Aku Ankan auton rekisterinumero on 313? Arvioi, onko fiktiivisellä eli sepitteisellä väitteellä totuusarvoa. (Syksy 2015, tehtävä 5.)
Filosofian kolmannella kurssilla opetetaan kolme totuusteoriaa. Koska tehtävänannossa mainitaan sana totuus, joillekin kokelaille tulee ensimmäisenä mieleen nämä totuusteoriat.
Hyvän vastauksen piirteissä sanotaan:
Olennaista on kiinnittää huomiota fiktiiviseen kontekstiin. Kaavamainen totuusteorioiden soveltaminen osoittaa helposti, että kysymyksen filosofista ydintä ei ole ymmärretty oikein, jolloin ei voi saada kolmea pistettä.
– Me tiedämme, että Aku Ankan auton rekisterinumero ei ole 314 vaan 313. Toisaalta tiedetään, että Aku Ankka on sarjakuvahahmo. Ei ole totta sanoa, että Aku Ankka kävelee Ankkalinnassa, mutta ei New Yorkissa, koska ei se oikeasti kävele yhtään missään, Salmenkivi avaa tehtävää.
Kysymyksen juju on pohtia fiktiivisiä asioita.
– Minkälainen totuus koskee vaikkapa Ylen fiktiivisiä ohjelmia. Mikä siellä on totta?
2. Kyseenalaista ja selvennä käsitteet
– Yleinen kuvaus filosofiasta on, että filosofia on kysymistä. Vastaukset eivät ole niin tärkeitä.
Vinkkiä selventämään Salmenkivi kertoo vanhan arvoituksen: Jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei kuule, kuuluuko ääni?
Täytyy kysyä, mitä ääni tässä tapauksessa on. Jos äänellä tarkoitetaan kuulokokemukseen perustuvaa asiaa, silloin kukaan ei kuule, koska on sanottu, että kuulokokemusta ei ole. Jos taas äänellä tarkoitetaan paineaaltoa, silloin se on olemassa. Se ei ole kuulijasta riippuvainen.
(Salmenkivi muistuttaa, että tämä on länsimaisen filosofian lähestymistapa arvoitukseen. Zen-buddhalainen ihmettelisi tilannetta ja huomaisi siinä elämän mielettömyyden.)
3. Argumentoi johdonmukaisesti
Argumentaatio on jatkoa kyseenalaistamiselle ja käsitteiden selventämiselle. Argumentointi on perustelua selkeistä lähtökohdista. Selkeillä lähtökohdilla Salmenkivi tarkoittaa lähteiden oikeellisuuden tunnistamista.
– Informaatiotulvasta pitää osata lähdekriittisesti valita, mitkä lähteet ovat luotettavia.
Hyvä perustelu, jonka lähtökohtana on väärä olettamus tai heikko lähde, ei ole hyvää argumentaatiota. Salmenkivi korostaa argumentoinnin selkeyttä.
– Ajattele mitä kirjoitat. Johdonmukaisuus on tiessään, jos väität ensin yhtä ja sitten toista.
Esimerkiksi onnellisuutta on joskus käsitelty vastauksessa niin, että kirjoittaja on ensin väittänyt sen olevan objektiivista ja hetken päästä perustellut, miten se ei koskaan voi olla objektiivista.
Koevastauksissa asioita voi tarkastella ristiriitaisista näkökulmista, kunhan sen tekee ajatuksella. Voi esimerkiksi sanoa, että yksityisyrittäjyys on hyvä juttu, jos ajattelee kannustusta. Toisaalta yhteisomistajuus on hyvä asia, jos ajattelee tasavertaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sen jälkeen kertoo, että niiden yhteenliittäminen on hankalaa.
– Mutta usein käy niin, että [kokelas] vaan kirjoittaa ja unohtaa, että oli edellisessä kappaleessa toista mieltä.
4. Rakenna jäsennelty essee
Filosofia vaatii kirjoittajaltaan abstraktia ajattelua. Kun ajattelee, asioita tuppaa juolahtamaan mieleen suunnittelemattomasti. Tämä ei kuitenkaan saisi näkyä esseevastauksissa.
Käsitteiden ja teorioiden osaamisen lisäksi filosofian yo-kokeissa testataan sitä, miten kokelas osaa ajatuksensa esittää. Esseen tulisi olla mahdollisimman johdonmukainen, ristiriidaton ja järjestelmällinen. Tehtävästä riippuen, esitystavan merkitys on 0–40 prosenttia tehtävän pisteistä.
Yhtä oikeaa tapaa esseen rakentamiseen ei ole. Monia helpottaa, että ensin ajattelee, jäsentelee ajatukset paperille ja vasta sitten kirjoittaa. Esimerkiksi ajatuskartta voi toimia.
Salmenkivi kertoo itse listanneensa kirjoituksen aiheita ranskalaisilla viivoilla ja laittaneensa aiheiden perään numerot muistuttamaan, missä järjestyksessä ne kannattaa kirjoittaa. Paperia ja kynää kannattaa hyödyntää, vaikka kokeet tehdäänkin sähköisesti.
Salmenkivi muistuttaa kappalejaoista. Jostain syystä huhtikuun 2016 sähköisen harjoituskokeen vastauksista ne uupuivat monilta. Paperikokeissa tämä ei ole ollut yhtä iso ongelma.
Esimerkki tehtävästä, jossa jäsentely on tärkeää hyvän vastauksen aikaansaamiseksi. (Sähköinen harjoituskoe, kevät 2016, tehtävä 3.)
5. Perehdy aineistoon – siirry eteenpäin, jos et ymmärrä sitä
Filosofian yo-kokeissa on paljon ainestoa: tekstiä, kuvia ja videoita. Jos aineiston ymmärtää, tehtävästä on jo hyvin pisteitä kasassa. Jos aineistoa ei tajua, ei kannata vastata tehtävään.
– Vaikka aineiston käytöstä ei olisi erikseen huomautettu, sitä kannattaa aina hyödyntää.
Aineistotehtävissä on eniten pisteitä jaossa. Laudaturia tavoittelevien voi siis olla vaikea jättää vastaamatta niihin, vaikkei ainestojen merkitystä täysin ymmärtäisi.
Esimerkkejä hankalista aineistoista: Platonin ideaoppi (kevät 2016, tehtävä 10) ja Locken, Reidin ja Parfitin tekstit persoonan identiteetistä (sähköinen harjoituskoe 6.4.2016, tehtävä 9).
6. Tee abstraktit asiat ymmärrettäviksi esimerkein
Esimerkkeihin pätee sama kuin aineistoihin: vaikkei niitä erikseen pyydetä, niitä kannattaa kirjoittaa. Esimerkeillä abstrakti asia muuttuu ymmärrettäväksi.
Salmenkivi muistelee erään opettajan kieltäneen opiskelijoitaan käyttämästä esimerkkejä, koska joskus niiden kirjoittaminen voi olla taktisesti epäedullista.
– Esimerkit osoittavat, että olet todella ymmärtänyt, mistä asiassa on kysymys. Toisaalta esimerkit myös saattavat paljastaa, jos et olekaan aivan ymmärtänyt asiaa, joten ole huolellinen.
Salmenkiven malliesimerkki jälkimmäisestä, eli kehnosta esimerkin käytöstä.
Tehtävänanto:
Kuvaa a priori ja a posteriori -tiedon välistä eroa ja anna kummastakin tiedon lajista esimerkki. (Kevät 2016, tehtävä 5a.)
Kokelaat kirjoittivat muun muassa, että “minulla on a priori tietoa avioliitosta, mutta minun äidilläni on a posteriori tietoa siitä”. Tai että, “kun olen saunassa, minulla on a priori -tietoa siitä, että vesi avannossa on kylmää. Uimisen jälkeen minulla on a posteriori -tietoa veden kylmyydestä”.
Nämä paljastavat, että kokelaat eivät ole ymmärtäneet käsitteitä, sillä tehtävän käsitteet eivät liity aikaan. Sanat ovat hämääviä, sillä priorin (vertaa englannin previous) ja posteriorin (vertaa suomen sana postuumi) voisi ajatella liittyvän ennen ja jälkeen jotain, ja sitä ne latinaksi tarkoittavatkin.
Filosofian tieto-opissa niillä kuitenkin tarkoitetaan kokemuksesta riippumatonta (a priori) ja riippuvaista (a posteriori) tietoa. Pätevä esimerkki a priori -tiedosta olisi väite, että kaikki presidentit ovat presidenttejä. Se ei tarvitse kokemuspohjaa. Sen sijaan tieto, että Sauli Niinistö on Suomen presidentti, täytyy empiirisesti perustella.
– Kymmenen vuotta sitten se ei pitänyt paikkaansa ja kymmenen vuoden päästä se ei taas pidä paikkaansa. Tällä hetkellä se pitää paikkansa ja voimme sen kokemuksen avulla tarkastaa vaikka uutisista.
7. Älä puurra, pidä taukoja!
Taukojen pitäminen on yksilöllistä ja liittyy kaikkiin yo-kokeisiin. Salmenkivi pitää vinkkiä filosofian kohdalla tärkeänä. Hän ei pidä kuuden tunnin yhtäjaksoista puurtamista järkevänä. Välillä täytyy antaa ajatuksille aikaa harhailla.
Lisäksi aineistoa on paljon.
– On pelottava tilanne, jos kokelaat vaan kelaa videota ja lukee tekstiä, vaikka aivoissa ei liiku enää mitään. Tiedän, kun olen itsekin vääntänyt jotain yön pimeinä tunteina ja katsonut jälkeenpäin muistiinpanoja, eivätkä ne soita mitään kelloja.
– Koko ajan tekeminen ei johda parhaaseen lopputulokseen.
Filosofian yo-koe on abstraktia ajattelua, mikä on kuormittavaa. Taukojen pitäminen tehtävien välissä kirkastaa ajatukset.
– Anna aivoillesi aikaa rentoutua ja alitajunnallesi työskennellä. Sitten voit aloittaa luottavaisesti seuraavan tehtävän. Usko itseesi, osaat kyllä!
8. Treenaa vanhoilla yo-kokeilla ja kevään 2016 harjoituskokeella
Abitreenien sivuilta löytyy filosofian yo-kokeet vuodesta 2006. Niiden avulla kannattaa harjoitella.
Lisäksi kannattaa tehdä YTL:n sivuilta löytyvä valtakunnallisesti järjestetty sähköinen harjoituskoe. Videoainestot on jouduttu poistamaan tekijänoikeussyistä. Kannattaa myös perehtyä harjoituskokeen hyvän vastauksen piirteisiin. Salmenkivi muistuttaa, että ensimmäistä, ennen pisteitä olevaa osaa ei tarvitse osata, se on tarkoitettu ensisijassa opettajille.
Keitä ovat sensorit?
Sensorit ovat ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijoita, jotka laativat ja tarkastavat ylioppilaskokeet.
Lisää sensorien vinkkejä
Muokattu 31.3.2017: Juttuun lisätty kuva Eero Salmenkivestä.
Juttua muokattu 30.1.2020: Kuva vaihdettu.
