Hyppää pääsisältöön

Hillityn virtuoosista Ravelia

Bertrand Chamayou on itselleni uusi tuttavuus, joka on näköjään ehtinyt jo loistaa maailman maineikkaimmilla lavoilla ja muun muassa tehdä duoresitaalikiertueen toisen tällä viikolla Uusissa levyissä esiintyneen sellistin, Sol Gabettan kanssa. Uudella levyllään Chamayou käy itselleen omimman säveltäjän pariin suorastaan puristisen objektiivisesti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Erityisesti Liszt-levytyksillään kannuksia hankkinut 35-vuotias ranskalaispianisti Bertrand Chamayou palaa uudella levyllään lapsuudenihastuksensa, Maurice Ravelin musiikin pariin. Kahden CD:n julkaisu käsittää Ravelin kypsän soolopianotuotannon kokonaisuudessaan parilla hauskalla lisällä varhaisesta tuotannosta; mukana on mausteeksi myös Alfredo Casellan Ravel-parodia À la manière de… Ravel sekä Alexander Silotin tekemä transkriptio Kaddisch-osasta sarjasta Mélodies hébraïques.

Ravel-puristiksi tunnustautuvan Chamayoun varhaisena esikuvana oli Vlado Perlemuterin 50-luvun tulkinnat: hänen tapaansa—ja ehkä voisi sanoa myös että ranskalaiseen tapaan—Chamayou ottaa Ravelin nuottikuvan kirjaimellisesti, ehdottomaksi lähtökohdakseen. Omien sanojensa mukaan Chamayou pyrkii samalla löytämään kuhunkin Ravelin teokseen siihen sopivan, uniikin karakterisoinnin; eikä hän nykyisin enää ole täysin vastaan joidenkin pianistien suosimia vapauksia Ravelin nuottikuvan suhteen.

Chamayoun soitto on jopa maagisen puhdasta sekä teknisesti että suhteessa Ravelin nuottikuvaan. Se ei ole ihme, sillä pianisti kertoo levytekstissä haastattelussaan oppineensa pianonsoiton pitkälti Ravelin kautta. Chamayou painottaa, että Ravelin kohdalla musiikki täytyy tuoda ulos rivien välistä; ja on vaikuttavaa kuinka Chamayou myös kykenee tekemään sen, antamatta tuumaakaan periksi uskollisuudesta alkuperäistekstille.

Olen Ravelin kohdalla silti itse tottunut melko lailla vapaampiin tulkintoihin, enkä ole varma, olenko niin vakuuttunut Chamayoun objektiivisuudesta: esimerkiksi varhaisempi Menuet antique jää aika vaisuksi, siinä on enemmän antiikin eetosta kuin paatosta. Toki sen pariksi valittu toinen varhainen teos, Sérénade grotesque on sitäkin voimallisemmin nimensä veroinen. Rytminen karakterisointi jää lopulta aika varovaiseksi vaikkapa Miroirsissa tai Valses nobles et sentimentales -teoksessa; ja Gaspard de la nuit vaikuttaa enemmän teknisellä virheettömyydellään kuin vaihtuvilla tunnelmillaan. Ehkä minua eniten vakuuttavat klassisemmat teokset, kuten kolmiosainen Sonatiini tai tuo hienoista teoksista hienoin, Couperinin hauta.

Kvaliteetteja tällä Ravelin musiikin kokonaislevytyksellä joka tapauksessa riittää. Tupla-CD rakentuu yhtenäiseksi resitaaliksi; Chamayou valmistautui levytysurakkaan soittamalla ohjelmaa samalla tavoin, samassa järjestyksessä konserteissa. Chamayoun soitto on hillityn hypnoottista, soivaa ja värikylläistä mutta aina selkeää, keinuvan rytmikästä ja liioittelemattoman karakterisoitua. Siinä on imua, tempot voivat olla nopeitakin, mutta ilman merkkiäkään paahtamisesta.

Bertrand Chamayou palvelee Ravelia, hillittömyyksiä ja helppoja voittoja ei näillä tulkinnoilla haeta. Vaikuttavinta on ehkä Chamayoun silkinpehmeä mutta äärimmäisen tarkka työ hiljaisten nyanssien parissa: ppp on todella erilainen kuin pp energian ja voiman siitä kärsimättä.

Maurice Ravel: Jeux d’eau; Pavane pour une infante défunte; À la manière de… Chabrier; Miroirs; Menuet Antique; Sérénade grotesque; À la manière de… Borodine; Valses nobles et sentimentales. Alfredo Casella: À la manière de… Ravel. Ravel: Gaspard de la nuit; Menuet; Sonatine; Prélude; Le tombeau de Couperin; Menuet sur le nom de Haydn. Ravel (sov. Alexander Siloti): Kaddisch. - Bertrand Chamayou, piano. (Erato, 082564602681)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Egmontia vereslihalla

    Levyarvio

    Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

  • Kristillisen perinteen kertomukset ilmielävinä

    Levyarvio

    Katolisessa reformaatiossa kirkkohistorian nöyrät ja hurskaat, uskollisena pysyneet ja uskonsa vuoksi kuolleet nostettiin uudella tavalla esiin, esimerkkeinä ja pastoraalisina hahmoina katolisen kirkon uudistuessa ja lähestyessä tavallista ihmistä. Nämä hahmot, mukaan lukien kristillisen perinteen vahvat naiset, Judit, Cecilia ja tietysti Maria Magdalena, heräsivät eloon myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa, mysteerinäytelmissä sekä varhaisissa italialaisissa kertovissa kirkollisissa musiikkiteoksissa kuten oratorioissa.