Hyppää pääsisältöön

Uusi Sherlock

Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman)
Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman) Kuva: Yle Kuvapalvelu uusi sherlock

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat yksi elokuva- ja televisiohistorian suosituimmista parivaljakoista. Mitä tapahtui kun Steven Moffat and Mark Gatiss päättivät luoda uuden version poikavuosiensa sankareiden Holmesin ja Watsonin seikkailuista? Jotain uutta oli keksittävä.

Uusi Sherlock Television tiiliskivissä, Yle Radio 1 to 28.4. klo 17.20 ja ti 3.5. klo 22.05 + Areena.

Tärkeintä oli löytää oikeat näyttelijät rooleihin. Moffat ja Gatiss ovat kertoneet, että Benedict Cumberbatchin valitseminen oli helppo ratkaisu. Hyvin harva ihminen on tilaan astuessaan sen valtias, Cumberbatch Sherlockina on sellainen. John Watsonin roolitukseen meni enemmän aikaa, sillä piti löytää hahmo, joka on sopiva tämän Holmesin pariksi. Kaksi alfaurosta samassa tilassa ei toimi, mutta ei myöskään liiallinen alistuminen. Holmesin ja Watsonin piti olla ikään kuin kaksi upseeria, edellinen ehkä ylempiarvoisempi, mutta molemmat silti upsereita. Martin Freeman oli ratkaisu tähän ongelmaan.

Kuten Gatiss on sanonut, Cumberbatch ja Freeman ovat näyttelijöinä täysin erilaisia, mutta parivaljakkona heidän kemiansa toimii täydellisesti. Alussa Watson palaa sodasta tyhjänä ja suuntaa vailla. Holmes johdattaa hänet seikkailuihin, palauttaa hänelle elämään. Samalla Watson antaa ystävyydellään hänelle ihmillisemmän ulottuvuuden, hioo hänestä pahinta särmikkyyttä.

Entä itse tarinat?

Entä itse tarinat? Pieni esimerkki.

Eräänä talvi-iltana John Watson ehdotti Sherlock Holmesille, että he voisivat tehdä kaoottisesta asumuksestaan hieman asuttavamman. Pyyntö oli aiheellinen, koti pursusi kemikaaleja ja rikostapausten muistoesineitä, sikareita ja piipputupakkaa mitä epäsuotavimmissa paikoissa, vastaamattomia kirjeitä naulittuina kääntöveitsellä takareunan puulistaan, ja ennen kaikkea papereita. Holmes meni jokseenkin kärsivän näköisenä makuuhuoneeseen ja kiskoi sieltä ison metallikirstun, joka oli kolmannekseltaan täynnä punaisilla nauhoilla paketeiksi sidottuja paperinippuja. Siinä oli Holmesin varhaisten töiden arkisto. “En minä kaikissa niissä onnistunut, Watson”, hän sanoi. ”Mutta niitten joukossa on muutamia mainioita pikku pulmia. Tässä on muistiinpanot Tarletonin murhista ja viinikauppias Vamberryn tapauksesta ja vanhan venäläisnaisen seikkailusta sekä alumiinisen kainalosauvan merkillinen tapaus ynnä täydellinen selonteko kampurajalkaisesta Ricolettista ja hänen kaameasta vaimostaan.”

kertomuksen sivulause innoitti Gatissin ja Moffatin luomaan jakson nimeltä Karmiva morsian

Siinä hieman referaattia Vanha sukusalaisuus -kertomuksesta, joka löytyy kuusi vuotta sitten ilmestyneestä Jaakko Anhavan suomentamasta Sherlock Holmesin kootuista kertomuksista. Lopun sitaatti vinkki Sherlockin suusta on olennainen, sillä se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten käsikirjoittajat Mark Gatiss ja Steven Moffat ovat rakentaneet BBC:n Uusi Sherlock -sarjan jaksoja, eli mitä tarkoittaa “inspired by the works of Sir Arthur Conan Doyle”. Kampurajalkaisesta Ricolettista kertova sivulause nimittäin innoitti Gatissin ja Moffatin rakentamaan jakson nimeltä Karmiva morsian eli Abominable Bride, joka Britanniassa uudenvuodenpäivän esityksellään keräsi juhlakauden suurimman tv-yleisön, 11,6 miljoonaa katsojaa.

Kun Karmiva morsian esitettiin Finnkinon elokuvateattereissa ja myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatterissa Orionissa viime tammikuussa, ne olivat ns. dress along -tapahtumia, jossa yleisö pukeutui Holmesin ja Watsonin ajan viktoriaanisiin ja edvardiaanisiin asuihin. Suosio oli suuri, niin kuin sarjalla ylipäätään. Se on niin suuri, että sarjasta on tehty jo parodioitakin. Niistä herkullisimpia on tämä norjalainen.

Ennen Karmivaa morsianta oli tapahtunut jo paljon. Vuonna 2010 esitettiin ensimmäisen kauden kolme jaksoa, jotka mitaltaan olivat myöhempien jaksojen lailla 85-90 -minuuttisia. Vaaleanpunainen kuolema (A Study in Pink) tutustuttaa Holmesin ja Watsonin. (HUOM! Doylen ensimmäinen Holmes-kertomus oli romaani nimeltä A Study in Scarlet, 1887) Holmes toimii “konsultoivana yksityisetsivänä” rikoskomisario Lestraden apuna myrkytysmurhajutussa. Myös tulevan arkkivihollisen Moriartyn, "konsultoivan rikollisen", roolista annetaan vinkki.

Toisessa jaksossa Sokea pankkiiri (The Blind Banker) selvitellään kiinalaisen salakuljetusrenkaan tekemiä murhia. Kolmas jakso Elämä pelissä (The Great Game) vie Sherlockin hänen veljensä Mycroftin (Mark Gatiss!) pyytämänä tutkimaan hallituksen salaisessa projektissa sattunutta kuolemantapausta. Lopussa Sherlock, Watson ja Moriarty kohtaavat.

Kaksi vuotta myöhemmin nähty toinen kausi alkoi jaksolla Kiusallinen skandaali (Scandal in Belgravia), jossa on mukana myös CIA. Helvetin hurtta (The Hounds of Baskerville) tuo esiin klassisen koira-aiheen ja Loppunäytös (Reichenbach Falls) päättyy Holmesin ja Moriartyn yhteenottoon.

Kolmas kausi nähtiin jälleen kahden vuoden päästä eli 2014. Tyhjä ruumisauto (The Empty Hearse), Kolmas pyörä (The Sign of Three) ja Vala pitää (His Last Vow) yksi keskeinen juonensäie on John Watsonin ja hänen tyttöystävänsä Mary Morstanin avioaikeen eteneminen. Moriartyn siirryttyä aiemmin ajasta ikuisuuteen kohdataan uusi superkonna Charles Augustus Magnussen (Lars Mikkelsen), “kiristyksen Napoleon”.

leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty

Vuodenvaihteen Karmiva morsian -erikoisjaksossa Benedict Cumberbatchin Holmes ja Martin Freemanin Watson liikkuvat ajassa 1800-luvulle, muutoin Uusi Sherlock tapahtuu nimensä mukaisesti nyky-Lontoossa. Kaikki kymmenen jaksoa on rakennettu taiten käyttäen kahta romaania ja tarinoita Viimeinen tapaus, Autio talo, ja Kuningas ja laulajatar. Steven Moffatin ja Mark Gatissin Sherlock-sarja on leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty versio Arthur Conan Doylen klassisesta salapoliisihahmosta

Sherlockin neljännen kauden kuvaukset ovat juuri alkaneet ja Mark Gatissin mukaan sarja on sen kolmen jakson myötä “saavuttamassa kliimaksinsa”, siis päättymässä.

Arthur Conan Doyle itse syntyi Edinburghissa ja opiskeli lääketiedettä mm. Wienissä ja perusti 1890 silmälääkärin vastaanoton Lontooseen. Viiltäjä-Jack urakoi Lontoossa noihin aikoihin ja Doylen yksityisetsivä tuli
kuin tilauksesta kun yleisö kaipasi tuntua siitä, että ratkaisemattomat rikokset kyetään ratkaisemaan. Jos Doylen sankarin juuret voidaan löytää Edgar Allan Poen Dupin-hahmosta, niin Holmesin seuraajia onkin sitten iso liuta.

Skotlantilainen rikoskirjailija Ian Rankin kirjoitti Telegraph-lehteen kuvitteellisen dialogin itsensä ja Doylen välillä, jossa toteaa Doylelle, että tämä aiheutti paljon vahinkoa kuvaamalla poliisinsa kyvyttömiksi hölmöiksi. Siitä seurasi se että vuosikymmeniä eteenpäin fiktiivisten yksityisetsivien piti olla amatöörejä, kuten neiti Marple tai lordi Peter Wimsey. Doyle vastaa siihen, että ei Holmes ollut amatööri, johon Rankin, että niin, hän oli “konsultoiva etsivä” ts. yksityisetsivä, ja loi sitä kautta ammattikunnan, johon kuuluivat sittemmin Philip Marlowe, Sam Spade ja kumppanit.

Holmesin ja Watsonin filmatisointien ja tv-sarjatuotantojen määrä on jättimäinen, tässä lyhyt listaus tunnetuimmista.

Ensimmäinen suurta suosiota saavuttanut Holmes-Watson -sarja oli amerikkalaista tuotantoa. Baskervillen koira oli ensimmäinen vuosina 1939-1946 valmistetusta neljäntoista elokuvan sarjasta, joissa sankariparia esittivät Basil Rathbone ja Nigel Bruce.

Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939)
Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939) sherlock holmes

Maininnan ansaitsee herkullinen radiotallenne (löytyy Youtubesta) tarinasta Viimeinen tapaus vuodelta 1954, jossa Holmesina on John Gielgud, Watsonina Ralph Richardson ja Moriartyna Orson Welles.

Kriitikkojen suuressa suosiossa on ollut venäläinen kuuden televisioelokuvan sarja vuosilta 1979-1986, joissa Vasili Livanov ja Vitali Solomin esittävät pääparia.

Vuonna 2013 tuli viimeisin venäläisvalmisteinen Sherlock Holmes -televisiosarja, jonka kahdeksan osan päärooleissa olivat Igor Petrenko ja Andrei Panin.

Jeremy Brettin ja David Burken tähdittämää 41-osaista Sherlock-sarjaa vuosilta 1984-1994 nimitettiin tuotantoyhtiön mukaan Granada TV:n sarjaksi.

Guy Ritchie on vuodesta 2009 alkaen ohjannut kaksi Sherlock Holmes -elokuvaa, joissa pääosissa on Robert Downey Jr. ja Jude Law.

Holmes NYC (Elementary) puolestaan on vuonna 2012 alkanut sarja, jossa Jonny Lee Millerin esittämän Holmesin rinnalla on Lucy Liun esittämä tri Joan Watson. Sarjaa on tehty neljä kautta, 92 jaksoa ja viidennestä kaudesta on sovittu.

Television tiiliskivien keskusteluvieraana on elokuvakriitikko Anna Möttölä. Keskitymme pääasiassa jaksoon nimeltä Reichenbach Falls, suomeksi Loppunäytös. Sen pohjana on kertomus Viimeinen tapaus, joka huipentuu Holmesin arkkivihollisen Moriartyn ja - niin kuin pitkään näyttää - Holmesin kuolemaan.

Television tiiliskivien kaikki vanhat jaksot ovat Yle Areenassa kuunneltavissa ja ladattavissa.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.