Hyppää pääsisältöön

Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

Päivi Berg
Päivi Berg Kuva: Yle/Sami Perttilä futisvanhemmat

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?

Urheilun harrastamista on pidetty miesten ja poikien kenttänä, ja sitä se historiassa onkin ollut. Joidenkin tutkimusten mukaan nykyään urheiluseuroissa harrastaa lähes yhtä paljon tyttöjä ja naisia kuin poikia ja miehiä.

Urheiluseuraharrastaminen on suosittua etenkin 10–14-vuotiailla pojilla ja tytöillä. Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa 2013 erityisesti poikien ja nuorten miesten suosimia lajeja olivat jalkapallo, salibandy ja jääkiekko. Tytöt ja nuoret naiset suosivat lenkkeilyä, kävelyä, ratsastusta ja tanssia. Yleisimmät joukkuelajit ovat siis edelleen sukupuolittuneita, vaikka tytöt ja naiset niitä nykyisin enemmän harrastavatkin.

Vanhemmuus velvoittaa eri tavoin äitejä ja isiä: isän merkitystä korostetaan ja jaettu vanhemmuus näyttäytyy ideaalina. Pääasiallinen vastuunkantaja on kuitenkin yleensä äiti.

Vanhemmuus puolestaan velvoittaa edelleen tutkimuksen mukaan eri tavoin äitejä ja isiä: isän merkitystä lapsen hyvinvoinnin kannalta korostetaan ja jaettu vanhemmuus näyttäytyy ideaalina. Pääasiallinen vastuunkantaja ja odotusten täyttäjä on kuitenkin yleensä äiti. Lasten urheiluharrastuksiin liittyvää vanhempien sukupuoleen liittyvää työnjakoa ei tietääkseni ole Suomessa tutkittu, olipa kyse hetero- tai sateenkaariperheistä.

Perinteisimmin sukupuolittuneessa työnjaossa, ”Urheilu miesten kenttänä” -mallissa, vain isä osallistuu pojan tai tytön urheiluharrastukseen äidin vastatessa ruokahuollosta ja pyykinpesusta – leipoen sivussa myös ne mokkapalat. ”Kentän reunalla” -mallissa äiti vastaa pääosin ruokahuollosta ja pyykinpesusta, molemmat vanhemmat harrastuskyydeistä sekä harrastuksessa kannustamisesta, isät taas valmentamisesta, huoltajana toimimisesta tai harrastuksen ”teknisestä” puolesta, palkattujen miesvalmentajien ohella. ”Molemmat” -mallissa äiti voi toimia valmentajana siinä missä isäkin. Tässä oleellista on se, onko äiti itse harrastanut nuorena urheilua.

Lapsena seuroissa urheilleiden vanhempien vaikutti olevan helppo solahtaa takaisin seuratoimintaan.

Omassa tutkimuksessani lasten ja nuorten liikuntaharrastuksista useille tytöille jalkapallo ja yleisurheilu vaikuttivat olevan etenkin tyttöjen ja isien yhteistä aikaa. Haastattelemistani jalkapalloilijoiden ja yleisurheilijoiden äideistä harvoilla oli kokemusta urheiluseuraharrastuksista, useilla isillä sen sijaan oli. Lapsena seuroissa urheilleiden vanhempien vaikutti olevan helppo solahtaa takaisin seuratoimintaan. Eräs itse yleisurheilua nuorena harrastanut äiti kertoi, että “tyttären kisatapahtumassa tuntui kuin olisi kotiinsa mennyt”. Tämä kuvaa hyvin ruumiissa koettua urheilun sosiaalisen ja fyysisen kentän tuttuutta.

Liikunta ja tasa-arvo 2011 -raportin mukaan miehet ovat enemmistönä liikunnan päätöksenteossa ja johtotehtävissä. Jaettaessa kuntien liikuntavuoroja, olisi olennaista jakaa liikuntavuorot tasaisesti eri lajeille ja eri-ikäisille harrastajille. Urheilussa myös valmennus, tutkimus, tiedotus ja johtaminen ovat raportin mukaan miesten hallitsemia osa-alueita, vaikka naiset näyttävät nykyisin liikkuvan jopa miehiä enemmän. En ole kovin vakuuttunut, että tämän voi ohittaa olankohautuksella ja toteamuksella, että kukin tekee sitä, missä on hyvä.

Kuinka avointa perinteiset sukupuolirajat ylittävän harrastuksen aloittaminen ja tukeminen on?

Olemme kollegani Sanna Pasasen kanssa kysyneet Kasvatus -lehdessä (5/2015), kuinka avointa perinteiset sukupuolirajat ylittävän harrastuksen aloittaminen ja tukeminen on? Tässä suurta roolia näyttelevät, eivät vain vanhemmat, vaan myös ohjaajat ja valmentajat, media ja liikuntapolitiikka. Jos sinun harrastuksessasi tai edustamassasi seurassa toimitaan toisin, kerro se muillekin. Jos ei toimita, mutta sinulla on ideoita siitä, kuinka tulisi toimia, kerro tämäkin ihmeessä muille!

Päivi Berg
Berg on sosiaalipsykologian dosentti ja erikoistutkija Nuorisotutkimusverkostosta. Hän on tutkinut lasten ja nuorten liikuntaa useita vuosia.

LUE aiemmat Bergin kirjoitukset:

- Ennemmin tai myöhemmin nuorten on opittava pärjäämään ilman vanhempiaan
- Urheiluseurojen ulkopuolelle jäävät lapset 2010-luvun syrjäytyjiä?
- Tiikerivanhempi on valmis uhraamaan jopa urheilevan lapsensa terveyden

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20, seitsemännessä jaksossa osa pojista karsitaan joukkuuesta:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."