Kurttila mahdollistaisi pysyvän huostaanoton

”Meidän on paljon enemmän pohdittava sitä, mikä on mahdollisuus pysyvään sijoitukseen, kun lapsen etu sitä vaatii. Me liian herkästi ajattelemme ja uskomme, että lapsen tilanne voi palautua osaksi biologista kasvuympäristöä.”

”Mikä meidän tulisi aina muistaa, on se, että lapsella on oikeus vanhempiinsa, mutta vanhemmilla sellaisenaan ei ole oikeutta lapseen. Yhteiskunta on aina lopulta myös se viimesijaisin kasvuympäristö ja kannanottaja lapsen edun toteutumiseen, mikäli tarve sitä vaati”, Kurttila sanoo.

Kurttila haluaa herätellä virkakoneistoa ja poliitikkoja, jotta lapsen sijoitus voisi Suomessakin olla pysyvä. Nykytilanteessa sijaisperheet joutuvat helposti pelinappuloiksi, joilla ei ole juridista statusta.

”Tunnistaen samalla, että silti lapsella voi olla suhde niihin biologisiin vanhempiin, jotka hänellä on. Sitä suhdetta ei voi koskaan rikkoa. Ei pidä ajatella, että näitä siteitä voisimmekaan koskaan rikkoa, mutta toisaalta pitää myös ymmärtää, että siellä, missä lapsen on hyvä kasvaa, varttua ja kehittyä, siellä on myös tämän lapsen erityinen etu.”

Epävarmuus
pahin tilanne

Nykyisen lastensuojelulain mukaan sijaishuolto on aina väliaikaista ja tavoitteena on lapsen paluu asumaan biologisten vanhempien tai vanhemman luokse. Laki ei mahdollista lapsen pysyvää huostaanottoa.

Nykysäädösten mukaan lasta voidaan käytännössä yhden sosiaalityöntekijän päätöksillä siirrellä hyvinkin löyhin perustein sijaishuoltopaikkojen ja syntymäkodin välillä. Tällöin lapselle ensisijaisiksi muodostuneet suhteet sijaisvanhempiin saatetaan katkaista kertarysäyksellä.

”Meillä ei tällä hetkellä riittävässä määrin tunnisteta pysyvän sijoituksen mahdollisuutta eli sitä, että lapsi ei enää koskaan palaudu biologisten vanhempiensa luo. Tämä on meidän keinovalikoimastamme puuttunut. Huostaan otettu lapsi tarvitsee ensisijaisesti turvallisia ja pysyviä ihmisiä elämäänsä”, sanoo lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Kurttilan mukaan lapsen kannalta pahin mahdollinen tilanne on se, kun tämä jatkuvasti joutuu epäilemään, voiko hänen elämänsä jatkua siinä perheessä, jossa hän kulloinkin elää. Pysyvän sijoituksen mahdollisuus toisi niin lapsen kuin sijaisperheenkin elämään jatkuvuutta ja pysyvyyttä.

”Se on ehdottoman tärkeää. Ja on myös kysyttävä, kuinka pitkään annamme lapsen elää epävarmuudessa. Ja onko lopulta niin, että lapsen etu onkin juuri se riski, joka uhkaa jäädä toteutumatta siksi, että vanhempien oikeudet ovat tärkeämmät kuin lasten.”

Ehdotus hautautui
paperipinoihin

Huostaanoton muuttaminen joissakin tilanteissa pysyväksi oli esillä kolmisen vuotta sitten, kun sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä pohti asiaa. Työryhmä ehdotti lastensuojelulakiin muutosta, mutta asia ei ole sen koommin edennyt.

Mihin hanke pysyvän sijoituksen mahdollistamisesta hautautui?

”Uskallan sanoa, että paperipinoihin. Ja toivon hartaasti, että se sieltä paperipinoista nyt nousee esiin.”

Lastensuojeluasiat ovat sosiaali- ja terveysministeriössä sosiaalineuvos Marjo Lavikaisen kontolla. Lavikainen on valtiovallan edustajana istunut lukuisissa työryhmissä, joissa lastensuojelun uudistamistarpeita on puntaroitu. Hänen mukaansa pysyvän huostaanoton mahdollistaminen on kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu: asia vaatii perusteellisia lisäselvittelyjä.

”Se on mutkikas asia. Sitä selvitetään nyt tämän hallituskauden aikana vielä tarkemmin, että onko se Suomessa ylipäätään mahdollista. Siihen liittyy tiettyjä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä.”

”On perusteltua kysyä esimerkiksi sitä, että voiko sosiaalityöntekijä ennustaa tulevaa - eli toisin sanoen sitä, miten tilanteet jatkossa kehittyvät. Voidaanko esimerkiksi vauvan osalta varmuudella tietää, että seuraavien 17 tai 18 vuoden kuluessa hänen vanhempiensa tilanne ei muutu miksikään. Tässä puhutaan periaatteellisesti hyvin merkittävistä lapsen oikeuksista ja vanhempien oikeuksista. Eli se todella vaatii vielä sen tarkemman selvityksen”, Lavikainen sanoo.