Hyppää pääsisältöön

Uusi Sherlock

Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman)
Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman) Kuva: Yle Kuvapalvelu uusi sherlock

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat yksi elokuva- ja televisiohistorian suosituimmista parivaljakoista. Mitä tapahtui kun Steven Moffat and Mark Gatiss päättivät luoda uuden version poikavuosiensa sankareiden Holmesin ja Watsonin seikkailuista? Jotain uutta oli keksittävä.

Uusi Sherlock Television tiiliskivissä, Yle Radio 1 to 28.4. klo 17.20 ja ti 3.5. klo 22.05 + Areena.

Tärkeintä oli löytää oikeat näyttelijät rooleihin. Moffat ja Gatiss ovat kertoneet, että Benedict Cumberbatchin valitseminen oli helppo ratkaisu. Hyvin harva ihminen on tilaan astuessaan sen valtias, Cumberbatch Sherlockina on sellainen. John Watsonin roolitukseen meni enemmän aikaa, sillä piti löytää hahmo, joka on sopiva tämän Holmesin pariksi. Kaksi alfaurosta samassa tilassa ei toimi, mutta ei myöskään liiallinen alistuminen. Holmesin ja Watsonin piti olla ikään kuin kaksi upseeria, edellinen ehkä ylempiarvoisempi, mutta molemmat silti upsereita. Martin Freeman oli ratkaisu tähän ongelmaan.

Kuten Gatiss on sanonut, Cumberbatch ja Freeman ovat näyttelijöinä täysin erilaisia, mutta parivaljakkona heidän kemiansa toimii täydellisesti. Alussa Watson palaa sodasta tyhjänä ja suuntaa vailla. Holmes johdattaa hänet seikkailuihin, palauttaa hänelle elämään. Samalla Watson antaa ystävyydellään hänelle ihmillisemmän ulottuvuuden, hioo hänestä pahinta särmikkyyttä.

Entä itse tarinat?

Entä itse tarinat? Pieni esimerkki.

Eräänä talvi-iltana John Watson ehdotti Sherlock Holmesille, että he voisivat tehdä kaoottisesta asumuksestaan hieman asuttavamman. Pyyntö oli aiheellinen, koti pursusi kemikaaleja ja rikostapausten muistoesineitä, sikareita ja piipputupakkaa mitä epäsuotavimmissa paikoissa, vastaamattomia kirjeitä naulittuina kääntöveitsellä takareunan puulistaan, ja ennen kaikkea papereita. Holmes meni jokseenkin kärsivän näköisenä makuuhuoneeseen ja kiskoi sieltä ison metallikirstun, joka oli kolmannekseltaan täynnä punaisilla nauhoilla paketeiksi sidottuja paperinippuja. Siinä oli Holmesin varhaisten töiden arkisto. “En minä kaikissa niissä onnistunut, Watson”, hän sanoi. ”Mutta niitten joukossa on muutamia mainioita pikku pulmia. Tässä on muistiinpanot Tarletonin murhista ja viinikauppias Vamberryn tapauksesta ja vanhan venäläisnaisen seikkailusta sekä alumiinisen kainalosauvan merkillinen tapaus ynnä täydellinen selonteko kampurajalkaisesta Ricolettista ja hänen kaameasta vaimostaan.”

kertomuksen sivulause innoitti Gatissin ja Moffatin luomaan jakson nimeltä Karmiva morsian

Siinä hieman referaattia Vanha sukusalaisuus -kertomuksesta, joka löytyy kuusi vuotta sitten ilmestyneestä Jaakko Anhavan suomentamasta Sherlock Holmesin kootuista kertomuksista. Lopun sitaatti vinkki Sherlockin suusta on olennainen, sillä se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten käsikirjoittajat Mark Gatiss ja Steven Moffat ovat rakentaneet BBC:n Uusi Sherlock -sarjan jaksoja, eli mitä tarkoittaa “inspired by the works of Sir Arthur Conan Doyle”. Kampurajalkaisesta Ricolettista kertova sivulause nimittäin innoitti Gatissin ja Moffatin rakentamaan jakson nimeltä Karmiva morsian eli Abominable Bride, joka Britanniassa uudenvuodenpäivän esityksellään keräsi juhlakauden suurimman tv-yleisön, 11,6 miljoonaa katsojaa.

Kun Karmiva morsian esitettiin Finnkinon elokuvateattereissa ja myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatterissa Orionissa viime tammikuussa, ne olivat ns. dress along -tapahtumia, jossa yleisö pukeutui Holmesin ja Watsonin ajan viktoriaanisiin ja edvardiaanisiin asuihin. Suosio oli suuri, niin kuin sarjalla ylipäätään. Se on niin suuri, että sarjasta on tehty jo parodioitakin. Niistä herkullisimpia on tämä norjalainen.

Ennen Karmivaa morsianta oli tapahtunut jo paljon. Vuonna 2010 esitettiin ensimmäisen kauden kolme jaksoa, jotka mitaltaan olivat myöhempien jaksojen lailla 85-90 -minuuttisia. Vaaleanpunainen kuolema (A Study in Pink) tutustuttaa Holmesin ja Watsonin. (HUOM! Doylen ensimmäinen Holmes-kertomus oli romaani nimeltä A Study in Scarlet, 1887) Holmes toimii “konsultoivana yksityisetsivänä” rikoskomisario Lestraden apuna myrkytysmurhajutussa. Myös tulevan arkkivihollisen Moriartyn, "konsultoivan rikollisen", roolista annetaan vinkki.

Toisessa jaksossa Sokea pankkiiri (The Blind Banker) selvitellään kiinalaisen salakuljetusrenkaan tekemiä murhia. Kolmas jakso Elämä pelissä (The Great Game) vie Sherlockin hänen veljensä Mycroftin (Mark Gatiss!) pyytämänä tutkimaan hallituksen salaisessa projektissa sattunutta kuolemantapausta. Lopussa Sherlock, Watson ja Moriarty kohtaavat.

Kaksi vuotta myöhemmin nähty toinen kausi alkoi jaksolla Kiusallinen skandaali (Scandal in Belgravia), jossa on mukana myös CIA. Helvetin hurtta (The Hounds of Baskerville) tuo esiin klassisen koira-aiheen ja Loppunäytös (Reichenbach Falls) päättyy Holmesin ja Moriartyn yhteenottoon.

Kolmas kausi nähtiin jälleen kahden vuoden päästä eli 2014. Tyhjä ruumisauto (The Empty Hearse), Kolmas pyörä (The Sign of Three) ja Vala pitää (His Last Vow) yksi keskeinen juonensäie on John Watsonin ja hänen tyttöystävänsä Mary Morstanin avioaikeen eteneminen. Moriartyn siirryttyä aiemmin ajasta ikuisuuteen kohdataan uusi superkonna Charles Augustus Magnussen (Lars Mikkelsen), “kiristyksen Napoleon”.

leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty

Vuodenvaihteen Karmiva morsian -erikoisjaksossa Benedict Cumberbatchin Holmes ja Martin Freemanin Watson liikkuvat ajassa 1800-luvulle, muutoin Uusi Sherlock tapahtuu nimensä mukaisesti nyky-Lontoossa. Kaikki kymmenen jaksoa on rakennettu taiten käyttäen kahta romaania ja tarinoita Viimeinen tapaus, Autio talo, ja Kuningas ja laulajatar. Steven Moffatin ja Mark Gatissin Sherlock-sarja on leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty versio Arthur Conan Doylen klassisesta salapoliisihahmosta

Sherlockin neljännen kauden kuvaukset ovat juuri alkaneet ja Mark Gatissin mukaan sarja on sen kolmen jakson myötä “saavuttamassa kliimaksinsa”, siis päättymässä.

Arthur Conan Doyle itse syntyi Edinburghissa ja opiskeli lääketiedettä mm. Wienissä ja perusti 1890 silmälääkärin vastaanoton Lontooseen. Viiltäjä-Jack urakoi Lontoossa noihin aikoihin ja Doylen yksityisetsivä tuli
kuin tilauksesta kun yleisö kaipasi tuntua siitä, että ratkaisemattomat rikokset kyetään ratkaisemaan. Jos Doylen sankarin juuret voidaan löytää Edgar Allan Poen Dupin-hahmosta, niin Holmesin seuraajia onkin sitten iso liuta.

Skotlantilainen rikoskirjailija Ian Rankin kirjoitti Telegraph-lehteen kuvitteellisen dialogin itsensä ja Doylen välillä, jossa toteaa Doylelle, että tämä aiheutti paljon vahinkoa kuvaamalla poliisinsa kyvyttömiksi hölmöiksi. Siitä seurasi se että vuosikymmeniä eteenpäin fiktiivisten yksityisetsivien piti olla amatöörejä, kuten neiti Marple tai lordi Peter Wimsey. Doyle vastaa siihen, että ei Holmes ollut amatööri, johon Rankin, että niin, hän oli “konsultoiva etsivä” ts. yksityisetsivä, ja loi sitä kautta ammattikunnan, johon kuuluivat sittemmin Philip Marlowe, Sam Spade ja kumppanit.

Holmesin ja Watsonin filmatisointien ja tv-sarjatuotantojen määrä on jättimäinen, tässä lyhyt listaus tunnetuimmista.

Ensimmäinen suurta suosiota saavuttanut Holmes-Watson -sarja oli amerikkalaista tuotantoa. Baskervillen koira oli ensimmäinen vuosina 1939-1946 valmistetusta neljäntoista elokuvan sarjasta, joissa sankariparia esittivät Basil Rathbone ja Nigel Bruce.

Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939)
Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939) sherlock holmes

Maininnan ansaitsee herkullinen radiotallenne (löytyy Youtubesta) tarinasta Viimeinen tapaus vuodelta 1954, jossa Holmesina on John Gielgud, Watsonina Ralph Richardson ja Moriartyna Orson Welles.

Kriitikkojen suuressa suosiossa on ollut venäläinen kuuden televisioelokuvan sarja vuosilta 1979-1986, joissa Vasili Livanov ja Vitali Solomin esittävät pääparia.

Vuonna 2013 tuli viimeisin venäläisvalmisteinen Sherlock Holmes -televisiosarja, jonka kahdeksan osan päärooleissa olivat Igor Petrenko ja Andrei Panin.

Jeremy Brettin ja David Burken tähdittämää 41-osaista Sherlock-sarjaa vuosilta 1984-1994 nimitettiin tuotantoyhtiön mukaan Granada TV:n sarjaksi.

Guy Ritchie on vuodesta 2009 alkaen ohjannut kaksi Sherlock Holmes -elokuvaa, joissa pääosissa on Robert Downey Jr. ja Jude Law.

Holmes NYC (Elementary) puolestaan on vuonna 2012 alkanut sarja, jossa Jonny Lee Millerin esittämän Holmesin rinnalla on Lucy Liun esittämä tri Joan Watson. Sarjaa on tehty neljä kautta, 92 jaksoa ja viidennestä kaudesta on sovittu.

Television tiiliskivien keskusteluvieraana on elokuvakriitikko Anna Möttölä. Keskitymme pääasiassa jaksoon nimeltä Reichenbach Falls, suomeksi Loppunäytös. Sen pohjana on kertomus Viimeinen tapaus, joka huipentuu Holmesin arkkivihollisen Moriartyn ja - niin kuin pitkään näyttää - Holmesin kuolemaan.

Television tiiliskivien kaikki vanhat jaksot ovat Yle Areenassa kuunneltavissa ja ladattavissa.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.