Hyppää pääsisältöön

Uusi Sherlock

Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman)
Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) ja John Watson (Martin Freeman) Kuva: Yle Kuvapalvelu uusi sherlock

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat yksi elokuva- ja televisiohistorian suosituimmista parivaljakoista. Mitä tapahtui kun Steven Moffat and Mark Gatiss päättivät luoda uuden version poikavuosiensa sankareiden Holmesin ja Watsonin seikkailuista? Jotain uutta oli keksittävä.

Uusi Sherlock Television tiiliskivissä, Yle Radio 1 to 28.4. klo 17.20 ja ti 3.5. klo 22.05 + Areena.

Tärkeintä oli löytää oikeat näyttelijät rooleihin. Moffat ja Gatiss ovat kertoneet, että Benedict Cumberbatchin valitseminen oli helppo ratkaisu. Hyvin harva ihminen on tilaan astuessaan sen valtias, Cumberbatch Sherlockina on sellainen. John Watsonin roolitukseen meni enemmän aikaa, sillä piti löytää hahmo, joka on sopiva tämän Holmesin pariksi. Kaksi alfaurosta samassa tilassa ei toimi, mutta ei myöskään liiallinen alistuminen. Holmesin ja Watsonin piti olla ikään kuin kaksi upseeria, edellinen ehkä ylempiarvoisempi, mutta molemmat silti upsereita. Martin Freeman oli ratkaisu tähän ongelmaan.

Kuten Gatiss on sanonut, Cumberbatch ja Freeman ovat näyttelijöinä täysin erilaisia, mutta parivaljakkona heidän kemiansa toimii täydellisesti. Alussa Watson palaa sodasta tyhjänä ja suuntaa vailla. Holmes johdattaa hänet seikkailuihin, palauttaa hänelle elämään. Samalla Watson antaa ystävyydellään hänelle ihmillisemmän ulottuvuuden, hioo hänestä pahinta särmikkyyttä.

Entä itse tarinat?

Entä itse tarinat? Pieni esimerkki.

Eräänä talvi-iltana John Watson ehdotti Sherlock Holmesille, että he voisivat tehdä kaoottisesta asumuksestaan hieman asuttavamman. Pyyntö oli aiheellinen, koti pursusi kemikaaleja ja rikostapausten muistoesineitä, sikareita ja piipputupakkaa mitä epäsuotavimmissa paikoissa, vastaamattomia kirjeitä naulittuina kääntöveitsellä takareunan puulistaan, ja ennen kaikkea papereita. Holmes meni jokseenkin kärsivän näköisenä makuuhuoneeseen ja kiskoi sieltä ison metallikirstun, joka oli kolmannekseltaan täynnä punaisilla nauhoilla paketeiksi sidottuja paperinippuja. Siinä oli Holmesin varhaisten töiden arkisto. “En minä kaikissa niissä onnistunut, Watson”, hän sanoi. ”Mutta niitten joukossa on muutamia mainioita pikku pulmia. Tässä on muistiinpanot Tarletonin murhista ja viinikauppias Vamberryn tapauksesta ja vanhan venäläisnaisen seikkailusta sekä alumiinisen kainalosauvan merkillinen tapaus ynnä täydellinen selonteko kampurajalkaisesta Ricolettista ja hänen kaameasta vaimostaan.”

kertomuksen sivulause innoitti Gatissin ja Moffatin luomaan jakson nimeltä Karmiva morsian

Siinä hieman referaattia Vanha sukusalaisuus -kertomuksesta, joka löytyy kuusi vuotta sitten ilmestyneestä Jaakko Anhavan suomentamasta Sherlock Holmesin kootuista kertomuksista. Lopun sitaatti vinkki Sherlockin suusta on olennainen, sillä se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten käsikirjoittajat Mark Gatiss ja Steven Moffat ovat rakentaneet BBC:n Uusi Sherlock -sarjan jaksoja, eli mitä tarkoittaa “inspired by the works of Sir Arthur Conan Doyle”. Kampurajalkaisesta Ricolettista kertova sivulause nimittäin innoitti Gatissin ja Moffatin rakentamaan jakson nimeltä Karmiva morsian eli Abominable Bride, joka Britanniassa uudenvuodenpäivän esityksellään keräsi juhlakauden suurimman tv-yleisön, 11,6 miljoonaa katsojaa.

Kun Karmiva morsian esitettiin Finnkinon elokuvateattereissa ja myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatterissa Orionissa viime tammikuussa, ne olivat ns. dress along -tapahtumia, jossa yleisö pukeutui Holmesin ja Watsonin ajan viktoriaanisiin ja edvardiaanisiin asuihin. Suosio oli suuri, niin kuin sarjalla ylipäätään. Se on niin suuri, että sarjasta on tehty jo parodioitakin. Niistä herkullisimpia on tämä norjalainen.

Ennen Karmivaa morsianta oli tapahtunut jo paljon. Vuonna 2010 esitettiin ensimmäisen kauden kolme jaksoa, jotka mitaltaan olivat myöhempien jaksojen lailla 85-90 -minuuttisia. Vaaleanpunainen kuolema (A Study in Pink) tutustuttaa Holmesin ja Watsonin. (HUOM! Doylen ensimmäinen Holmes-kertomus oli romaani nimeltä A Study in Scarlet, 1887) Holmes toimii “konsultoivana yksityisetsivänä” rikoskomisario Lestraden apuna myrkytysmurhajutussa. Myös tulevan arkkivihollisen Moriartyn, "konsultoivan rikollisen", roolista annetaan vinkki.

Toisessa jaksossa Sokea pankkiiri (The Blind Banker) selvitellään kiinalaisen salakuljetusrenkaan tekemiä murhia. Kolmas jakso Elämä pelissä (The Great Game) vie Sherlockin hänen veljensä Mycroftin (Mark Gatiss!) pyytämänä tutkimaan hallituksen salaisessa projektissa sattunutta kuolemantapausta. Lopussa Sherlock, Watson ja Moriarty kohtaavat.

Kaksi vuotta myöhemmin nähty toinen kausi alkoi jaksolla Kiusallinen skandaali (Scandal in Belgravia), jossa on mukana myös CIA. Helvetin hurtta (The Hounds of Baskerville) tuo esiin klassisen koira-aiheen ja Loppunäytös (Reichenbach Falls) päättyy Holmesin ja Moriartyn yhteenottoon.

Kolmas kausi nähtiin jälleen kahden vuoden päästä eli 2014. Tyhjä ruumisauto (The Empty Hearse), Kolmas pyörä (The Sign of Three) ja Vala pitää (His Last Vow) yksi keskeinen juonensäie on John Watsonin ja hänen tyttöystävänsä Mary Morstanin avioaikeen eteneminen. Moriartyn siirryttyä aiemmin ajasta ikuisuuteen kohdataan uusi superkonna Charles Augustus Magnussen (Lars Mikkelsen), “kiristyksen Napoleon”.

leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty

Vuodenvaihteen Karmiva morsian -erikoisjaksossa Benedict Cumberbatchin Holmes ja Martin Freemanin Watson liikkuvat ajassa 1800-luvulle, muutoin Uusi Sherlock tapahtuu nimensä mukaisesti nyky-Lontoossa. Kaikki kymmenen jaksoa on rakennettu taiten käyttäen kahta romaania ja tarinoita Viimeinen tapaus, Autio talo, ja Kuningas ja laulajatar. Steven Moffatin ja Mark Gatissin Sherlock-sarja on leikkisä, keinoistaan tietoinen, postmoderni, vauhdikas, teknisesti briljantti ja loistavasti näytelty versio Arthur Conan Doylen klassisesta salapoliisihahmosta

Sherlockin neljännen kauden kuvaukset ovat juuri alkaneet ja Mark Gatissin mukaan sarja on sen kolmen jakson myötä “saavuttamassa kliimaksinsa”, siis päättymässä.

Arthur Conan Doyle itse syntyi Edinburghissa ja opiskeli lääketiedettä mm. Wienissä ja perusti 1890 silmälääkärin vastaanoton Lontooseen. Viiltäjä-Jack urakoi Lontoossa noihin aikoihin ja Doylen yksityisetsivä tuli
kuin tilauksesta kun yleisö kaipasi tuntua siitä, että ratkaisemattomat rikokset kyetään ratkaisemaan. Jos Doylen sankarin juuret voidaan löytää Edgar Allan Poen Dupin-hahmosta, niin Holmesin seuraajia onkin sitten iso liuta.

Skotlantilainen rikoskirjailija Ian Rankin kirjoitti Telegraph-lehteen kuvitteellisen dialogin itsensä ja Doylen välillä, jossa toteaa Doylelle, että tämä aiheutti paljon vahinkoa kuvaamalla poliisinsa kyvyttömiksi hölmöiksi. Siitä seurasi se että vuosikymmeniä eteenpäin fiktiivisten yksityisetsivien piti olla amatöörejä, kuten neiti Marple tai lordi Peter Wimsey. Doyle vastaa siihen, että ei Holmes ollut amatööri, johon Rankin, että niin, hän oli “konsultoiva etsivä” ts. yksityisetsivä, ja loi sitä kautta ammattikunnan, johon kuuluivat sittemmin Philip Marlowe, Sam Spade ja kumppanit.

Holmesin ja Watsonin filmatisointien ja tv-sarjatuotantojen määrä on jättimäinen, tässä lyhyt listaus tunnetuimmista.

Ensimmäinen suurta suosiota saavuttanut Holmes-Watson -sarja oli amerikkalaista tuotantoa. Baskervillen koira oli ensimmäinen vuosina 1939-1946 valmistetusta neljäntoista elokuvan sarjasta, joissa sankariparia esittivät Basil Rathbone ja Nigel Bruce.

Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939)
Basil Rathbone ja Nigel Bruce elokuvassa Sherlock Holmesin seikkailut (1939) sherlock holmes

Maininnan ansaitsee herkullinen radiotallenne (löytyy Youtubesta) tarinasta Viimeinen tapaus vuodelta 1954, jossa Holmesina on John Gielgud, Watsonina Ralph Richardson ja Moriartyna Orson Welles.

Kriitikkojen suuressa suosiossa on ollut venäläinen kuuden televisioelokuvan sarja vuosilta 1979-1986, joissa Vasili Livanov ja Vitali Solomin esittävät pääparia.

Vuonna 2013 tuli viimeisin venäläisvalmisteinen Sherlock Holmes -televisiosarja, jonka kahdeksan osan päärooleissa olivat Igor Petrenko ja Andrei Panin.

Jeremy Brettin ja David Burken tähdittämää 41-osaista Sherlock-sarjaa vuosilta 1984-1994 nimitettiin tuotantoyhtiön mukaan Granada TV:n sarjaksi.

Guy Ritchie on vuodesta 2009 alkaen ohjannut kaksi Sherlock Holmes -elokuvaa, joissa pääosissa on Robert Downey Jr. ja Jude Law.

Holmes NYC (Elementary) puolestaan on vuonna 2012 alkanut sarja, jossa Jonny Lee Millerin esittämän Holmesin rinnalla on Lucy Liun esittämä tri Joan Watson. Sarjaa on tehty neljä kautta, 92 jaksoa ja viidennestä kaudesta on sovittu.

Television tiiliskivien keskusteluvieraana on elokuvakriitikko Anna Möttölä. Keskitymme pääasiassa jaksoon nimeltä Reichenbach Falls, suomeksi Loppunäytös. Sen pohjana on kertomus Viimeinen tapaus, joka huipentuu Holmesin arkkivihollisen Moriartyn ja - niin kuin pitkään näyttää - Holmesin kuolemaan.

Television tiiliskivien kaikki vanhat jaksot ovat Yle Areenassa kuunneltavissa ja ladattavissa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri