Hyppää pääsisältöön

Ranskassa sensuuri iskee terrorismia käsitteleviin elokuviin!

Ranska sensuroi jihad-elokuvia
Ranska sensuroi jihad-elokuvia Kuva: Kuva: Epa/Farooq Khan, Kuvamanipulaatio: Mikko Lehtola/Yle ranska sensuroi jihad-elokuvia

Ranskassa on tehty hiljattain kaksi elokuvaa, jotka kertovat jihadismin laajuudesta ja vaarallisuudesta. Toinen on toimintaelokuva, toinen dokumenttielokuva. Mutta Pariisin marraskuun terrori-iskujen jälkeen molemmilla elokuvilla on ollut erittäin suuria vaikeuksia päästä julkisuuteen. Virallinen Ranska pelkää islamisteja.

Made In France -nimisen elokuvan juliste näyttää Kalashnikov-rynnäkkökiväärin, joka on pystyasennossa Eiffel-tornin päällä. Alkuperäisessä julisteessa lukee: uhka tulee sisältä. Ohjaaja Nicolas Boukhriefin elokuva kertoo, miten muslimitoimittaja soluttautuu jihadistiryhmään. Jjihadistisolu on valmistelemassa useita samanaikaisia hyökkäyksiä Champs-Elyséessä ja muissa Pariisin kaupunginosissa. Elokuva kuvailee käytännössä samankaltaisia iskuja, jotka tappoivat 130 ihmistä Ranskan pääkaupungissa viime vuonna.

made in france
made in france Kuva: Radar Films made in france,Made in France

Made in Francen piti tulla alun perin valkokankaille 18. marraskuuta, muutamia päiviä Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Elokuvan tuottaja ja ohjaaja päättivät kuitenkin siirtää sen julkisen esittämisen tammikuuhun. Mutta tammikuussa useimmat elokuvateatterit kieltäytyivät elokuvan levityksestä. Ohjaaja päätti laittaa elokuvan maksullisiin sivustoihin Internetiin.

Terrori-iskujen jälkeen ei ole helppoa tehdä Ranskassa elokuvia terrorismista. Toinen elokuva on hiljattain myös törmännyt ongelmiin. François Margolinin ja Lemine Ould Salemin dokumenttielokuva nimeltä Salafistes (Salafistit) herätti kotimaassaan valtavan kohun.

Salafistes
Salafistes Kuva: Margo Cinema salafistes

Sisäministeriö halusi kieltää sen julkisen esittämisen ja tulkitsi elokuva ylistävän terrorismia. Lopulta kulttuuriministeriö kielsi elokuvan alle 18-vuotiailta. Tämä sensuuripäätös koskee yleensä vain erittäin väkivaltaisia ja pornografisia elokuvia. Tämä on ennennäkemätön tilanne, koska yhtään dokumenttielokuvaa ei ole koskaan aiemmin kielletty alle 18-vuotiailta Ranskassa.

Dokumenttielokuva oli kuvattu Pohjois-Malissa Gaossa ja Timbuktussa vuonna 2012. Se kuvaa miten jihadistit pakottavat ihmiset elämään sharian lain mukaan. Toimittaja Lemine Ould Salem seurasi videokamera kädessä islamilaista poliisia, joka partioi kaduilla. Poliisit uhkailevat naisia, jotka eivät käytä huntua. He kiusaavat myös tupakoitsijoita ja nuoria, jotka kuuntelevat musiikkia ja juovat alkoholia.

Punaparta
Punaparta Kuva: Margo Cinema salafistes

Gaon jihadistiryhmän päällikkö Oumar Ould Hamara, jonka lempinimi on Punaparta, ilmoittaa ylpeästi, että yökerhoja ja oluen myyntipisteitä lopetettiin. Hän selittää, että hänen tehtävänsä on palauttaa profeetta Muhammedin alkuperäisen Islamin arvot.

-Siitä lähtien kun jihadin miekka iski täällä, jopa nuoret tytöt käyttävät huntua. Ei ole enää varkaita. Jos huomaamme syntiä, toimimme viisaasti ja auttavaisesti, Oumar Ould Hamara kertoo tunteilevalla äänellä. Elokuva esittää muun muassa, kuinka poliisi ruoskii poikaa, katkaisee varkaan käden, ja väkijoukko kivittää aviorikkojapareja.

-Ihminen kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Hän on intohimonsa ja oman etunsa orja. Silloin meidän täytyy toimia, jotta hän alistuisi, jihadistipäällikkö selittää.

Margolin oli tehnyt aiemmin dokumenttielokuvan vuonna 2000 nimeltä L’Opium des Talibans (Talibanien Oopiumi). Elokuva kertoi talibanijärjestelmän ristiriidoista. Talibanit väittivät noudattavansa tiukasti shariaa, vaikka he tuottivat samanaikaisesti 85% maailman oopiumista. Se on huume, joka kuten kaikki huumeet on kielletty Koraanissa.

Ohjaaja Margolin
Ohjaaja Margolin Kuva: Alexander Gonschior Margolin

Ohjaajan uusi elokuva esittää jihadistiyhteiskunnan ja sen erikoisen retoriikan. Margolin halusi tavata jihadisteja ja ymmärtää, miten he ajattelevat ja oikeuttavat heidän toimintansa. Hän halusi myös haastatella heidän ideologimentoreitaan.

Vuosien 2012 ja 2015 välillä Margolin haastatteli Mauritaniassa, Tunisiassa, Irakissa ja Syyriassa useita salafisti-liikeen ideologisia johtajia. Salafisti-imaamit vaativat profeetta Muhammedin alkuperäisen islamin paluuta. He ovat vaikuttaneet tuhansien jihadistien ajattelutapaan Länsimaissa ja Lähi-idässä.

Elokuvassa nähdään imaami Mohamed Salem al-Majlissi. Tämä karismaattinen salafisti-imaami asuu Nouakchottissa, Mauritaniassa. Hänen saarnojaan seurataan Internetissä ympäri maailmaa, varsinkin Raqqassa Syyriassa, joka on Isisin Islamilaisen valtion pääkaupunki. Hänet on pidätetty useita kertoja ja syytetty Islamilaisen valtion propagandan tekemisestä.

Al Majissi
Al Majissi Kuva: Margo Cinema al majissi

Haastattelussaan hän kertoo maailmankuvastaan. Hän väittää terroristien olevan pyhiä. Mitä mieltä hän on demokratiasta? – Se on läpeensä epäuskovainen järjestelmä, Mohamed Salem al-Majlissi vastaa.

-Kun muslimi tappaa juutalaisen, se on vain oikeudenmukaista. Homoseksuaalit ansaitsevat kuoleman. Jos sananvapaus on niin avointa länsimaissa, siinä tapauksessa Charlie Hebdon tappajat ilmaisivat ainoastaan sananvapauttaan, imaami selittää rauhallisesti

Hänen mukaansa epätasa-arvo miesten ja naisten välillä on oikeudenmukaista.
-Naisen arvo on vain puolet miehen arvosta, imaami väittää.

–Häneltä kysyttiin miksi ja hän vastasi, että tämä on Jumalan salaisuus, kertoo François Margolin.

Dokumenttielokuva esittää tunisialaisen verkkosivuston nimeltä Moderni Salafisti. Sivusto on erikoistunut korkeaan teknologiaan ja muotiin. Sivuston perustaja Abou Hamzaoui Attounissi esittelee tabletin ruudulla Iphone-älypuhelimien ja lenkkarien viimeisimmät mallit. Hän neuvoo, miten täytyy pukeutua lähtiessään Syyriaan ja väittää, että jihadia voidaan taistella Niket jalassa.

Moderni salafisti
Moderni salafisti Kuva: Margo Cinema moderni salafisti

-Modernilla salafistisivustolla halusin osoittaa, että salafisti voi palata äärimmäisen konservatiiviseen Islamiin ja silti samalla käyttää kaikkia muodikkaita, nykyaikaisia vaatteita ja esineitä. Internetin käyttö on erittäin tärkeää jihadistien taistelussa. He käyttävät nykyaikaista teknologiaa vietelläkseen tai pelottaakseen, selittää François Margolin.

Salafistit dokumenttielokuvassa ohjaajat käyttivät Islamilaisen valtion tekemiä propagandavideoiden otteita. Ohjaajat halusivat luoda kontrastin imaamien erittäin rauhallisen äänensävyn ja jihadistien rikoksien äärimmäisen väkivallan välille.

Propagandavideossa homoseksuaaleja heitetään alas kerrostalon katolta. Video on kuvattu neljällä kameralla jotta kaikki näkökulmat näkyisivät. Irakissa, shiia-alueella jihadistit ampuvat kaikkia autoja, joita he kohtaavat ja tappavat kaikki matkustajat. Kaikki on kuvattu ikään kuin se olisi videopeli.

Propagandavideossa homoseksuaaleja heitetään alas kerrostalon katolta.

Meistä tuntui tärkeältä näyttää, että jihadisteilla oli mallina videopelien kuvia, joita he matkivat. He jäljittelevät myös amerikkalaisten elokuvien äärimmäisen väkivaltaisia kuvia, François Margolin kertoo.

Jihadistit kuvaavat ja dokumentoivat kaiken rikoksistaan. Tämä on ennennäkemätöntä ihmiskunnan historiassa. Natsit, punaiset khmerit tai turkkilaiset armenialaisten kansanmurhan tapauksessa ovat aina yrittäneet poistaa jälkiä rikoksistaan.

Jihadistit ovat ylpeitä siitä, mitä he tekevät. Mutta ennen kaikkea he eivät usko elämään maan päällä. He eivät välitä siitä, jos heidät tunnistetaan. Heitä ei pelota, että he joutuisivat oikeudenkäyntiin.

-Jihadistit ovat ylpeitä siitä, mitä he tekevät. Mutta ennen kaikkea he eivät usko elämään maan päällä. He eivät välitä siitä, jos heidät tunnistetaan. Heitä ei pelota, että he joutuisivat oikeudenkäyntiin. Heillä on oma logiikkansa. He vain haluavat kuolla marttyyrina, päästäkseen paratiisiin, väittää ohjaaja.

Elokuvassaan ohjaajat ilmoittavat aina, kun he käyttävät Isis-järjestön propagandamateriaalia. He eivät näytä mestausta, teurastamista tai kivittämistä. Mitkä ovat dokumenttielokuvan rajat? Mitä voidaan näyttää ja kertoa?

François Margolinin ja Lemine Ould Salemin dokumenttielokuva herätti Ranskassa valtavan kohun. Monet maan poliitikot ja toimittajat arvostelivat Isiksen propagandakuvien käyttöä elokuvassa. Dokumentin tekijöitä kritisoitiin myös, koska elokuvassa ei ole taustaselostusta ja kommentteja.

Monet maan poliitikot ja toimittajat arvostelivat Isiksen propagandakuvien käyttöä elokuvassa. Dokumentin tekijöitä kritisoitiin myös, koska elokuvassa ei ole taustaselostusta ja kommentteja.

-Mielestämme oli tärkeä kuunnella näitä ihmisiä. Halusimme ymmärtää, miksi jihadistit ovat sodassa meitä vastaan. Vain harvoin kuulemme jihadistien ääntä. Se on todella tehokkaampi kuin asiantuntijan näkemys jihadismista, François Margolin sanoo.

-Ranskan suuremmat dokumenttielokuvien tekijät, kuten Jean Rouch, Raymond Depardon tai Claude Lanzmann, eivät koskaan lisää kommentteja dokumentteihinsa. Ikäänkuin televisio olisi pilannut älykkyytemme. Emme voi enää katsoa dokumenttia ilman, että toimittaja tai asiantuntija kertoo meille, mitä pitäisi ajatella, ohjaaja lisää.

Ohjaajan mukaan elokuvan sensuuri oli poliittinen päätös, joka tehtiin poikkeustilan yhteydessä.
-Iskujen jälkeen Ranskassa on ollut paljon ahdistuneisuutta. Jotkut poliitikot ja toimittajat ovat reagoineet järjettömästi. He pelkäävät puhua islamista, on kuin sitä pitäisi käsitellä pinseteillä, Margolin toteaa.

Valtion sensuurin seurauksena Ranskan julkinen televisiokanava France 3, joka oli myös yksi Margolinin dokumentin tuottajista, ilmoitti ettei se aio näyttää ollenkaan elokuvaa. Elokuvan esitykset peruutettiin myös lukioissa. Oli tarkoitus järjestää keskusteluja dokumenttielokuvasta oppilaiden kanssa esikaupunkien lukioissa.

Valtion elokuvasensuuri on Ranskan hallitusten vanha perinne.

Valtion elokuvasensuuri on Ranskan hallitusten vanha perinne. Vuonna 1962 Algerian sodan aikana Ranskan hallitus kielsi Jacques Panijelin elokuvan Octobre à Paris (Lokakuussa Pariisissa), joka kertoi miten Pariisin poliisi tappoi algerialaisia mielenosoittajia. Marcel Ophülsin mestariteos Suru ja Sääli kiellettiin televisiossa vuosien 1971 ja 1981 välillä. Elokuva käsitteli Ranskan vastarintaliikkeen historiaa ja Ranskan yhteistyötä natsi-Saksan kanssa toisen maailmansodan aikana.

-Tämä on aivan älytöntä! Jotkut poliitikot ja toimittajat kertovat, että elokuvamme ylistää jihadisteja, vaikka päinvastoin paljastamme heidän ideologiansa, François Margolin pahoittelee.

salafistes
salafistes Kuva: Margo Cinema salafistes

Dokumenttielokuva Salafistit on merkittävä teos. Se auttaa ymmärtämään jihadistien ajattelutapaa. Jihadistit tekevät jatkuvasti rikoksia ihmisyyttä vastaan Irakissa ja Syyriassa. He tappoivat yli 27 000 ihmisiä Afrikassa viime vuosikymmenen aikana. Kuuntelemalla heitä tässä elokuvassa voi tajuta, että on turha toivoa saada elää rauhassa heidän kanssaan.

-Jotkut ihmiset olivat täysin ällikällä lyötyjä huomattuaan, että Pariisissa ja Brysselissä iskeneet terroristiryhmät olivat pääosin Belgiasta. Salafisti-imaamit saarnaavat Brysselin lukuisissa moskeijoissa. On aika avata silmät ja panna toimeksi, Margolin sanoo.

Ohjaaja sanoo että kaikki jihadistit ovat salafisteja, mutta hänen mukaansa kaikki salafistit eivät ole välttämättä jihadisteja. Monet salafistit eivät ole ryhtyneet toimiin, ja monet heistä sanovat olevansa maltillisia.

hadrami Tolba
hadrami Tolba Kuva: Margo Cinema tolba

-Maltilliset salafistit eivät ole todellakaan suvaitsevaisia. He eivät kunnioita muita uskontoja. Mauritaniassa Hadrami Ould Ahmed Tolba, joka on vaikutusvaltaisin maltillinen salafisti-ideologi sanoi esimerkiksi, että homoseksuaalit ovat kuin eläimiä ja heidät täytyy tuhota. Pohjimmiltaan hän hylkää demokratian ja väittää, että Jumala on demokratiaa vastaan. Halusimme osoittaa elokuvassamme, että on varmasti eroja salafistien välillä, mutta heillä on aina yhteinen ideologia, ohjaaja selittää.

Elokuvassaan François Margolin haluaa osoittaa salafismin vaaran laajuutta, joka leviää kuin syöpä kaikilla mantereilla.

-Salafismi on vähemmistöliike Islamissa, mutta valitettavasti salafisteilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin hiljaisella enemmistöllä muslimeja. Toivon että muslimit voisivat käyttää elokuvaani sanoakseen, että salafismi ei ole heidän maailmankuvansa ja että he hylkäävät tämän ideologian, ohjaaja sanoo.

Kommentit