Hyppää pääsisältöön

Äiti, isä ja 19 lasta

Taivalkosken Kynsiperällä on syrjäinen Patolehdon tila, jota asuttavat Alina ja Juho Tyni 19 lapsensa kera. Lähin kauppa ja puhelin on 20 kilometrin päässä, sähköjä tilalla ei ole lainkaan. Toimittaja Niilo Ihamäki tutustuu suurperheen arkeen jouluaaton kynnyksellä vuonna 1955.

"Ollaan suurten metsien, pienten peltojen ja hallaisten soiden maassa", kuvailee toimittaja Ihamäki Koillismaata. Sinne Taivalkosken perukoille miltei koskemattomaan korpeen saapui aikoinaan nuori pari Alina ja Juho, mukanaan koko vaatimaton omaisuutensa sekä kaksi lasta.

Sisukas pariskunta perusti kodin ja raivasi tiluksensa korpeen vastoinkäymisistä huolimatta. Sitkeyttä koiteltiin muun muassa silloin, kun ensimmäinen lehmä upposi suohon ja viisi seuraavaakin kuolivat ennenaikaisesti. Kaiken lisäksi salama tappoi hevosen.

Nyt tilalla on peltoa kymmenen hehtaaria, hevosia yksi ja lehmiä kolme. Sato on monesti vaatimaton ja ruuan saanti epävarmaa – viime vuonna halla vei perunasadon. Ruokaa on silti päivittäin jostain keksittävä 18 lapselle. Aiemmin heitä oli 19, mutta vanhin tytär on mennyt naimisiin ja muuttanut pois kotoa. Nuorimmainen on vasta puolivuotias.

Äiti Alina kertoo, kuinka aika menee pääosin lapsille ruokaa laittaessa ja tiskatessa. Vanhimmat tytöt hoitavat lehmät, pyykinpesun ja siivouksen. "Jos niistä ei ois apuja ollu, niin en minä istuiskaan tässä ennää", sanoo Alina.

On talvi, pakkasta parikymmentä astetta ja enää muutama päivä jouluaattoon. Alina aikoo valmistaa jouluruuaksi riisipuuroa. Sen keittämiseen tarvitaan 15 litran kattila. Joulukinkkuun ei ole koskaan ollut varaa, mutta isä Juho toivoo saavansa pyydystettyä teeren tai metson. Vanhimmat pojat ovat parasta-aikaa savottatöissä tienaamassa ja sen ansiosta saadaan ehkä perheen pienimmille lahjat ostettua.

Tynin perhe on ollut tiettävästi Suomen suurin perhe, jossa kaikilla lapsilla on samat vanhemmat. Vuonna 1985 Koillissanomissa julkaistun jutun mukaan lapsia oli lopulta 21. Yhteensä Alina synnytti 23 lasta, mutta kaksi heistä kuoli aivan pienenä.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto