Hyppää pääsisältöön

Wordia ei osata käyttää, sähköposti on mysteeri – onko “diginatiivien” teinien hehkutuksella mitään pohjaa?

Opettajat kertovat YleX:lle oppilaiden ongelmista tietotekniikan kanssa. Silti kouluihin kärrätään lisää tabletteja ja läppäreitä.

Nuoret osaavat käyttää älypuhelinta, mutta muut tietotekniikkataidot voivat olla hakusessa. // Kuva: Jussi Latvala

Diginatiivit – sukupolvi, joka osaa kaiken!

Internetin ja mobiililaitteiden parissa kasvaneista nuorista maalaillaan huikeita visioita. Heidän väitetään olevan moniosaajia, jotka pystyvät keskittymään moneen asiaan samaan aikaan. He ovat lapsuudestaan lähtien verkostoituneita viestinnän taitajia ja löytävät tietoa nopeasti. Kouluissa he osaavat käyttää tietotekniikkaa paremmin kuin opettajansa.

Kun tämä sukupolvi alkaa tulla työpaikoille, vanhempien on syytä olla huolissaan – diginatiivit tulevat räjäyttämään aiemmat kangistuneet toimintatavat ja rakentamaan aivan uudenlaista liiketoimintakulttuuria.

Mutta onko näissä visioissa mitään perää? YleX:n haastattelemat opettajat kertovat teinien suurista vaikeuksista käyttää tietotekniikkaa.

- Tällä hetkellä tuntuu, että koululaitosta ja opettajia lyödään kuin vierasta sikaa: opettajat eivät tiedä mitään, teinit ovat diginatiiveja. Mutta kun tämä ei ihan oikeasti näy siellä koulun arjessa. Nämä ovat minusta väittämiä, jotka eivät perustu mihinkään.

"Se on mielestäni ihan huuhaata."― Pasi Sahlberg diginatiivihuumasta

Näin sanoo Tommi Kinnunen, joka on yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Turussa. Hänet tunnetaan myös Neljäntienristeys- ja _Lopotti-_romaanien kirjailijana. Hän on päivätyönsä takia diginatiivi-keskustelun ytimessä, koska koulumaailmaan osuu parhaillaan suuria paineita hylätä kirjat ja perinteiset opetusmenetelmät. Tilalle halutaan sähköisiä laitteita, sovelluksia ja pelejä. Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu koulujen digiloikka.

Kinnunen törmää teinien huonoihin tietoteknisiin taitoihin jatkuvasti. Tekstinkäsittely Wordissa tai pilvipalvelujen käyttäminen on monille ylivoimaista. Toinen yläkoulun opettaja kertoo YleX:lle, miten noin puolet hänen oppilaistaan ei osaa kirjautua ulos sähköpostista ilman apua. Sähköposteihin ei myöskään osata lisätä liitetiedostoja, eikä tiedon etsiminen Googlella suju.

- Jos mennään johonkin pilvipalveluun, ihan tiedoston jakaminen voi olla todella vaikeaa, Kinnunen sanoo.

Monet pitävätkin diginatiivi-käsitettä pelkkänä myyttinä. Heihin kuuluu Pasi Sahlberg, joka on maailmalla ehkä parhaiten tunnettu suomalainen opetusalan asiantuntija. Hän on parhaillaan vieraileva professori Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Tommi Kinnunen. // Kuva: Yle

Diginatiivi-termin isä on yhdysvaltalainen Mark Prensky, joka lanseerasi sen artikkelissaan vuonna 2001. Sanaa käytetään usein kuvailemaan utopistisia nuoria, jotka tuntevat digiteknologian kuin omat taskunsa ja ovat sen takia erinomaisia esimerkiksi ongelmanratkaisussa ja viestinnässä.

- Se on mielestäni ihan huuhaata, Sahlberg sanoo.

- Teknologian käyttö keskittyy nuorilla aika tavalla sosiaaliseen mediaan, internetiin ja pelaamiseen. Perinteisemmissä taidoissa, joita esimerkiksi työelämä odottaa, on varmaan paljon enemmän eroja.

“Taidot ovat pikemminkin heikentyneet”

Sahlberg ei ole ainoa, joka pitää diginatiivi-termiä hehkuttavassa merkityksessään huuhaana. Myös Suomessa diginatiivius on kyseenalaistettu, ja termin keksinyt Prensky on ryhtynyt puhumaan natiiviuden sijaan digitaalisesta viisaudesta, joka ei liittyisi mihinkään sukupolveen.

Silti yhteiskunnan ylärappusilla diginatiiveista puhutaan paljon ja innostuneeseen sävyyn. Suomen Akatemia rahoittaa parhaillaan tutkimusohjelmaa, jossa yhtenä lähtökohtana on oletus, että oppilaat ovat nykyään teknologiataidoiltaan opettajia edellä. Tutkimusta esittelevässä tiedotteessa muun muassa kysytään, ovatko ”koulujen vanhentuneet opetusmenetelmät” ristiriidassa ”diginatiivien tarpeiden ja taitojen kanssa”.

Sahlbergin mielestä yhtä hyvin voi kysyä, johtuvatko keskittymisvaikeudet ja kyllästyminen pikemminkin siitä, että oppilaat käyttävät nettiä niin paljon koulun ulkopuolella. Internetin suurkuluttamisen on epäilty vaikeuttavan syväoppimista.

- Silloin voisi ajatella, että opettajat ehkä yrittävät tehdä ihan oikeita asioita, kun he pyytävät nuoria lukemaan kirjasta tai keskustelemaan tai miettimään jotakin asiaa. Jos nuorten reaktio on se, että onpa tylsää, se ei tarkoita sitä, että siinä iPad tai internet olisivat suureksi avuksi.

"Jos nuorten reaktio on se, että onpa tylsää, se ei tarkoita sitä, että siinä iPad tai internet olisivat suureksi avuksi."― Pasi Sahlberg

Tommi Kinnunen sanoo, että yhteiskunnan pitäisi miettiä, millaisia taitoja nuorilla halutaan olevan. Jos vaatimustasona on sosiaalisen median käyttö ja applikaatioiden lataaminen puhelimiin, Kinnunen on valmis myöntämään, että oppilaat ovat lahjakkaampia kuin hän.

- Mutta jos kyse on ihan tekstinkäsittelystä Wordissa, liitetiedostojen käyttämisestä, pilvipalveluista tai tekstin muokkaamisesta onlinenä, kokemustani mukaan sellaista taitoa ei ole.

Kinnusen kokemuksen mukaan taidot tietotekniikan käytössä ovat pikemminkin heikentyneet.

- Minusta tuntuu, että ennen somea tietoteknisiä sovelluksia osattiin käyttää paremmin. Aiemmin niinkin perustoiminto kuin liitetiedosto oli paljon helpompi.

Digitaidot voivat eriarvoistaa nuoria

Yhtenä uhkakuvana onkin, että digitalisaation kiihdyttäessä vauhtiaan yllättäen Suomessa kasvaakin nuoria, jotka eivät osaa käyttää tietotekniikkaa yhtä hyvin kuin aiemmat sukupolvet.

Silloin voi käydä niin, että digitaidot voivat asettaa nuoria eriarvoiseen asemaan samalla tavalla kuin köyhyys ja rikkaus. Voittajia ovat ne lapset, joiden vanhemmilla on taitoa, halua ja resursseja opettaa lapsiaan käyttämään laitteita monipuolisesti. Loputkin oppivat käyttämään somea ja älypuhelinta mutta eivät välttämättä muuta tietotekniikkaa.

Sahlberg arvelee, että erot tulevat näkyviin viimeistään siinä vaiheessa, kun ”diginatiivien” sukupolvi alkaa hakea töitä.

- Tämä tulee varmaan tulevaisuudessa olemaan hyvin paljon vanhempien koulutuksesta ja sosiaalisesta asemasta riippuva asia.

Tällä on omat seurauksensa sille, mitä kouluissa tulisi opettaa.

- Vähän samaan tapaan kuin luku- ja laskutaidossa pitää osata perusasiat, minusta kansalaistaitoihin kuuluu se, että osaa tehdä tekstinkäsittelyohjelmalla työhakemuksen tai lähettää sähköpostin, Sahlberg sanoo.

Pasi Sahlberg. // Kuva: Matt Luciuk

”Rakastan teknologiaa”

Eräs turhauttava piirre keskustelussa digitalisaatiosta on se, että kritiikki ja kyseenalaistaminen tulkitaan helposti muutosvastarinnaksi tai vanhoihin kaavoihin kangistumiseksi. Sahlberg ja Kinnunen sanovat molemmat, että he eivät missään tapauksessa vastusta digitaalista teknologiaa.

- Suomessa varmaan monet laskevat minut teknologian ja digitalisaation vastustajiin, mikä on ihan väärä tulkinta. Rakastan teknologiaa ja näen, että se on monessa asiassa ratkaisu, Sahlberg sanoo.

Huonoa digitalisaatiota on kuitenkin esimerkiksi se, että kouluihin hankitaan läppäreitä tai tabletteja miljoonilla euroilla, jos kukaan ei ole miettinyt, mitä niillä tehdään. Sahlberg myös muistuttaa, että tiede ei tällä haavaa pysty antamaan yksiselitteistä vastausta siihen, onko koulujen digihuumasta enemmän hyötyä vai haittaa lasten oppimiselle.

Silti rahaa palaa koulujen digihankintoihin, vaikka monessa koulussa vallitsee epätietous siitä, mitä laitteilla pitäisi tehdä. Eräs opettaja kertoo YleX:lle, että jos oppilaat voivat valita tabletin tai paperin ja kynän väliltä, vain harva valitsee tabletin.

- Nyt digitalisaatio lähtee ihan naurettavasta ajatuksesta, että tärkein on se digitalisaatio. Kukaan ei tiedä, mitä siltä halutaan. Eihän peruskoulun äikäntuntien pääpointti voi olla sekään, että käytetään lyijykynää, Kinnunen sanoo.

Lue myös:

#pojatkinlukee-kampanja innostaa kirjojen ääreen somessa – aloita lukuharrastus näistä 

Koulutukseen 300 miljoonaa – ”Kuulostaa vähän silmänkääntötempulta”