Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Elämää monikemikaaliherkkyyden kanssa

Päivi Siren ja Kari Hännikäinen ovat herkistyneet tuoksuille ja kemikaaleille. Helsingin yliopiston professori Kari Reijula uskoo, että ihmiskunnan puolustuskyky on yleisestikin heikkenemässä.
Päivi Siren, Sari Valto, Kari Hännikäinen ja Kari Reijula keskustelevat monikemikaaliherkkyydestä. Päivi Siren ja Kari Hännikäinen ovat herkistyneet tuoksuille ja kemikaaleille. Helsingin yliopiston professori Kari Reijula uskoo, että ihmiskunnan puolustuskyky on yleisestikin heikkenemässä. yle tv1

TV1 keskiviikkona 4.5.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 7.5. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kun ihminen ei siedä mitään tuoksuja eikä kemikaaleja lähellään, elämä kapeutuu pahimmillaan neljän seinän sisälle.

Inhimillisen tekijässä toimittaja Sari Valton vieraana on Päivi Siren, joka alkoi yliherkistyä tuoksuille ja kemikaaleille sen jälkeen, kun oli ensin vuosia työskennellyt tietämättään homeisessa työpaikassa ja asunut kosteusvaurioisessa kodissa.

Kari Hännikäinen kertoo olleensa herkkä tuoksuille jo 40 vuotta, mutta tilanne paheni 10 vuotta sitten, kun Karin kasvoille pöllähti koulun remonttityömaalla betonipölypilvi.

Kari uskoo, että tuon pölypilven joutuminen hänen keuhkoihinsa rikkoi jotain hänen puolustuskyvyssään, koska tapauksen jälkeen hän on herkistynyt entisestään tuoksuille.

Helsingin yliopiston työterveyden professori Kari Reijula uskoo, että ihmiskunnan puolustuskyky on yleisestikin heikkenemässä ja siitä merkkinä ovat allergioiden ja kemikaaliherkkyyksien lisääntyminen.

Koko perhe oireili

Päivi Siren muistelee, että nuorena tyttönä hän käytti surutta paljon parfyymeja ja hajustettua kosmetiikkaa ilman mitään ongelmia. Tilanne muuttui parikymmentä vuotta sitten.

"Epäonnekseni työpaikallani Turun yliopistossa oli homeongelma, joka selvisi vasta vuosia siellä työskenneltyäni. Samaten kotoa löytyi paha kosteusvaurio kylpyhuoneesta”, kertoo Päivi Siren.

”Olin alkanut oireilla tavalla, jonka nyt ymmärrän johtuneen homeesta. Kotona myös mieheni ja poikani oireilivat toistuvilla poskiontelotulehduksilla. Kun löysimme kosteusvaurion, se korjattiin ja sen jälkeen mieheni ja poikani oireilut loppuivat. Sen sijaan minulla ne vain jatkuivat."

Astmaatikko ilman astmaa

Yhtenä päivänä Päivi siivosi kylpyhuonetta ja kun tavallinen puhdistusaine ei riittänyt, hän käsitteli kaakeleita kloriittiaineella. Sen haju jäi pitkäksi aikaa, jopa päiviksi, hänen aistejaan häiritsemään.

"Tuon ison kemikaalialtistuksen jälkeen tilanne alkoi toden teolla vaikeutua. Ensin en voinut enää käyttää itse mitään hajustettuja tuotteita mutta sitten aloin oireilla muidenkin käyttämistä hajusteista.”

Alkoi olla tuskaa istua aamubussissa, missä ihmisillä tuoksuivat parfyymit, suihkusaippuat ja hiustuotteet.

”Sitten menin työpaikalle, missä siivooja oli juuri käynyt pesemässä lattiat erilaisilla aineilla ja naiset vielä vessassa kävivät suihkauttelemassa parfyymejaan. Päätäni särki, silmät vuotavat, nenä menee tukkoiseksi, ääni käheytyy, sitten alkoi tulla hengitysvaikeuksia. Oireilin kuin astmaatikko ilman astmaa."

Lisää oireita

Päiville teetettiin lukuisia erilaisia tutkimuksia. Allergia- ja astmatestit näyttivät puhtailta. Mitään varsinaista sairautta ei löydetty. Keuhkot olivat terveet, jos ne vain saivat olla raittiissa ilmassa.

Lopulta rampattuaan lääkäriltä ja klinikalta toiselle, eräs yksityislääkäri teki diagnoosin monikemikaaliyliherkkyydestä.

"Tämä ei ole virallisissa tautiluokituksissa eikä tähän ole mitään testiä. Lääkäri teki diagnoosin oireiluni perusteella."

Vuosien mittaan oireita alkoi tulla lisää: nivel- ja lihassärkyjä, fibromyalgiaa, yliherkkyyksiä ruoka-aineille ja vaikeita ihottumia. Työn tekeminen muuttui mahdottomaksi ja Päivin oli jäätävä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kolmen vuoden ajan hän eli täysin eristettynä kodin seinien sisäpuolella. Jos hänen piti lähteä hoitamaan asioita kaupungille, hän turvautui moottoroituun puhallinsuojaimeen.

"Oli iso kynnys alkaa käyttää laitetta, koska se on maskeineen niin huomiota herättävä. Jotkut tulivat kysymään suoraan, mikä laite on, mutta jotkut purskahtivat nauruun minut nähdessäni. Se tuntui todella ikävältä. Olisin halunnut sanoa naurajille, että tervetuloa vaihtamaan osia kanssani.”

”Elämäni oli kapeutunut täysin, en voinut enää tehdä rakastamaani työtä, en voinut käydä missään harrastuksessa, en sukulaisten juhlissa, en missään. Masennuin pahasti", Päivi kertoo.

Kari löysi vertaistukea

Kari Hännikäinen on pystynyt jatkamaan työelämässä. Hänkin omistaa moottoroidun puhallinsuojaimen. Sen hän joutuu joskus ottamaan esille opettajan työssään, kun oppilaat unohtavat, ettei Karin tunneille saa tulla hajustettuna.

Lisäksi hänellä on kaulassaan pieni matkaionisaattori ja kolmantena apuvälineenä on matkailmanpuhdistin, jonka avulla hän on pystynyt käyttämään bussia.

"Minulla on ollut onni siinä, että työterveyshuollossa ja työkaverien keskuudessa ollaan oltu ymmärtäväisiä."

Jokaisen kemikaaliherkän tarina on erilainen. Karilla esimerkiksi ei ole taustalla homealtistusta.

Pahimpina aikoina Karista tuntui, että hän on maailman ainoa kemikaaleille yliherkkä ihminen. Eräs lääkäri sitten otti esille, että netistä voisi löytyä vertaistukea. Kari löysikin Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät -yhdistyksen.

"Se tuntui helpottavalta kuulla, että on muitakin tästä kärsiviä. Minusta tuli sittemmin yhdistyksen puheenjohtaja. Ehkä sen takia, että minulla on kuitenkin pysynyt suhteellisen lievänä tämä oireilu ja koska olen mies. Tätähän joskus leimattiin ikääntyvien naisten vaivaksi, mutta se ei ole lainkaan koko totuus," Kari sanoo.

Yliherkkyys syrjäyttää

Yhdistyksen kautta Kari on tavannut ihmisiä, joilla menee todella huonosti yliherkkyyden takia. He ovat menettäneet työkykynsä ja jotkut asuvat jopa teltoissa, koska eivät enää löydä asuntoa, jonka pintamateriaalit tai rakennusmateriaalit eivät aiheuttaisi heille oireita.

Seuraa syrjäytymistä yhteiskunnasta, varsinkin kun asiaan liittyy se, että monikemikaaliyliherkkyyttä ei ole tunnustettu virallisesti sairaudeksi, joten sen perusteella ei voi saada sairauspäivärahaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Osa MCS-ihmisistä sinnittelee toimeentulotuen varassa.

"Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet masennusdiagnoosin vain saadakseen työkyvyttömyyseläkettä. Toki tämä tilanne saattaa masentaa oikeastikin. Mutta tämä pitäisi saada virallisesti tunnustettua sairaudeksi", sanoo Päivi Siren.

Elämään on tullut värejä

Päivin oma tilanne on viime vuosina helpottunut ja hänen elimistönsä vaikuttaa taas vahvistuneen kestämään altistuksia. Moottoroitua suodatinta hän ei enää tarvitse. Päivi uskookin, että pitkä ja totaalinen altistumisen välttäminen on saanut hänet vahvistumaan ja puolustuskyky on parantunut. Elämään on tullut taas värejä.

"Terveiden on vaikea kuvitella sitä suunnatonta iloa, jota koin, kun pystyin taas pitkästä aikaa istumaan vartin bussin kyydissä, ilman että täytyi syöksyä hengenahdistuksen takia yhtäkkiä kesken matkan pois. Olen löytänyt kuntosalin, jossa pystyn käymään kahdesti viikossa. Olen myös aloittanut kuoroharrastuksen hengityssairaille tarkoitetussa Pihinä-kuorossa. Siellä me pihisemme ja hauskaa on!"

Päivi on myös pystynyt tekemään kirjoitustöitä. Häneltä ilmestyi tänä kevään omakustannekirja nimeltä MCS-potilas, missä hän kertoo omakohtaisen tarinansa ja keräämiänsä tietoja monikemikaaliyliherkkyydestä.

"Uskon, että ihminen pystyy aika paljon itsekin vaikuttamaan omaan sairauteensa. Stressin vähentäminen, liikunta, terveellinen ruoka ja ennen kaikkea positiivinen mieli auttavat toipumaan. Mottoni on ollut, että kehnossakin repussa voi olla oivat eväät!"

Ruotsissa tutkittu enemmän

Työterveyden professori Kari Reijula kertoo, että ympäristöherkkien määrää on tutkittu Ruotsissa Suomea paremmin. Siellä on tulokseksi tullut, että joka kymmenes ruotsalainen on raportoinut kemikaaliherkkyyteen liittyvää oireilua.

Reijulan mukaan joka viides meistä saa hengitysoireita kovalla pakkasella tai vaikkapa tupakansavulle altistuttuaan, mutta joidenkin yksilöiden puolustusjärjestelmä tavalla tai toisella ylireagoi näissä tilanteissa.

Miksi kemikaalille herkistyy?

Millaisia syitä kemikaaleille herkistymiselle sitten voi olla? Monikemikaaliyliherkät itse kuvailevat asiaa niin, että esimerkiksi homeiden aiheuttamat mikrobit tai kemikaalien myrkyt tuhoavat heidän elimistönsä puolustuskyvyn, minkä takia he herkistyvät ympäristön ärsykkeille.

On esitetty muun muassa teorioita, että kyseessä olisi jonkinlainen neurogeeninen tulehdus tai että elimistön myrkynpoistojärjestelmä ei MCS-potilailla normaalisti.

Kemikaaliherkkyys on kokonaisuus, josta ei tunneta kahta merkittävää asiaa: mikä sen aiheuttaa ja mikä on sen syntymekanismi.

"Väestötasolla näihin kahteen asiaan ei ole saatu vielä tieteellistä selvyyttä. Kemikaaliherkkyydessä on kaksi keskeistä puolustusjärjestelmään liittyvää komponettia: sentraalinen ja perifeerinen. Sentraalisella tarkoitetaan sitä, että aivojen alueella tapahtuu merkittävää ylireagointia puolustuksen strategian rakentamisessa yksilön kannalta, vaikka ympärillä olevat tekijät eivät valtaosalle väestössä aiheuta mitään. Tämä tuo mukanaan keskushermostoon liittyviä oireiluja kuten pääsärkyä, väsymistä, sydämen sykkeeseen ja hengitykseen kiusallisesti vaikuttavia oireita", Kari Reijula selittää.

"Toinen komponetti on perifeerinen eli ääreisosien, lähinnä hengityselimien oireilu, jossa se välitön kontaktitekijä, tässä tapauksessa kemikaalikimara, on tekemisissä silmien sidekalvon tai hengitysteiden limakalvon kanssa ja tälle puolustusjärjestelmä jälleen reagoi odottamattomalla tavalla. Toisin kuin allergioissa, joissa voidaan osoittaa sekä tarkka aiheuttaja että oireilun syntymekanismi, niin kemikaaliherkkyydessä ei ole päästy vielä niin pitkälle. Tarvitaan lisää tutkimustietoa."

Huomiota työkykyyn

Kari Reijulan mielestä lääkärille olennaista kemikaaliherkkien potilaiden kanssa työskennellessä on alkaa nopeasti kiinnittää huomiota työkykyyn. On keksittävä keinot, millä ihmisen työnteko pystytään järjestämään, vaikka sitten uusia innovatiivisia tapoja keksien.

"Mitä nopeammin asiaan puututaan, sitä parempi. Altisteen metsämiseen menee liikaa aikaa, eikä sitä tiettyä altistetta saada välttämättä koskaan selville. Itse lähden potilastyössä siitä, että kuuntelen nöyrästi potilaan kertomuksen oireista ja sitten lähdetään miettimään keinoja iskukestävyyden lisäämiseksi ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseksi," Reijula sanoo.

Elimistön puolustuskyky heikentynyt

Reijulan mukaan ihmiskunnan puolustuskyvyssä on todennäköisesti tapahtunut heikentymistä, ainakin kehittyneissä maissa.

"Kemikaalien määrä ympäristössämme on lisääntynyt. Elämme ehkä liiankin hygieenisessä ympäristössä ja syömme pitkälle jalostettua ruokaa. Jos verrataan vaikka petroskoilaisia nuoria, heillä on huomattavasti vähemmän allergioita kuin rajan takana asuvilla suomalaisnuorilla.”

”Länsimaalaisten ihmisten elimistö haurastuu. Fyysinen työ on muuttunut aivotyöksi, jolloin työn kuormittavuus on muuttunut melko tavalla. Mikrobiympäristömme on kaventunut, suolistomme mikrobikannat ovat ohentuneet selvästi. Kykymme vastata ympäristön haasteisiin ei ole sitä, mitä se on ollut edeltävillä polvilla."

"Voimme vaikuttaa ainakin seuraavan sukupolven vahvistumiseen. Annetaan lasten möyriä mullassa, jotta heidän mikrobikantansa pysyy monipuolisena. Terveellinen, puhdas ruoka, raittiissa ilmassa, mielellään metsässä liikkuminen ja stressin vähentäminen, hyvät sosiaaliset suhteet, riittävä lepo – nämä tekijät auttavat jo nykyisiäkin polvia.”

Kommentit