Hyppää pääsisältöön

Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

"Minulla ei olisi mitään futisvanhemmuutta vastaan. Ajauduin itse lapsena yksilölajien pariin ja olen myöhemmässä elämässäni haikaillut joukkueurheilun yhteisöllistä kokemusta. Soisin sen pojilleni mielelläni."

Pelaan nykyään myös jalkapalloa kirjailijoiden futisjoukkueessa FC Kynässä, jossa roolini on lähinnä juosta linkkinä laidalla ja toivoa, että joku harhautuu juoksemaan mukanani. Jos olisin pelannut juniorina edes muutaman vuoden, osaisin mahdollisesti tehdä jotain muutakin.

Lisäksi jalkapalloa oikeasti pelaavat, futiskulttuuriin kasvaneet miehet vaikuttavat keskimääräistä onnellisemmilta. Heidän elämässään on tukeva pohja. He tietävät, mihin vapaa-aikansa käyttää. Jalkapallo, tuo pelien kuningas ja vihreän veran shakki, avautuu heille tavalla, jota en tällaisena satunnaisena pallonpotkijana ja aina MM-kisojen aikaan havahtuvana tv-katsojana ikinä voi tavoittaa.

Nuorempi pojistani on tosin vasta viisi, hänen osaltaan en vielä kokonaan ole heittänyt toivoani.

Keksin siis monta hyvää syytä kasvattaa lapsistani itseäni parempia jalkapalloihmisiä. Ikävä kyllä ennuste ei vaikuta lupaavalta.

Nuorempi pojistani on tosin vasta viisi, hänen osaltaan en vielä kokonaan ole heittänyt toivoani. Menemme luultavasti ensi kesänä jälleen Käpylän Pallon futiskouluun ja yritämme uudestaan – ehkä hän haluaa jo pelata futista muidenkin kuin minun kanssani.

Vanhempi, nykyään kymmenvuotias poikani, oli hänkin kyllä pienenä aina halukas peliseurakseni. Sen sijaan yritykset siirtyä organisoituun toimintaan tyssäsivät alkuunsa. Kun aikoinaan vein hänet kaupunginosajoukkueen treeneihin, hän kuului siihen poikajoukkoon, joka juoksenteli summittaisesti pitkin kenttää ja pysähteli aina välillä katselemaan kengänkärkiään.

Porukasta erottui jo silloin yksi todellinen lahjakkuus. Katselin ällistyneenä samanikäistä, selvästi lyhytkasvuisempaa poikaa, joka näytti kuin syntyneen pallo jalassaan.

Sellainen oman poikani ei tietenkään olisi tarvinnut olla. Silti pienen pallotaiturin suvereenius muistutti minua siitä, että lapset ovat vahvasti yksilöitä. He oppivat asioita, joista he ovat kiinnostuneita. Jos mitään erityistä kiinnostusta ei tunnu olevan, lasta on turha harrastukseen pakottaa.

En ole sentään niin pahoillani olemattomista jalkapallotaidoistani, että pojistani olisi tultava futareita vaikka väkisin.

En ole sentään niin pahoillani olemattomista jalkapallotaidoistani, että pojistani olisi tultava futareita vaikka väkisin.

Sen sijaan toivon kyllä, että he harrastaisivat liikuntaa. Harrastin itse lapsena sekä musiikkia että urheilua, ja harrastan niitä edelleen. Haluaisin tarjota pojilleni ainakin mahdollisuuden molempiin, sillä uskon ikivanhaan viisauteen, terveeseen sieluun terveessä ruumiissa.

Siksi olinkin iloinen, kun jalkapallosta parilla myöhemmälläkin yrityksellä vähät välittänyt vanhempi poikani löysi oman lajinsa. Hän löysi sen itse, omien vahvuuksiensa ja mielenkiintonsa kohteiden kautta. Hän soittaa viulua, hänellä on luontainen rytmitaju, hip hop -kulttuuri vetää häntä puoleensa: on siis varsin luontevaa, että hän käy nyt kolme kertaa viikossa Street Dance -tunneilla, vaikka minä en juuri tällaista harrastusta hänelle mitenkään olisi voinut keksiä.

Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi.

Juha Itkonen

LUE myös Juha Itkosen aiempi kolumni: "Kuvittelin, että kevyt juoksija on parempi juoksija - lakkasin hetkeksi kokonaan syömästä"

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."