Hyppää pääsisältöön

Kentalan Bach tanssii Kaustisen tapaan

Mitä tapahtuu kun J.S. Bachin sooloviulu-Partitat yhdistetään kaustislaiseen kansanmusiikkiin? Kreeta-Maria Kentalan uudella levyllähän se tapahtuu! Laajasti opiskellut, parhaisiin barokkiviulisteihimme lukeutuva Kentala asuu Kaustisilla ja on kummankin vanhempansa puolelta pelimannisukua. Hänellä on siis suora kosketus sekä Bachiin että kaustislaiseen kansanmusiikkiin—ja jos jossain, hänessä ne vain odottivatkin yhdistymistään.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Kentala punoo levyllä Bachin d-molli- ja E-duuripartitat yhteen kansansävelmien kanssa. Siirtymät yhdestä toiseen ovat saumattomia: kansanmusiikki tuntuu lähentyvät Bachia ja Bach kansanmusiikkia.

Bachissa soittaja jää helposti jumiin yksityiskohtiin, pelimannimusiikissa on taasen ”virtaavuutta ja laveutta”. Aivan kuin Kentala itse levytekstissä toteaa, kaustislaisesta kansanmusiikista ”tulee mieleen jokilaakson avara maisema, jokea ympäröivät pello ja kallioiset metsät. Bachin musiikki taas on täynnä nerokkaasti auki krijoitettuja, polveilevia sointuja sekä pieniä ja niin uskomattoman hienoja koristeellisia yksityiskohtia, että niitä selvitellessä saattaa jäädä laajempi näkymä näkemättä”.

Kentalan näpeissä Bach alkaa tanssahdella kansantanssien rytmeihin; ja kansanmusiikin ”halaki, poikki ja pinhon” -meiningin sijaan keskipohjalaiset sävelmätkin heräävät hienoihin, aistikkaihin yksityiskohtiin. Bachin Partitathan ovat raffinoituja versioiti aikansa suosikkitansseista, joten lähentymisellä ja vuorovaikutuksella on pohjaa.

Johann Sebastian Bachin musiikille tekee ylipäätään hyvää tietty musikanttius. Bachin musiikki syntyi musiikkikulttuurissa, jossa sävellykset palvelivat muusikkoa eikä päinvastoin. Kreeta-Maria Kentala tekee Bachin Partitojen ja kaustislaisen kansanmusiikin yhteiselon helpoksi ja hedelmälliseksi eikä naittaminen ole karhunpalvelus kummallekaan—päinvastoin. Lopputulos on erinomainen sekä taiteellisesti että silkan raikkautensa ja elämänilonsa puolesta!

”Side by side”. - J.S. Bach: Partitat d-molli ja E-duuri, BWV 1004 ja 1006. Kaustislaisia kansansävelmiä ja Arto Järvelän, Wiljami Niittykosken sekä Konsta Jylhän sävellyksiä. - Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu. (Alba, ABCD 388)

Kuuntele Uudet levyt 15.4.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.

  • Kuoromies Långbackan elämäntyö esitellään tyylillä

    Levyarvostelu

    Kuoronjohtaja, säveltäjä Ulf Långbacka on pitkän linjan kuoromies, joka on vaikuttanut etenkin Turun seudun suomenruotsalaisissa kuoropiireissä. Aikanaan hän nosti Candominon huipputasolle, ja oli mukana perustamassa laatukuoro Key Ensemblea, joten siltä osin Långbackan taidot tunnetaan, mutta uusi levy "Visions" kokoaa viimein yhteen myös Långbackan sävellyksiä. Hyvä niin, koska Långbackan monimuotoinen, sointuisa ja laulullinen musiikki ansaitsee tulla lauletuksi laajemminkin.